Lasse Koskela
Arjen viestintää. Osa 277.
– Meillä on paskasta!
– No… juu… Vähäm pölyä päässy…
– Kato nyt, villakoiria pitkin lattiaa.
– No ei sitä laattiaa nyn nim paljon näy kun kirjoja ja papereita laattialla..
– Sä et ole siivonnu.
– Tässä olluv vähän kaikellaista…
– Sulla on aina kaikenlaista. Sä et ikinä siivoo!
– Siivoompas... Viimekskin... Se oli kaunis päivä. Elokuussa.
– Minkä vuoden elokuussa?
– No ei siittä nyn nin kauvan oo..
– Musta tuntuu että on!
– Nym mää tierän: Mää tilaan tänne siivoojan!
– Ei tänne mitään siivoojaa voi tilata! Sehän pyörtys täällä!
– Se mitään pyörtys. Ne on ammatti-ihmisiä. Ne on kuule siivonneet kaikenlaisia murjuja huumehörhöjen jäljiltä ja sitten on niitä huusholleja jossa joku on ollu kuolleena kuus kuukautta. Ja viis kissaa, jokka ei oo kuolleita.
– Mutta nyt on kysymys kotisiivouksesta.
– Siittä nin juur on kysysmys. Sitten on katto viä noita jokka siivoo esmeks sairaaloita, leikkaussaleja ja onnettomuuspaikkoja. Ne on kuule nähneet verta, paskaa ja palttoonnappeja!
– Että kutsusit tänne jonkun semmosen.
– No miksen. Jonsei kerran tavallinen siivooja kelpaa.
– Nyt kyllä kutsut tänne ihan tavallisen siivoojan.
– Tämä selvä. Annam mää luen tän nyl loppuun.
– Mutta sun pitää siivota ensin.
– Jaa ennenkö luen vai ennenkö tilaan siivoojan? Ymmärränkö mää ny oikeen? Mun pitää siivota että tänne vois tilata siivoojan? Vai ensin tilaan siivoojan ja sitte luen tän loppuun?
– Joo.
– Mitä se täällä sitten enää tekis?
– Siivois tietenkin!
– Jaa se tavallinev vai se onnettomuuspaikkasiivooja?
– Sun kanssa ei voi keskustella.
– Miten nin? Juurhan tässä on keskusteltu minuuttitolkulla. Että tilaanko mää vai en?
– Minkä?
– No sen siivoojan!
– Et kyllä tilaa! Sun on siivottava ensin!
Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro