Eero Voutilainen
Pitäisikö Suomen olla yksikielinen maa?
Perussuomalaisten nuorisojärjestö on vaatinut Suomen muuttamista virallisesti yksikieliseksi maaksi (ks. täältä). Järjestön mukaan Suomen nykyinen kielilainsäädäntö ”ei vastaa todellista tahtotilaa maassamme”. Perussuomalaisnuorten mielestä ruotsin kieleen käytetään Suomessa kohtuuttomasti verovaroja sen puhuma-alueen kokoon nähden. Myös maahanmuuttajien integroituminen olisi heidän mukaansa helpompaa, jos Suomessa olisi vain yksi virallinen kieli.
Riittäisiköhän tälle aiheelle keskustelijoita täälläkin? Minä en kyllä vielä aivan ymmärrä, miten ruotsin kielen pudottaminen virallisen kielen asemasta helpottaisi yleisesti suomalaisten maahanmuuttajien asettumista Suomeen. Ja mikä ihme oikein on se suomalaisten ”yhteinen tahtotila” – mitä muuta siihen kuuluu, ja kysytäänkö minultakin? Tilanteen vakavuutta painotetaan tietysti ottamalla esiin vanhat tutut ilkimykset: ”Tehdäänkö venäjästäkin tulevaisuudessa
Suomen virallinen kieli, kun venäjänkielisten määrä saavuttaa
ruotsinkielisten määrän Suomessa?”
Niinpä niin.
Perussuomalaiset Nuoret julistautuvat samalla myös ”suomen kielen edunvalvojiksi”. Heidän aatteensa on "ainoa suomen kielen ja suomalaisuuden
puolustaja”, ja suurin osa suomalaisista on kuulemma heidän kanssaan samaa mieltä Suomen kielipolitiikan muutostarpeista. Näinkö on?
Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa
Tuskin suurin osa kansasta on siitä samaa mieltä että maastamme on tehtävä yksikielinen.
Mutta useissa kyselyissä on todettu että suomalaiset haluavat poistaa pakollisen ruotsinkielen opiskelun, joten _tavallaan_ väite pitää _osittain_ paikkansa.
Miksei muuten venäjästä voisi tehdä kolmatta virallista kieltä?
Tai no, ehkei sittenkään, tulisi pirun kalliiksi kääntää tienviitat, viralliset paperit jne. venäjäksi. Mikäli kielilaki tuolta osin muuttuisi niin henk. kohtaisesti minulla ei olisi mitään sitä vastaan että Suomessa olisi useita virallisia kieliä.
Vaikkapa Sveitsin tapaan neljä. Mikä olisi neljäs kieli? Saame?
Chattienglantia kyllä, mutta eivät sellaista englantia, jolla amislainenkin voi lähteä Eurooppaan työskentelemään. Siihen tarvitaan muodollista koulutusta. Englanti on niin suosittu aine, että oksat pois.
Englannin merkitystä tavallisten oppilaiden keskeisenä kommunikaatioaineena ei pidä väheksyä. Todellisuudessa kansastamme tulee kaksikielistä juuri yhdistelmällä suomi-englanti.
Se, miten muiden kieliryhmien (ruotsi, saame, venäjä, viro) oikeudet jatkossa turvataan, on ihmisille vähemmän kiinnostava asia. Omien lasten oikeus opiskella heille sopvassa iässä, heille sopivaa kieliyhdistelmää on tärkeintä.
Jos kotikielenä on jokin muu kieli kuin suomi tai ruotsi ja lapsi puhuu vielä kouluiässä heikosti suomea, ei ole mitään syytä vaatia "kahta kansalliskieltä".
Jos lapsen perheessä kotikielinä on suomi ja vaikkapa japani tai venäjä, taas kerran "kahden kansalliskielen" vaatiminen ja ilman muuta tuleva englanti, nostaa lapsen "pakollisen kielitaidon" heti neljään kieleen.
Ihan kaikilla ei olisi muutenkaan taipumusta monen kielen opiskeluun, elämässä kun on paljon muutakin kuin kielet. Suomalaisten kielitaitohan on tällä hetkellä Euroopan kärkiluokkaa - mutta aina vain moititaan, kun ei sitten käytetä riittävästi.
Relataan vähän ja hyväksytään se, että ajat ovat muuttuneet. Olen itse opiskellut 70-luvulla ja silloin kielitaito oli hyvää tasoa, kunhan pystyi lukemaan tekstejä vieraalla kielellä. Kukaan ei edes ajatellut, että taviksen pitäisi pystyä kommunikoimaan sujuvasti vieraalla kielellä. Nyt pelkällä luetun ymmärtämisellä ei ole kovin suurta käyttöä. Pitäisi uida kieleen sisään ja sellaista voi oppia vain, jos pääsee käyttämään kieltä lähes päivittäin.
Ruotsista ei tule meille suomenkielisille taviksille käyttökieltä, koska aidot tilanteet ruotsin käyttämiseksi ovat niin niukat: Suomenruotsalaiset ystävämme puhuvat täydellistä suomea ja heidän kanssaan harjoitteleminen taannuttaa haastavan keskustelun, johon olemme molemmat tottuneet. Ruotsissa seminaareissa ja työmatkoilla on aina mukana myös muita ulkomaalaisia, joten englanti on se luontevin kieli. Englanniksi olemme kaikki myös opiskelleet, joten ammattisanasto on yhteinen - sellaisen saavuttaminen vieraalla kielellä on paljon työläämpää kuin yleissanaston.
Kommunikoiva ihminen on looginen - valitaan se kieli, jolla on paras ilmaisuvoima tietyssä tilanteessa. Englannin "ylivalta" nousee tästä arjen viisaudesta. Sama arki työntää ruotsin syrjään, riittää sellainen "juhlaruotsi", jolla kuunnellaan juuri suomeksi kuultu puhe tai spiikkaus myös ruotsiksi hermostumatta.
Kunnioitetaan ihmisten arkea ja sen viisautta.
Mutta noin muutoin: eiköhän tämä vallitseva tilanne ole jokseenkin asianmukainen. Jos ylioppilastutkinnon saa jatkossakin suorittaa halutessaan ilman ruotsin kieltä -- kannattaa muistaa tuo, ettei sitten ole asiaa virkamiesuralle! -- niin mikäs sitä pakkoruotsiakin lukiossa opeteltaessa oikein on. Sen englannin kielen lapset todellakin oppivat jo peleistä ja televisiosta, olimme mitä mieltä kielen valinnasta tahansa.
Englannin kielellä -- tai kai oikeampaa olisi puhua fingliskasta eikä englannista -- diivailu on ikävää kuultavaa. On todellakin syytä olla huolissaan äidinkielestämme ja siitä, että puhunta köyhtyy sitä mukaa kuin suomen kielen verbien upeaa paradigmaa ei enää hallita eikä ennen muuta osata käyttää. Tai käytellä. Käyttelehtiä. Käyttelyttää, ja sopii yrittää noita asioita muuntaa sille fingliskallenne.
Miksi kielikysymys on juuri nyt nousemassa voimakkaasti esille? Tämä johtuu kahdesta seikasta. Ensiksikin siitä, että pakkoruotsin poistaminen suomenkielisistä kouluista saa jatkuvasti lisää kannatusta kansan keskuudessa. Toiseksi Ruotsin 1.7.2009 voimaan tullut uusi kielilaki on saanut svekomaanit takajaloilleen, koska Ruotsin uusi kielilaki mitä todennäköisimmin tulee herättämään voimakkaita vaatimuksia laatia Suomeen Ruotsin kielilain sisällön kanssa yhdenmukainen kielilaki.
Mikä on oleellista Ruotsin uudessa kielilaissa? Oleellista on se, että ruotsin kieli määritellään selvästi Ruotsin pääkieleksi ja ainoaksi viralliseksi kieleksi. Suomen kielelle annetaan vähemmistökielen asema.
Suomeen olisi (ilman muuta) saatava vastaavanlainen kielilaki: suomen kieli olisi määriteltävä Suomen pääkieleksi ja ainoaksi viralliseksi kieleksi. Ruotsin kielelle annettaisiin vähemmistökielen asema (mitä se todellisuudessa onkin). Muiden pohjoismaiden tapaan Suomesta tulisi yksikielinen maa.
Kielikysymys on siis nousemassa selvästi esille Suomessa. Tältä asialta ei nyt enää kannattaisi sulkea silmiä eikä pistää päätä pensaaseen. Jokainen joutuu ennen pitkää ottamaan tähän kysymykseen selvän kannan.
Suomessa asuvat ruotsalaiset saavat luvan opetella suomea niin, kuin kaikki muutkin kielivähemmistöt. Ruotsin uusi kielilaki on hyvä pohja myös suomen kielilakiin.
Suomen kililakia on uudistettava siten, että Suomen kieli on pääkieli Suomessa ja ruotsin kielestä tulee vähemmistökieli muiden vähemmistökielien tapaan.
Ahvenanmaalla suomenkieliset saavat vähemmistökielen aseman ja Suomen kansalaisilla on samat oikeudet, kun tällä hetkellä Ahvenanmaalaisilla on.
On häpeällistä, ettei Suomen lehdistö ole esitellyt Ruotsin kielilakia lehtien palstoilla, eikä nettisivuilla.
Ruotsin kielilain voisi hyvin esitellä keskustelupalstoilla?, olisi toivottavaa, että asiasta syntyisi keskustelua.
Ruotsin kielilaki suomeksi ja på svenska
http://www.simplesite.com/Tala/13312259