Kaija Parko
Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa…
Muodikkaan kielenkäytön mukaan meillä kaikilla on mukavuusalue. Miksi sieltä pitäisi poistua?
Kannattaisi kuulemma uskaltaa poistua omalta mukavuusalueeltaan. Muodikkaan kielenkäytön mukaan meillä kaikilla nimittäin jossain on tämä merkillinen alue. Minullakin? Vaikea uskoa.
Outoa on, että jos alue kerran on niin kovin mukava, miksi ihmeessä sieltä kannattaa poistua. Ettei vain se ole hiukan vaarallinen alue, koska poistuminen vaatii uskallusta. Vai vihjataanko minulle, että mukava alue itse asiassa jotenkin kahlitsee – ei, kyllä tämä alkaa mennä paradoksaalisuuden puolelle! Mukavanhan pitää olla mukavaa. Eikö ihmisellä nykyään saa olla mukavaa edes omalla mukavuusalueellaan?
Apua. Entäpä jos alueita onkin useita? Olen joskus lukenut, että kannattaisi mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Alkaako siitä siis toinen mukavuusalue, jonne oikeastaan kannattaa yrittää. Ruoho taitaa olla vihreämpää mukavuusalueenkin ulkopuolella. Eikö?
Luokkatoverini muinoin sanoi ihmistä mukavaksi silloin, kun hän tarkoitti, että henkilö oli vaatimattomasti kiva ja vähän huomaamatonkin. Mukavan ihmisen leimaa kannatti sekä välttää että sitä kohti piti toisaalta pyrkiä. Itse en oikeastaan halunnut olla mukava, enkä kyllä ollutkaan. Tuskin koskaan opin olemaan oikein mukava, eikä minulla mene ihan mukavasti.
Mukavuuslaitos taas oli aivan jotain muuta.
Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa
Tarkoitettu ajatus kyllä tulee selväksi, jos kuuntelee, mitä sanotaan, eikä vedä liiaksi herneitä nenään siitä, miten se sanotaan.
Tarkoitetaan sitä, että ihmiset ovat luonnostaan velttoilijoita ja mukavuudenhaluisia, joten työelämässä heitä pitää painostaa skarppaamaan ja joskus yrittämään tosissaan. YT-neuvottelut ovat tehokkaimpia keinoja, mutta välillä yritetään saarnaamistyyppisellä selittämisellä, johon mukavuusalueista puhuminen kuuluu.
Olen muutama vuosi sitten kirjoittanut mukaavuusalueesta Hiidenkivi-lehden uudissanapalstalla mm. seuraavaa:
"Mukavuusalue on joidenkin mukaan Idolsista omaksuttu muotisana. - -Toiset yhdistävät sanan Jari Sarasvuohon ('Kaikki kasvu alkaa vasta omalta mukavuusalueelta poistuttaessa'.)
Mukavuusalue ei kuitenkaan ole Sarasvuon keksintö. Se heijastaa kansainvälisiä oppeja ja on lainaa englannista, jonka ilmaus comfort zone on suoraan käännettynä mukavuusvyöhyke. Teorian mukaan omalta mukavuusalueeltaan poistuja ottaa vastaan haasteita ja on valmis näkemään vaivaa; rajojen ylittämisestä taas syntyy iloa ja tyydytystä."
- Kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa Hiidenkiven verkkoarkistosta kohdasta
http://www.hiidenkivi-lehti.fi/Digipaper/OldNews.aspx?id=158
Arkiston osoite on
http://www.hiidenkivi-lehti.fi/
Myös poistuminen on sanana ongelmallinen, mikäli halutaan saada ihmiset oppimaan. Sana tuottaa negatiivisen sävyn ja viitaa jonkin ulkopuolelle sulkemiseen. Se välittää viestin: et ole tervetullut tälle alueelle, jota kutsutaan mukavuusalueeksi. Tämä ei ole kovin hyvä tapa motivoida ihmisiä. Ehkäpä pitäisikin puhua kehitysalueelle menemisestä. Kehitysalueelle meneminen tekee ihmisestä aktiivisen toimijan, joka omien valintojensa ja toimintansa ansiosta saa mahdollisuuden kehittyä. Kuulostaa paljon houkuttelevammalta. Minäkin haluaisin mennä vierailemaan sellaisella alueella.
Silloin tuli joskus mieleen, voiko ”kannustus” enää vastenmielisemmäksi mennä. Työelämässä on sitten oppinut, että kyllä voi.
Kun käsketään menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, vieläpä päivittäin, tarkoitetaan, että olette laiskoja ja siitä tehdään loppu. Mitäpä muuta mukavuusalueella oleilu olisi muuta kuin laiskana lötköttelyä? Ainakin henkisesti laiskana. Tämä esitetään tilaisuuksissa, joissa näennäisesti kaikki on niin ***** positiivista, mutta muissa yhteyksissä tehdään sitten selväksi, että niille, jotka eivät sisäistä yrityksen arvoja ja missiota ja ties mitä, näytetään ovea.
Tämä nykyinen raipan heiluttamisen tapa on seurauksiltaan vakava muun muassa siksi, että ”mukavuusalueesta” puhuminen tekee selväksi, että töissä ei saa tuntua mukavalta. Koskaan ei nauttia siitä, että tekee työtä, jonka osaa ja josta pitää, ja tekee sitä tehokkaasti, koska silloinhan ollaan mukavuusalueella. Pitää tehdä kaikki 110-prosenttisesti, kuten konsulteilta ja heidän puheitaan toistavilla johtajilla on tapana sanoa.
Tuo nimimerkki opettajan ehdottama ilmaus "kehitysalueelle meneminen" on kyllä aika mainio :) Sitähän mukavuusalueelta poistumisella yleensä nimenomaan tarkoitetaan, että kannattaa kokeilla uusia asioita ja pyrkiä kehittämään itseään, vaikka se aiheuttaakin usein epävarmuutta. On myös syytä muistaa, ettei kaikki mukavuusalueen ulkopuolinen ole kehitysaluetta. Itse ainakin ahdistun ja jopa lamaannun helposti, jos joudun liian kauas omalta mukavuusalueeltani, ja silloin ei kyllä oppimisesta tule yhtään mitään!
Kuitenkin tuntuu siltä, että mukavuuden ja turvallisuuden halveksinta on nykyajan henki. Jatkuva kehitykseen ja kasvamiseen pyrkiminen on raskasta. Ainakin minusta ajatus siitä, että ikinä ei voi jäädä paikalleen edes hetkeksi ja hengähtää, on uuvuttava. Aina pyritään parempaan tulokseen, ja sinne päästyämme pyrimme taas parempaan. Vyöryvä kivi ei sammaloidu, ei tosiaan, mutta ei se myöskään ehdi nauttimaan tästä hetkestä pyöriessään kaiken pysyvän ohi jatkuvan muutoksen ja kehityksen haussa. Olen sitä mieltä, että tämä jatkuva parempaan tulokseen pyrkiminen on kuluttavaa, eikä välttämättä anna ihmiselle tilaisuutta antaa aikaa itselleen ja asioille, joista tämä nauttii. Jos aina on varaa olla parempi, ei myöskään ole tilaa nähdä sitä hyvää, mitä on jo saavuttanut.