Höpsö kieli

Helsingin kirjamessuilla etsittiin suomen kielen hauskinta sanaa.

Kotuksen kielenhuolto-osasto järjesti viime viikonloppuna Helsingin kirjamessuilla kilpailun, jossa sai ehdottaa suomen kielen hassuinta sanaa. Kysymykseen tuli kaikkiaan 187 vastausta. Eniten ääniä sai kuulemma lämpimämpi (aika yllättävästi minusta, vaikka kuulostaa se kyllä hauskalta, kun sitä hetken maistelee). Monta muutakin tarjokasta pidettiin hauskana, koska sen äänneasua pidettiin huvittavana (esim. yökyöpeli) tai veikeän kuvaavana (hiprakka, kutkutus, lääpällään).

Myös rakenteeltaan epätavalliset sanat kuten hääyöaie ja säie sekä palindromit (etu- ja takaperin samanlaiset sanat kuten saippuakauppias) saivat kannatusta. Yleisiä perusteluja olivat myös epäjohdonmukaisuus (lohikäärme, sikahyvä) ja epäselvyys (energiajae, painopistealue). Joitakin sanoja pidettiin hauskoina siksi, että ne ovat ulkomaalaisille vaikeita ääntää (höppänä) tai kuulostavat hassuilta toistettaessa (lavuaari). Muitakin hauskoja tarjokkaita esitellään Kotuksen sivuilla julkaistussa tiedotteessa sekä laajemmin ensi vuoden ensimmäisessä Kielikellon numerossa.

Tätä keskusteluahan voisi jatkaa täälläkin: ilmiantakaa kaikki äidinkielenne hupsutukset! Ei tarvitse olla sanoja, kaikki käy: äänteet, johtimet, liitteet, lauseet, vaikka tekstilajitkin. (En ole vielä kertaakaan pystynyt lukemaan tai kirjoittamaan työhakemusta tai olosuhteenmuutoslomaketta ilman, että olisi alkanut jossakin vaiheessa hymyilyttää, sisällöstä riippumatta.) Jos äidinkielesi on muu kuin suomi, kerro perustelun lisäksi sanan tai ilmauksen merkitys. Olisi kyllä metkaa kuulla vaikkapa hindin, romanikielen, ruotsin, saamen, somalin, venäjän tai (suomalaisen taikka jonkin muun) viittomakielen hauskoista sanoista.

Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa

31.10.2009 10.22

Late

Hauskin sana

Olen jo vuosikausi maistellut ja ihaillut sanaa, joka minusta on vastustamattoman hyväntuulinen. Sana hantaaki. Eikö olekin hyväntuulinen.

1.11.2009 17.23

Helena K

Minusta puliveivari on hauska, tietynlaista touhuilijaa kuvaava sana.
Mistä tuo lienee peräisin?

2.11.2009 6.58

Nelikielinen

Hauskanikävä

Pakkoruotsi on paitsi hauska - siis hilpeyttä herättävä - niin myös hyvin ikävä. Siinä on 1800-luvun tai vaikkapa 1920-luvun ikäviä kaikuja.

4.11.2009 20.50

julumaölökky

Hauska sana

Oeskoon tuo kualjkiäryle ?

6.11.2009 7.46

KSH

Pulia veivattiin

...ja tahtia haettiin siitä Pelastusarmeija biisistä "Rakastaako Jeesus meitä, rakastaapa tietenkin, oommeko enkeleitä, oommepa tietenkin", siis pulituuripulloon suolaa ja sitten pulloa helskyttelemään ja tulokseksi saatiin nautintakelpoista etanolia, kai. Ja veivattiin sitä pulia tietysti viimeisteltäessä selluloosalakalla lakatun pöydän pintaa: pulituuria räsytuppoon ja sitten sivelemään pintaa tupolla sellaista päättymätöntä kahdeksikkoa ja ennen muuta pysähtymätöntä liikettä käyttäen, koska pysähdyksen seurauksena lakkaukseen tulisi aikamoinen vika.

Ja nämä puliveivarit olivat kaikkien liuotinten käyttäjien tapaan -- suojavarusteitahan ei entiseen aikaan ollut edes olemassa -- hieman henkisesti tolaltaan, ennen pitkää, ja samaa kai on sanottava noista korvikealkoholin käyttäjistäkin.

24.11.2009 23.14

AnLa

Täsmäjohdos

Oma lempisanani on ritarittaretta. Siis 'ilman naispuolista ritaria'. Harmillisen vähän käyttöä tällä sanalla tosin on.

17.12.2010 23.48

qwertyuijhgfds

Sanan hauskuus on myös aika paljon kiinni sen merkityksestä ja käytöstä. Päiväkotiryhmien saamat murrenimet, kuten vaikkapa ankkastukit, on yksi tällainen . Murteellisista ilmauksista löytyy muutenkin aika hauskoja oivalluksia, kuten vaikkapa pöröttää (peruttaa), triimu (lumikinos), tai krökky (perunakuoppa).