Montako ämmää virkkeessä

Lueskelin aivotutkimusta popularisoivaa kirjoittelua ja olin kielipoliittis-emotionaalisesti innostunut, että tutkimuksen yhdeltä kuumalta alalta, aivojen, mielen ja emootioiden tutkimuksesta kirjoitetaan suomeksi. Mutta pian tekstin seuraaminen häiriintyi. Syynä ei ollut mikään ulkoinen tapahtuma eikä itse asian vaikeuskaan vaan jokin tekstin outous. Otan tähän näytteeksi pari katkelmaa mainitsematta tekijää, koska kyse on tekstilajista, ei kirjoittajayksilöstä.

”Kykenemme tiedostamaan oman olemassaolomme ja sen, että olemme toisista ihmisistä erillisiä olentoja. Lisäksi kykenemme seuraamaan aktiivisesti kehomme ja mielemme toimintaa, ja tiedämme, että pystymme tahdonalaisesti vaikuttamaan käyttäytymiseemme ja mielemme sisältöihin.

”Tulemme tietoisiksi tunteistamme vain silloin, kun ne ovat tarpeesi voimakkaita, - - meidän on pakko keskeyttää senhetkinen työmme ja muuttaa toimintaamme tunteiden kehottamalla tavalla. - - toiset tunnekokemuksemme toimivat meille signaaleina jotka kertovat siitä, että ympäristössämme ja edelleen kehossamme ja mielessämme on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka meidän pitäisi huomioida.

Tekstejä voisi luonnehtia me-passiivisiksi. Niissä käsitellään kaikkia ihmisiä tai ihmistä yleensä, geneerisesti. Siksi alkaa jossain vaiheessa ihmetyttää, miksi ilmiö on rajattu koskemaan ”meitä”. Onko tutkija halunnut osoittaa kuuluvansa hänkin meihin, siis tehnyt jonkin samaistumistempun?

Etenkin itsehoito- ja elämäntapaohjeet suosivat tällaista persoonan valintaa: ”XX auttaa meitä ymmärtämään, että kotimme ovat meidän itsemme jatkeita”, tai: ”Asiat joille omistaudumme ja joista saamme merkitystä elämäämme ovat epäilemättä yhteydessä todellisiin henkilökohtaisiin arvoihimme”.

Persoonan ylikäytössä on varmaankin englannilla sormensa pelissä. Netistä on helppo löytää sanasanaisia käännöksiä:

”Vastuumme on suunnaton. Ja yhä, vaikka poliitikkomme empivät ja saastuttava teollisuutemme ja elämäntapamme jatkavat laajenemistaan riskeistä piittaamatta, monet meistä jatkavat untaan. - - Yet while our politicians procrastinate and our polluting industries and lifestyles continue to expand heedless of the risks, many of us remain dormant.”

Paremmin tunnettu ja paheksuttu on sinä-passiiviksi tai Häkkis-passiiviksi nimitetty yksikön toisen persoonan käyttö tyyliin ”Kun sä ajat formulaa, sun kannattaa pitää kiinni ratista”.  Ainakin sinä-ilmausten käytön runsastuminen on varmaan englannin vaikutusta. Oikeastaan kyse ei kuitenkaan ole passiivista vaan geneerisestä ilmauksesta, johon suomessa on tarjolla nollapersoona. Toisin sanoen suomen vastine englannin you:lle on sellainen, jossa ei ole ilmipantua pronominia ollenkaan: ”Kun _ ajaa formulaa, _ kannattaa pitää kiinni ratista”

Suomen persoonajärjestelmä on aika erilainen kuin englannin. ”He was killed” merkitsee muuta kuin ”Hänet tapettiin”. Koska tarjolla on ihmistarkoitteinen passiivi ja tuo äsken mainitsemani oiva nollapersoona, sinä- ja me-ilmaukset viittaavat selvemmin määräpersooniin. Lisäksi suomessa käytetään omistusliitettä säästeliäämmin kuin englannin vastaavaa pronominia, esimerkiksi pesen hampaat, panen huivin kaulaan, suljen silmät tai autan äitiä.