Eero Voutilainen
Kielenhuolto ei ole pyhää
Luin äskettäin oikeustieteen professori Matti Niemivuon teoksen Lain kirjain. Lakitekniikka ja lakikieli (Edita 2008). Kirja selvittää monipuolisesti lain laatimiseen liittyviä tekijöitä ja opastaa lainlaatijoita hyvän lakitekstin kirjoittamiseen.
Osa ohjeista on yleisiä: hyvä lakiteksti on sanastoltaan tuttua, virkerakenteeltaan yksinkertaista ja vastaa kirjoitetun yleiskielen normeja. Toiset neuvot ovat tarkempia ja koskevat jopa yksittäisiä ilmauksia.
Kirjan seitsemännessä luvussa on erityinen Lainlaatijan musta lista, jossa tekijä esittää aakkosjärjestyksessä 104 kartettavaa ilmausta sekä niille suosittelemansa vastineet. Huonoja ovat kirjan mukaan esimerkiksi ”alle”, ”astua voimaan”, ”informaatio”, ”omata”, ”tiettyä suuruusluokkaa oleva” ja ”vaikuttaa lisäävästi”. Parempia ovat ”vähemmän kuin”, ”tulla voimaan”, ”tieto”, ”jollakulla on”, ”tietynkokoinen” ja ”lisätä”.
Arvostan kirjoittajan rohkeaa ja käytännönläheistä otetta lakikielen kehittämiseen. Kielineuvojen antaminen mustan listan avulla on kuitenkin ongelmallista.
Ensiksikin listan normit näyttäytyvät helposti ainoana oikeana totuutena. Kyseessä on silti vain yksi näkökulma. Kieltä koskevat ohjeet liittyvät aina arvoihin ja asenteisiin ja muuttuvat ajan kuluessa. Monet listan ilmauksista ovat esimerkiksi saaneet viralliselta kielenhuollolta kauan sitten puhtaat paperit.
Luettelo on myös ehdoton. Vasemman palstan ilmaus on aina väärin ja oikean oikein. Todellisuudessa on usein mahdotonta antaa kaikkiin tilanteisiin sopivia kielenkäytön ohjeita.
Nykytutkijat ovat esimerkiksi havainneet, ettei paljon parjattu substantiivien paljous teekään tekstistä aina epäselvää ja huonomaineiselle ”omata”-verbillekin on joskus selvää tarvetta. Sanojen luokitteleminen hyviin ja huonoihin luo kielestä tahattoman mustavalkoisen kuvan.
Eniten minua mietityttää listassa se, ettei sen sääntöjä juuri lainkaan perustella: ”alle” on huono, ”vähemmän kuin” on hyvä, ja siinä se. − Miksi?
Lukija voi tietysti arvailla syitä itse: ilmaukset ”alle” ja ”astua voimaan” saattavat tuntua liian arkisilta lakikieleen, ”informaatio” ja ”omata” ovat vierasperäisiä, ”tiettyä suuruusluokkaa oleva” ja ”vaikuttaa lisäävästi” kuulostavat epäilemättä monesta hienostelevilta ja kapulakielisiltä.
Jos perustelut kerrottaisiin, niistä voisi keskustella. Kaikki eivät välttämättä ole ohjeiden taustalla vallitsevista periaatteista ja tulkinnoista samaa mieltä.
Perustelemattomuus voi luoda kielenhuollosta mielivaltaisen kuvan. Pahimmillaan se pönkittää sokeaa ja epäkriittistä auktoriteettiuskoa opetettuja sääntöjä kohtaan: Perusteluja ei anneta eikä vaadita. Tehdään vain, koska käsketään. Vaikka ajatus mustasta listasta voi vedota meissä jonkinlaiseen turvallisuuden, järjestyksen ja selkeyden kaipuuseen, se ei vastaa kielenkäytön todellisuutta.
Jyrkätkin näkemykset ovat usein keskustelun kannalta hyödyllisiä. Ilman perusteluja ne eivät välttämättä motivoi mihinkään. Virallinen kielenhuolto pyrkii laatimaan yleiskielen normit aina tutkimustiedon pohjalta. Jos törmää yleis- tai erikoiskielessä mielestään typerään tai vanhentuneeseen käytäntöön, siitä kannattaa ilmoittaa Kielitoimistoon. Jos muutkin pitävät tapaa hölmönä, sitä muutetaan. Virallisella kielenhuollolla ei ole mitään halua pitää voimassa vaikeita tai hyödyttömiä suosituksia.
Rakentava kritiikki ei ole uhka kielenhuollon arvovallalle. Jos kansallisen yleiskielen asema romahtaa sillä, että sen normien mielekkyyttä pohditaan, tuo asema ei ole ollut kovin erikoinen alun perinkään.
Sääntöjen pitäisi nauttia arvostusta siksi, että ne ovat järkeviä, ei siksi, että ne olisivat jotenkin pyhiä. Laaja julkinen keskustelu kielenhuollon periaatteista voisi tuoda säädellyt kielimuodot entistä lähemmäksi niitä ihmisiä, joille ne kuuluvat.
Sormet näppäimistölle: mikä mättää?
Palaa otsikoihin | 12 puheenvuoroa
No, toivon mukaan ollaan jo oikealla tiellä. Hitaitahan muutokset tuppaavat olemaan.
Kielenhuolto esiintyy moninaisena eikä käytännön kielenhuoltotyössä juuri voi toimia perustelematta. Olisi vaikea kuvitella, että ihmiset vuosikymmenestä toiseen sankoin joukoin osallistuisivat kielenkäytön kursseille, jos siellä paasattaisiin armeijameiningillä älyttömyyksiä. Sama koskee puhelinneuvontaa.
Eero otti jutussaan esimerkiksi kirjan, jonka tekijä ei edusta "virallista kielenhuoltoa". Kielitoimisto ei julkaise mustia listoja. Luultavasti vanhastaan on voimassa joitakin normeja, joille ei löydy kunnollista perustetta; useita tällaisia on vuosien varrella tarkistettu, väljennetty - ja perusteltu sen mukaan kuin kourallinen ihmisiä ehtii. Yksittäiset tiettyihin sanoihin ja rakenteisiin kohdistuvat "perustelemattomat" säännöt ovat käytännön kielenhuoltotyössä marginaalissa. Ehkäpä niitä on olemassa juuri siksi, että ne on unohdettu, kun niitä ei käytännön työssä juuri sovelleta? Yleensä kielenhuoltaja puuttuu ymmärrettävyys-, hahmotus- ja sävyongelmiin, kun asiakas näistä asioista kysyy.
1) "Alle viisi vuotta" on ihan yhtä hyvä ilmaus kuin "vähemmän kuin viisi vuotta". Tässä kohtaa professorin musta lista on tosiaan jälkijättöinen.
2) "Informaatio" paremmin "tieto, tiedot, tiedotus". Lakikielessä ajatellaan omakielisten vastineiden tekevän usein esiintyvistä ilmauksista ymmärrettävämpiä ja samalla tekstistä yhtenäisempää.
3) "Vaikuttaa lisäävästi" paremmin "lisää". Yksikäsitteinen ilmaus on tiiviimpi, kätevämpi ja dynaamisempi. Kielitoimiston sanakirja hyväksyy tosin ilmauksen "Syövyttävästi vaikuttava aine", mutta tottahan siinäkin "syövyttävä aine" olisi tehokkaampi. Oletan, että kohtien kaksi ja kolme perustelut sisältyvät käsitellyn teoksen tekstiin; niitä ei vain mustassa listassa suotta toisteta.
4) Loput, "astua voimaan" paremmin "tulla voimaan", "omata" paremmin "jollakulla on", "tiettyä suuruusluokkaa oleva" paremmin "tietynkokoinen" eli puolet tapauksista on jo valmiiksi perusteltu, joten mitäpä professori niitä uudestaan perustelemaan. Kuka ne on perustellut? Ne on perustellut virallinen kielenhuolto, ja parannukset saa lukea esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjasta tai Kielioppaasta.
Asiaa pohdiskeltuaan blogisti päätyy lausumaan: "Sääntöjen pitäisi nauttia arvostusta siksi, että ne ovat järkeviä, ei siksi, että ne olisivat jotenkin pyhiä." Hyvä niin, kielenhuolto on maallista puuhaa. Mikä siis mättää? Jutussa mättää se, että ensin valitaan vaikuttavan journalistinen otsikko ja sitten itse asiaa käsitellään tekstissä ikään kuin bulvaanin avulla. Miksei suoraan?
Sääntöjen ystävä: Pilkkuohjeita on uudistettu aika ajoin niin kuin muitakin kielenhuollon suosituksia. Edellisen kerran ohjeita muutettiin vuonna 2006, jolloin Suomen kielen lautakunta pyrki esittämään ne mahdollisimman yksinkertaisesti ilman pahamaineisia poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia. Kyse oli näin ennen kaikkea vanhojen suositusten väljentämisestä. Myös vanhoja, monimutkaisempia ohjeita voi siten halutessaan noudattaa vapaasti.
Ajantasaiset ohjeet pilkun käytöstä voi lukea esimerkiksi Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta tai Kielikellon numerosta 2/06.
Kielitoimisto painottaa tunnetusti nykyään aiempaa enemmän harkinnanvaraisuutta. Pilkullakin on todettu olevan eri kielenkäytön lajeissa erilaisia tehtäviä. Siksi sen käyttöä koskevat ohjeetkaan eivät voi olla ehdottomia sääntöjä vaan tilanteen mukaan sovellettavia suosituksia. (Ks. Kielikello 2/06.)
William K.: Kiitos kiinnostavista lisäperusteluista käsittelemiini Niemivuon suosituksiin! Painotan, että kirjoitukseni tarkoitus ei ollut esittää saman- tai erimielisyyttäni yksittäisten ohjeiden kanssa. Kiinnitin vain huomiota niiden perustelemattomuuteen ja siihen, että ohjeiden esittäminen mustan listan muodossa saa suositukset vaikuttamaan helposti objektiivisilta ja poikkeuksettomilta, vaikka kyseessä on aina yksi näkemys muiden joukossa.
Kun suositukset perustellaan, niistä voi keskustella. Kaikki eivät esimerkiksi välttämättä ole sitä mieltä, että sana "informaatio" tekisi suomenkielisestä lakitekstistä häiritsevän eäyhtenäistä tai vaikeasti ymmärrettävää.
William K.:n mukaan ohjeita ei tarvitse listan yhteydessä perustella, jos perustelut ovat tulkittavissa muualta teoksesta tai ne voi etsiä esimerkiksi Kielitoimiston julkaisuista. Tämä vaatii kuitenkin lukijalta aikalailla vaivannäköä tai kielitieteellisiä pohjatietoja. Jo sen vuoksi minulle tulee listasta vaikutelma, että se on laadittu pikemmin sellaisenaan noudatettavaksi kuin lainsäätäjän harkinnanvaraisen soveltamisen pohjaksi.
Niemivuon vaikuttavan juridisen taustatiedon ja pitkän, omakohtaisen lainsäädäntökokemuksen ansiosta teos on kokonaisuutena varmasti merkittävä puheenvuoro suomalaisen lainsäädännön kehittämiseksi. Keskustelun on hyvä jatkua tästä.
Minun on kyllä vaikea käsittää tuota. Ensiksikin poikkeama yleiskielestä on vain poikkeama yleiskielestä - kuka osaa osoittaa sen rappioksi? Toiseksi jos vaikkapa autonkorjaaja kirjoittaa sytytystulpan erikseen ja tökkää pilkun väärään paikkaan, se kertoo minusta todennäköisimmin siitä, että hän on ollut oikeinkirjoitussääntöjen sijaan motivoitunut opiskelemaan jotakin muuta - esimerkiksi autojen korjaamista. En ole varma, onko se hänen ammatissaan yksinomaan huono asia.
Automaasta en osaa sanoa mitään.
En minä mainoshenkilöitäkään rautoihin panisi. Kyllä ehdollinen riittäisi...
Jätetään niiden sääntöjen antaminen vallan kokonaan! Niiden sijasta sopisi kielenkäyttäjiä opettaa esimerkkien avulla valitsemaan kulloiseenkin rekisteriin sopivin ilmaus, joskus kun se toistokin saa ainakin hymynkareen lukijan kasvoille jos nyt se röhönauru jääkin toiseen kertaan.
Luen päivittäin monet suomalaiset lehdet ja viikottain jo vuosikymmenien ajan myös Suomen Kuvalehden. Kirjoittelen myös lähinnä SK:een asioista ja sanoista, jotka minua vaivaavat lähinnä sen takia, koska lehti mielestäni edustaa monia hyviä arvoja ja kielen pitäisi toimia.Mikä minua viime aikoina on häirinnyt, on esim italian kielen lainasanojen epätyydyttävä taivutus ja myös perusmuoto:usein käytettyjä sanoja kuten gigolo, cappuccino, spaghetti ihan hyvin käytettynä, mutta esim. paparazzo yksikössä on päässyt pureutumaan suomenkieleen muodossa paparazzi, joka on italiassa monikko ja niin käytetään monikkoa yksikössä ja suomen monikko on sitten paparazzit paparazzot asemesta, eikä muutosta tule, vaikka kuinka yrittäisi, mutta ehkä tämä uusi keskus voisi asiassa jotain periaatteelista tehdä. Silmään tietysti myös särähtää suomen kielen kirjoitusmuoto pitseria pizzerian asemesta, mutta kai se johtuu vain siitä, että kielessämme on vain yksi s-muoto ja sen myös kuulee kun härmäläinen pamlaa esim. englantia. Slaavilaisissa kielissähän eri ässistä ei ole pulaa.Toinen järkyttävä sanahirviö on maapalloistuminen: ei kai pallo voi enää palloistua, koska se on jo pallon muotoinen, mielestäni pitäisi kyllä käyttää pitempää muotoa maapallon laajuiseksi muuttumista.Tässä muutama epäloogisuus, enemmän ehkä myöhemmin, hauskaa kesää, kaikki gigolit ja papagallit!