Kaija Parko
Mitä mies?
On aina riemastuttavaa, kun huomaa saavansa toisen ajattelemaan, epäilemään tai edes hämmästymään. Nyt eläköitymisen lähestyessä (karmea sana) olen päättänyt pyrkiä joka päivä tyrmistyttämään oppilaitani jollakin kieleen liittyvällä asialla – sanalla sanoen provosoimaan. Jos kohdalle sattuu joku kollega, annan palaa ja riehun kielellisesti niin hyvin kuin kykenen. Aion olla luova ja hauska, vaikkakaan en taatusti Ukkolan tyyliin!
Aloitin tänään. Nuoriso tuntui havahtuvan, kun puhuimme ammattinimikkeitten sukupuolittuneista mielikuvista. Minusta ei ollut pelkästään vitsikästä, että lukiolaisilleni opettaja on ensisijaisesti nainen, mutta rehtori, rekkakuski, pappi, pankinjohtaja tuovat miesmielikuvia. Hymy alkoi myös tytöiltä hyytyä, kun kaupan kassat, lastentarhanopettajat ja suurtalouskokit miellettiin naiseuden kautta, huippukokki sen sijaan kaikui jo maskuliiniselta.
Entäpä
poliisi? Vai naispoliisi? Ei kun pelkkä poliisi. Se kelpaa molemmille
sukupuolille, kun on niin ”fyysinen” ammatti. Arvoperustana pelkkä fyysisyys,
niinkö? Mielikuva poliisista suorittavana lihaskimppuna, vai? Mekastin sydämeni
kyllyydestä: Ruumis on sielun temppeli! Karatea harrastava ei ollut kuullut
salilla koskaan puhuttavan mistään mielen harjoittamisesta, ”niitä otteita vaan
treenataan”. Sain uutta puhtia paheksua merkityksen supistumista.
Tulkoon vaikka korvista ulos, mieliaihettani en vaihda: kieli on aina ideologista ja sanoilla on väliä! Kieli ei ole vain iloista leikkiä ja vaaratonta sanapeliä. Jokainen sananlasku, vitsinpoikanen, mainoslause, lööppi, laulu, kieltotaulu on otettava vakavasti. On oltava tarkkana kuin porkkana, varauduttava manipulaatioon, jota opettajanne juuri nyt harrastaa, opeteltava ajattelemaan, epäilemään ja hämmästymään.
Jos nuori
ihminen ottaa maailman annettuna, sanoilla valmiiksi selitettynä, on syytä
pelästyä. Me vanhat voimme aina vetäytyä kyynisyyden verhon taa valittamaan,
miten kaikki tuo on jo tuttua, eihän tuossa nyt mitään uutta ole. Mutta kun on:
Jokaisen sukupolven on tajuttava asiat itse, arvotettava niin seksistiset
asenteet kuin sukupuolittuneiden mielikuvien valta.
Bitch on kuulemma positiivisemmin latautunut nimitys kuin blondi. Äijäkään ei ole kiva. Joten: Mitä mies?
Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa
Tuntemasi karateka ei voi olla oikea karateka - tai sitten paikallisen seuranne opetussuunnitelma on vääristynyt.
Mielen harjoittaminen on kaikissa budolajeissa tärkeämpää kuin "ne otteet".
Itselleni tuo äijä on aina kuulostanut oudolle. Oma isoisäni on Karjalasta kotoisin ja häntä on aina kutsuttu äijäksi. Olen pyrkinyt aina kertomaan kavereilleni, että äitini vanhemmat ovat minulle mummu ja äijä sillä huomasin olevan mahdotonta puhua mummusta ja ukista tai mummosta ja papasta, kun äijä on kerran äijä. Äijä on aina huvittanut kavereitani eivätkä he ole varmastikaan ikinä tajunnut kuinka normaalia minulle on nimittää isoisääni äijäksi. Outoa oli myös kuunnella koko seitsemän vuotta kestäneen lentopalloilijan urani aikana valmentajan "hyvä äijät" kannustusta!
Ja enkös itsekin ole aika äijä, kun minulla on hieno parta?