Kaija Parko
Silmä tarkkana
Kotikadulla on iät ja ajat ollut liikennemerkki, jossa lukee liikennehidaste. Polkupyöräseikkailulla lähikaduille silmään sattui uunituore töyssy-merkki. Sana näytti varoituksena humoristiselta ja paljon vähemmän vaativalta kuin meidän kadun hidaste. Kesän mittaan töyssyjä on alkanut ilmaantua liikenneympäristöön yhä enemmän; kadut joko ovat epätasaisempia kuin ennen tai valikoiva tarkkaavaisuus kiinnittyy töyssyihin aivan niin kuin muinoin nuorena lastenrattaisiin ja raskaana oleviin naisiin.
Järkikulta
alkoi raksuttaa ja kysellä, onko töyssyllä
ja liikennehidasteella jokin ero
vai onko töyssyn tarkoituksena ehkä
puhutella meitä kulkijoita arkisemmin, tuttavallisesti. Onkohan kotikadunkin liikennehidaste muuttumassa aikaa myöten töyssyksi, kunhan merkit ehditään vaihtaa, kyselee järkikulta.
Ettei vain
kyse olisi paikallisten viranomaisten pikku pilasta?
Nopea
googlaaminen selvitti asiaa: hidasteita onkin monenlaisia. On isompia, leveämpiä
ja korkeampia hidasteita, ja Ruotsissa jopa kuoppahidasteita. Töyssyn käyttöönottoa oli liikenne- ja
viestintäministeriössä harkittu monia vuosia, ja vihdoin uusi merkki otettiin
käyttöön asetuksella vuonna 2010.
Herra
varjele! Meikäläinen on varmaan
painellut kaasua monen töyssyn kohdalla,
sillä sellainen merkintä vaatii seurakseen
40 km/h -nopeusrajoituksen. Hidasteen kohdalla olen taatusti
jarruttanut, sillä se on leveämpi kuin töyssy.
Vai
olenkohan?
Töyssy kyllä edelleen hymyilyttää.
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa