Samaan aikaan toisaalla

Suomen yliopistomaailman kansainvälistyminen kiihtyy. Lappeenrannan teknillisen yliopiston uusi LUT-look, on julkistettu. ”Yhdessä mainostoimiston kanssa läpikäyty prosessi oli syvällinen ja antoisa”, huokaa onnellinen rehtori Pöyhönen. Uuden ilmeen iskulauseena, siis sloganina, on ”Open your mind”.

Itä-Suomen yliopisto, siis UEF, on 42 päivää toimittuaan saanut julki ensimmäisen omaa toimintaansa analysoineen kansainvälisen artikkelin European Educational Journalissa. Tutkimuksen aiheena on Bolognan prosessiin sopeutuminen ja opiskelleiden nopea työllistyvyys – joka on osa UEF:n laatutyötä.

Parin päivän takaisen yleisönosastokirjoituksen viesti on, että Oulun yliopiston hallitus kohdentaa säästöt kielikeskuksen harvemmin opiskeltuihin kieliin, juuri niihin, joita ei koulussakaan tarjota riittävästi: espanja, italia, japani, ranska, saksa, suomi vieraana kielenä, venäjä. Tätäkin voinee pitää kansainvälistymiseen tähtäävänä – ahtaimmin tulkittunahan kansainvälisyys tarkoittaa englannin kielen aseman vahvistamista.

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa ei voi enää suorittaa perustutkintoa äidinkielellään, jos se sattuu olemaan suomi. Jos yksikin ulkki sattuu oleman läsnä, suomalaiset eivät saa käyttää edes harjoitustöissään äidinkieltään. Nyt on tehty ensimmäinen kantelu oikeuskanslerille HY:n perustuslain vastaisesta menettelystä. Rehtori Wilhelmssonin vastineessa kuulemma viitataan kansainvälisyyteen, moniarvoisuuteen ja suvaitsevaisuuteen. Parhaassa tapauksessa prosessi johtanee aikaa myöten perustuslain muutokseen: mitäpä siinä enää suomen kielen oikeuksia puolustamaan.

Jyväskylässä, Suomen Ateenassa, on tutkittu suomalaisten suhtautumista englannin kieleen ja englannin kielen taitoa. Yksi tuloksista on, että enää vajaa kymmenelle prosentille väestöstä ei englannilla ole mitään merkitystä. Tutkijat pitävät ”kiinnostavana” huomiota, että huolimatta suomalaisten hyvästä kelitaidosta ja englannin arvostuksesta ”he eivät koe sitä täysin omaksi kielekseen eivätkä pidä itseään kaksi- tai monikielisinä”.

Samassa yliopistossa koordinoidaan eurooppalaista CCN Foresight Think Tankia – ajatushautomoa, joka pohtii tulevaisuuden kielenoppimisen näkymiä ja tarpeita. Suunnitelmissa vannotaan CLIL-opetuksen nimeen (= Content and Language Integrated Learning), josta muun muassa jyväskyläläiset tutkijat ovat saaneet myönteisiä tuloksia. Kyseessä on sisältöaineiden opettaminen englanniksi. Ajatushautomon näkemys on, että kieltä on opiskeltava integroidusti, ei vain kielenä. Ja mitä aiemmin aletaan, sen parempi: ensimmäinen vieras kieli esikouluvaiheessa, ja pian siihen päälle toinen.

Kyse on siis kuitenkin onneksi vielä monikielisyydestä. Jokaisen tulevan opettajan halutaan tukevan ensimmäisen, toisen, vähemmistö-, alueellisen ja digitaalisen kielen omaksumista. Ei vähä mitään; ennen sanottiin, että jokaisen opettajan on oltava äidinkielen opettaja.
Miksi tämä hätä ja kiire? No, kun aivotutkijat ovat juuri saamassa sensuuntaisia tuloksia, että vähäinenkin toisen kielen oppiminen muuttaa aivojen rakennetta ja sähköistä toimintaa. Oletetaan jopa, että kaksi- ja monikieliset ovat luovempia, kriittisempiä ja ennakkoluulottomampia kuin yksikieliset.