Katkaista vai halkaista – kas siinä pulma

Jyväskylän yliopisto järjesti tammikuussa neljättä kertaa lukiolaisten valtakunnallisen kielioppikilpailun. Alkukilpailuun osallistui 242 lukiolaista 64 eri lukiosta. Kilpailijoista 23 parhaiten menestynyttä kutsuttiin huhtikuussa loppukilpailuun, jonka jälkeen kolme eniten pisteitä saanutta saivat palkinnoksi opiskelupaikan Jyväskylän yliopiston suomen kielen oppiaineesta.

Olen liittänyt loppukilpailun tehtävät tämän blogitekstin perään. Mitä mieltä olette kysymyksistä? Entä miten olisitte vastanneet niihin?

Tehtävissä havainnollistetaan minusta mukavasti, että kielioppi on lopulta paljon muutakin kuin yleiskielen normien muistelemista. Se liittyy erottamattomasti ilmausten ja tekstien rakenteiden ja merkitysten miettimiseen, vuorovaikutuksen sujumiseen ja ylipäätään kaikkeen siihen, mitä ihmiset kielellään tekevät.

Tämän vuoden tehtävät ovat innostaneet keskustelemaan kielestä muutenkin:

”Miten niin lainasanat olisivat muka suomen rakenteen vastaisia? Kyllä ksylofoni on suomea, vaikka se lainasana onkin: suomen kieli muuttuu vaikutteiden mukana! Eikä äffä ole samasta syystä enää suomen kielelle vieras äänne, vaikka sitä ei ole vanhastaan tässä kielessä ollut.”

”Miksi jotkin kieltä opettelevien lasten tuottamat muodot eivät kuuluisi kieleen? Heidän puhumansa kieli on yksi kielen monista muodoista. Se saa vaikutteita muista muodoista ja voi vastaavasti myös vaikuttaa niihin.”

”Kyllä viinirypäleen voi katkaista, jos se on ohut ja pitkä!”

* * *

Kielioppikilpailun tehtävät 

1. (3 pistettä)

Olipa kerran ukko ja akka. Ukko oli yksisilmäinen mutta kaksimielinen. Akka oli kaksinaamainen mutta yksioikoinen. Lisäksi molemmat olivat kovakorvaisia ja paksunahkaisia. Sen pituinen se. 

Alleviivattuja sanoja on käytetty kuvaannollisesti tarkoittamaan henkisiä ominaisuuksia. Selitä kunkin sanan merkitys.

2. (5 pistettä) 

Suomen sanojen äännerakenteeseen liittyy rajoituksia. Esimerkiksi

– jotkut äänteet ovat tuttuja vain lainasanoista,

– jotkut äänteet eivät voi esiintyä samassa sanassa,

– jotkut äänteet voivat esiintyä sanan tai tavun alussa mutta eivät sen lopussa,

– jotkut äänteet eivät voi esiintyä vierekkäin,

– jotkut äänneyhtymät ovat mahdollisia sanan sisällä mutta eivät sen alussa tai lopussa,

– tavu ei voi olla neljää äännettä pitempi.

Lainasanat ovat usein suomen rakenteen vastaisia. Esimerkiksi sanassa ksylofoni on suomen vastaisesti konsonanttiyhtymä sanan alussa, vieras äänne f sekä etuvokaali y ja takavokaali o samassa sanassa. 

Seuraavista lainasanoista viisi voisi olla suomen omia sanoja, mutta viisi on suomen rakenteen vastaisia. Kunkin sanan perään on kirjoitettu sen merkitys, mutta sillä ei ole tässä väliä. Mieti vain sanan rakennetta, valitse suomen rakenteen vastaiset ja perustele jokainen valintasi.

amnesia 'muistinmenetys'

emali 'lasimainen metallin päällyste'

hemiini 'eräs suola'

kvartsi 'eräs mineraali'

mestitsi 'valkoihoisen ja intiaanin jälkeläinen'

mentum 'leuka'

menyy 'ruokalista'

pointti 'näkökohta'

sapatti 'juutalaisten lepopäivä'

taiga 'Siperian havumetsävyöhyke'

3. (8 pistettä) 

Voit sanoa halkaisevasi omenan tai viinirypäleen, mutta normaalisti et sano, että katkaiset omenan tai viinirypäleen. Sen sijaan grillimakkaran voit halkaista tai katkaista. Hiuksen voit katkaista ja ainakin kuvaannollisesti myös halkaista. Ihmissuhteen tai tupakanpolton voit katkaista mutta et halkaista. Sen sijaan riidan voit panna halki, vaikka useinhan riita katkaistaan. Vene voi halkaista aaltoja, mutta sen ei sanota katkaisevan niitä.

Miten halkaiseminen ja katkaiseminen eroavat merkityksiltään? 

4. (10 pistettä) 

Kieli tarjoaa sanamalleja, joita voimme hyödyntää vaikkapa sanojen taivuttamisessa: esim. mesi, vesi ja susi vaikuttavat sanoina kovin samanlaisilta, ja ne taipuvatkin kaikki saman kaavan mukaan (mettä, vettä, sutta; meden, veden, suden). Usein mallit ohjaavat meitä kielessä ihan oikeille raiteille. Toisinaan taas malli johtaa harhaan: myös napa, käpy ja pipo ovat sanarakenteeltaan samanlaisia, mutta sanojen taivutuksessa onkin eroja. Napa ja käpy taipuvat navan ja kävyn, mutta pipo-sanasta ei tulekaan pivon vaan pipon. Kieltä opettelevien lasten suusta kuulee joskus muotoja, jotka eivät kuulu kieleen, mutta joilla on looginen perusta kielen antamissa malleissa. Selitä, miksi ja millaisten mallien pohjalta lapsi on päätynyt seuraaviin sananmuotoihin.

"Nää pesusienet on ihan puhdakset!"

"Onko Joonaks kotona?"

"Mä pesin jo käsit!"

"Mennään audolla!"

"Tää täytyy märittää." (= 'Tämä täytyy kastella') 

5. (8 pistettä) 

Usein lauseissa on toimijaa ilmaiseva subjekti, mutta ei aina. Silti subjektittomissakin lauseissa voidaan epäsuorasti viitata johonkin toimijaan.

Alleviivaa ja numeroi oheisesta tekstistä subjektittomat predikaatit. Merkitse tekstin alla olevaan tilaan. kunkin viivaamasi predikaatin numero ja selitä, kehen tai mihin toimijaan sen avulla viitataan. [Vilkaise tekstiä pdf:stä, viimeiseltä sivulta.]