Jouni Kemppi
10.6.2009 16.26
Miten puu on?
Lapsen kysymys.
Tyttärentytär istuu sylissäni, katsoo ikkunasta ulos, osoittaa koivua ja kysyy:
“Mikä on?”
“Puu”
“Miten ne on?”
“Pystyssä”
“Miten puu on!”
En tiedä vastausta, joten yritän hämätä ja osoitan kissaa.
“Kato kissa”
“Miten kissa on?”
“Väsynyt”
“Pappa! MITEN kissa on?”
“Makuullaan.”
“Ma..”
“..kuul..”
“…laan!” Hän sanoo maistellen jokaista tavua.
“Miten makuullaan?”
“Laitat pään tyynyyn ja olet makuullaan.”
“Aura makuullaan!”
Hän sanoo ja laskee päänsä rinnalleni. Sekunnin päästä hän kipuaa alas sylistäni jättäen minut miettimään miten puu on?
Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa
Jos olisin Sartre Ludvig von Wright, kysyitin sen sijaan ehkä, miten pöytä on ja että onko sillä lopultakaan mitään merkitystä.
Merkki-merkittää-merkitys.
dialogi-muotoinen runosi voisi toimia vielä paremmin jos jättäisit lukemista hidastavat lainausmerkit pois...
Joskus siellä Kotuksessa, paljon ennen kuin siitä tuli Kotus, työskennelleenä panen tähän linkin blogisivulleni, jonka yhtenä ideana on käyttää kieltä "konstaillen". Tai jos tämä ei ota suoraa linkkiä, vihjeeksi Kauppalehti Haikuilua (Helanes).
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi
dialogi-muotoinen runosi voisi toimia vielä paremmin jos jättäisit lukemista hidastavat lainausmerkit pois..."
Ehkä näin olisi jos olisin kirjoittanut sen vuoropuhelun sijaan runoksi. Runona tuo menisi jotakuinkin näin:
Tyttärentyttären kanssa
ikkunasta katsottava
ja paneuduttava puihin.
Miten ne on?