Kaija Parko
Asiakirjoittamisen aakkoset
Ennen muinoin kouluissa opetettiin niin sanottua asiakirjoittamista. Sillä tarkoitettiin aikuiselämän kirjallisia asiointitaitoja, joita keskikoulun viimeisellä luokalla otsa rypyssä harjoiteltiin.
Ohjelmaan kuului veroilmoituksen täyttämistä, hakemuksien ja valtakirjojen laadintaa sekä pankki- ja postiasioimista. Nämä muistan omasta kokemuksesta.
Jossain vaiheessa tällaiset asiat hävisivät äidinkielen opetussuunnitelmista. Syytä en tarkalleen muista enkä ehkä tiedäkään. Ehkäpä ne vain hävisivät tärkeämmiksi koetuille aineille, kirjallisuudelle ja joukkotiedotuskasvatukselle (nyk. mediakasvatus).
Niinpä niin. Nykyään veroilmoitus tulee esitäytettynä, vain oman nimen kirjoittaminen on enää välttämätöntä. Työhakemusten malleja on netti väärällään. Vaikeinta tuntuu olevan oman valokuvan valitseminen cv:hen!
Pakettikortin täyttämisessä autetaan, jos lähetys lähtee oikeasta postista, ai niin, Itellasta. M-kaupan nurkassa ratkaistaan asiakirjan täyttö yhdessä lihatiskin myyjän kanssa. Valtakirjatkin ovat päiväystä vaille valmiita.
Hurjassa nuoruudessa osasin sujuvasti allekirjoittaa isäni vekselipaperiin nimeni poikittain. Sen sijaan opiskeluaikojen osuuspankki ei hyväksynyt valtakirjaa, jonka piruuttani allekirjoitin Kas näin valtuutan. Johtajalta ei hymy irronnut, sillä olisi pitänyt aloittaa konventionaalisesti Täten valtuutan.
Hiljaisesti kaipaan asiakirjoittamista takaisin kouluun, nykyajan tarpeisiin päivitettynä. Tietoyhteiskunnan kansalaistaitoihin kuuluu erilaisten asiakirjojen ja lomakkeiden täyttäminen, ja monen (ainakin minun) asiakirjoittamisen taidot joutuvat koetukselle. Enää tiskin takana ei ole auttavia virkailijoita, vaan nyt palvelemme itse itseämme, verkossa tietenkin.
Tuntuukin siltä, että asiakirjoittamisen ohella tarvitsemme
yhä enemmän myös asialukemisen taitoja. Aakkoset ovat nyt toiset.
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa