Auli Hakulinen
Se rapistuu sittenkin
Esimerkkeinä ovat useimmiten puhekielisyydet kuten ”elikkä”, persoonapronominit ”se” ja ”ne” tai kaksoispassiivi ”oltiin luettu”. Syyllisiä rappeutumisilmiöille ovat lepsut, kaiken ymmärtävät kielitieteilijät ja aseensa laskeneet äidinkielenopettajat. Ihmisten on vaikea uskoa tai hyväksyä, että kieli on muutoksen tilassa. Puhe muuttuu, ja se vaikuttaa koko ajan enemmän kirjoitettuun kieleen. ”Kirjakieltä” puhuu luonnostaan enää harva, ja kirjoitettu kielikin on monenkirjavampi kuin ennen. Paluuta kaksijakoiseen murteet – kirjakieli -asetelmaan ei ole, ei myöskään kirjakielen puhumiseen yleiskielenä. Rappiosta ei kuitenkaan ole kysymys.
Emme me kielentutkijat silti huolettomia ole. Se näkyy juuri ilmestyneestä kielipoliittisesta toimintaohjelmasta ”Suomen kielen tulevaisuus”, luettavissa osoitteesta http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk7/. Tässä kielitieteilijöiden laatimassa raportissa kartoitetaan suomen kielen tilaa ja käyttöä elämän eri aloilla ja esitetään suosituksia ja velvoitteita yhteiskunnan eri tahojen vaikuttajille. Yhteisenä nimittäjänä on suhde englannin kieleen, globaalistumisen johtotähteen. Englanti on rantautunut kouluihin vasta 1960-luvulta alkaen, ja nyt sitä on leikillisesti sanottu kolmanneksi kotimaiseksi.
Mistä siis huoli? Meidän kielitieteilijöiden mielestä kyse ei ole siitä, että kielestä pitäisi kitkeä pois englannin vaikutus, kuten ranskasta on pyritty tekemään. Vakavampi uhka on, että tähän saakka monipuolisesti toiminut kansalliskieli luovuttaa oikeuksiaan käyttöala käyttöalalta isommalle niin, että tätä menoa oma kieli sopiikin jonain päivänä enää kotikieleksi. No, ”kieli” ei tietenkään luovuta, vaan sen tekevät kielenpuhujat, kieliyhteisö. Englanti on hiipinyt kuin huomaamatta jokapäiväiseen elämään, nielaissut kouluista monikielisen kirjon ja muuttunut maagiseksi avaimeksi kansainvälistymiseen. Englanti on niin mukava Facebookin, viihteen tai skeittailun kieli, Wikipedian artikkelit ovat luotettavampia englanniksi kuin suomeksi. Väitöskirja kuulostaa komealta englanniksi, vaikka sen lukijoista valtaosa olisi suomalaisia. Kunnianhimoiset vanhemmat lähettävät lapsiaan kouluun, jossa aineenopetuksenkin kielenä on englanti, koska se muka turvaa heille kansainvälisen tulevaisuuden.
Peräänkuulutamme yhteisvastuuta suomen kielen käyttökelpoisuudesta. Kielen käyttö ja suojelu on opittava näkemään poliittisena asiana: kielen hyvinvointi on kielipolitiikkaa, ja kielipolitiikan tulee olla osa valtakunnallista ja kuntapolitiikkaa. Näin se on jo naapurimaissa.
Palaa otsikoihin | 14 puheenvuoroa
Toinen kokemus lähipiiristä on vakuuttanut, että englannin ehtii oppia, vaikka aloittaisi myöhemminkin: Toista koulua käyvä esikoinen aloitti ruotsilla ja saksalla ja englannin vasta 5. luokalla, enkä usko, että hänen taitonsa pahasti jäävät jälkeen niistä, jotka ovat aloittaneet kaksi vuotta aikaisemmin. Harrastukset ym. ovat pitäneet huolen siitä, että englannin oppimiseen on kova motivaatio.
http://lib.tkk.fi/Diss/list.html
saa 2000-luvulta hakemalla hakea suomenkielistä otsikkoa. Hienoahan se on, että tekniikan tutkijat osaavat englantia, mutta pitääkö se välttämättä osoittaa väitöskirjalla? Tällä hetkellä ei ole minkäänlaista varmistusta siitä, että tutkija osaa kertoa suomeksi (tai ruotsiksi) omasta alastaan. Pitäisin tätä kuitenkin tärkeämpänä kuin tavoitetta saada kaikki mahdollinen julkaistua englanniksi.
Englannin pakkovaltaa lisää vielä se, että toisen asteen jälkeen (ehkä jo toisella asteella) oletetaan kaikkien opiskelleen englantia A1 kielenä, eikä muiden pitkien kielten lukijoille ole tarjolla mitään jatkoa, jollei valitse kyseistä kieltä pääaineekseen.
Mut sit juttu onki iha eri ku ne rupee skrivaan väikkäreit engelskax sellasilki tieteenaloil joil perinteisesti on meil käytetty suomee. Sitä paiti, IMHO se on koht nii et engelska - langvitsinä siis - vois muuteki heittää meille finskeille AYBABTUt but _W_.
JK & JJ ^__^
Pitäisiköhän laittaa loppuun sanasto? Nääh, ihan selvää kieltähän tuo on...
JH, on ymmärrettävää, vaikkakin valitettavaa, että juuri TKK:lla väitöskirjat kirjoitetaan englanniksi, sillä teknisillä aloilla, varsinkin IT-alalla, tiedeyhteisön kieli _on_ englanti. Minkä lisäksi IT-alan terminologialle ei useinkaan tunnu löytyvän järkeviä suomenkielisiä vastineita.
Minä huolestuisin vasta siinä vaiheessa kun Suomessa aletaan kirjoittaa väitöskirjoja englanniksi sellaisillakin tieteenaloilla joilla perinteisesti on käytetty suomea.
Olisi muuten mielenkiintoista lukea millaista analyysiä kielentutkija saisi aikaiseksi l33t-porukan kielestä ja varsinkin manga- ja animeharrastajien slangista.
Tutkijatkin voivat sitten tulla lisäämään sekaan omiaan, niillä kun on niitä kaikenlaisia "teorioita" ja muita herrain metkuja. :)
Tästä kiitos erinomaisille opettajilleni.
Verbin perusmuoden tuntemus on alkanut hävitä jo pääkaupunkiseudun ulkopuoleltakin. Esim: "On ihanaa palaa kotiin."
Tyrmäys on siirtynyt jo kokonaan ihmistenväliseen keskusteluun. Uutisissa valtakunnan vaikuttajat tyrmäävät toistensa ehdotuksia. Jos tyrmääjä on voimakkaasti eri mieltä, on muodikasta sanoa, että tämä on "tuohtunut" Minkähänlaista mielipieiden vaihtoa tapahtui taannoisessa EM-nyrkkeilyottelussa, jossa Ami Asikainen tuli tyrmätyksi? Mitä hän sanoi, ja millä sanoilla toinen osapuoli tyrmäsi hanet? Oliko tuhtunut?
Tämä tietenkin johtaa ongelmaan, ettei tutkijan välttämättä tarvitse tiedettä suomeksi. Mutta ratkaisu siihen ongelmaan on oltava joku muu kuin suomenkieliset väitöskirjat.
Meillä on monikielinen perhe ja teemme urakalla töitä kahden kielen, suomen ja diolan, merkeissä. Monet luulivat, että lapsemme menisivät Tampereelle ranskankieliseen kouluun, mutta me emme ole kokeneet sitä tarpeelliseksi. Miksiköhän? No syy on selkeä: se ei ole kummankaan äidinkieli ja jos meidän lapsemme menevät sinne, kuinka meidän oma kylämme monikultuuristuu sitten sen jälkeen?
Onni on ollut se, että tässä Kuljun kylässä on sivukirjasto. Sieltä lapset käyvät ammentamassa laatukirjallisuutta kotiin ahmittavaksi. Tämän vuoksi monikielinen tyttäreni, joka voisi olla "kielipuoli", onkin taulukoissa keskiarvoa parempi äidinkielen osalta. Hyvä hyvä...
Olemme tehneet paljon töitä sen kanssa, että "isänkielisiä" kirjoja ilmaantuu taloomme. Kolmannella Senegalin matkalla saimme matkalaukkuihimme melkein 20 kirjaa - vihdoikin!
Kielen opettaminen lapselle, varsinkin tämänlaisessa tilanteessa, vaatii paljon mielikuvitusta, kärsivällisyyttä ja työtä. Emme halua opettaa heille kreolia, joten tuntuu siltä kuin olisimme korjausautomaatteja. Mutta teemme sen mielellämme omille lapsillemme.
Äidinkieli on identiteetti. Se on avain omaan kulttuuriin. Sen vuoksi kaksikulttuuristen lasten on puhuttava ja kirjoitettava molempia kieliä. Muuten lapsi jää "kielelliseksi raajarikoksi".
Hyvää kesää kaikille ja iloa kielityöhön!
Ikävintä tällä hetkellä on nuorten, etenkin tyttöjen, englannista (kai) vaikutteensa saanut nouseva intonaatio.
Enkä ainakaan vielä ole tottunut "jos sä teet niin tai näin" Mika Häkkis -tyyliin, joka tuntuu tarttuneen laajalti (englannistako sekin?).
Jos puhutaan kielen rappeutumisesta, se tarkoittaisi, että joskus on ollut olemassa jokin oikea, turmeltumaton kieli. Ei ole.
En ole nähnyt tai kuullut kenenkään kieli-ihmisen äimistelevän nykyistä julkisihmisten puhetyyliä, jossa verbin monikkomuoto korvataan yksiköllä, esim "ihmiset menee", "nämä pelaajat on nuorempia" jne. Miten pian kirjakieli muutetaan tällaiseksi, vai yrittääkö joku taho panna hanttiin?