Silmä tarkkana

Kotikadulla on iät ja ajat ollut liikennemerkki, jossa lukee liikennehidaste. Polkupyöräseikkailulla lähikaduille silmään sattui uunituore töyssy-merkki. Sana näytti varoituksena humoristiselta ja paljon vähemmän vaativalta kuin meidän kadun hidaste. Kesän mittaan töyssyjä on alkanut ilmaantua liikenneympäristöön yhä enemmän; kadut joko ovat epätasaisempia kuin ennen tai valikoiva tarkkaavaisuus kiinnittyy töyssyihin aivan niin kuin muinoin nuorena lastenrattaisiin ja raskaana oleviin naisiin.

Järkikulta alkoi raksuttaa ja kysellä, onko töyssyllä ja liikennehidasteella jokin ero vai onko töyssyn tarkoituksena ehkä puhutella meitä kulkijoita arkisemmin, tuttavallisesti.  Onkohan kotikadunkin liikennehidaste muuttumassa aikaa myöten töyssyksi, kunhan merkit ehditään vaihtaa, kyselee järkikulta. 

Ettei vain kyse olisi paikallisten viranomaisten pikku pilasta?

Nopea googlaaminen selvitti asiaa: hidasteita onkin monenlaisia. On isompia, leveämpiä ja korkeampia hidasteita, ja Ruotsissa jopa kuoppahidasteita. Töyssyn käyttöönottoa oli liikenne- ja viestintäministeriössä harkittu monia vuosia, ja vihdoin uusi merkki otettiin käyttöön asetuksella vuonna 2010.

Herra varjele! Meikäläinen on varmaan painellut kaasua monen töyssyn kohdalla, sillä sellainen merkintä vaatii seurakseen

40 km/h -nopeusrajoituksen. Hidasteen kohdalla olen taatusti jarruttanut, sillä se on leveämpi kuin töyssy.

Vai olenkohan?

Töyssy kyllä edelleen hymyilyttää.