Auli Hakulinen
Montako ämmää virkkeessä
Lueskelin aivotutkimusta popularisoivaa kirjoittelua ja olin kielipoliittis-emotionaalisesti innostunut, että tutkimuksen yhdeltä kuumalta alalta, aivojen, mielen ja emootioiden tutkimuksesta kirjoitetaan suomeksi. Mutta pian tekstin seuraaminen häiriintyi. Syynä ei ollut mikään ulkoinen tapahtuma eikä itse asian vaikeuskaan vaan jokin tekstin outous. Otan tähän näytteeksi pari katkelmaa mainitsematta tekijää, koska kyse on tekstilajista, ei kirjoittajayksilöstä.
”Kykenemme tiedostamaan oman olemassaolomme ja sen,
että olemme toisista ihmisistä erillisiä olentoja. Lisäksi kykenemme seuraamaan
aktiivisesti kehomme ja mielemme toimintaa, ja tiedämme, että pystymme
tahdonalaisesti vaikuttamaan käyttäytymiseemme ja mielemme sisältöihin.
”Tulemme tietoisiksi tunteistamme vain silloin, kun
ne ovat tarpeesi voimakkaita, - - meidän on pakko keskeyttää senhetkinen työmme
ja muuttaa toimintaamme tunteiden kehottamalla tavalla. - - toiset
tunnekokemuksemme toimivat meille signaaleina jotka kertovat siitä, että
ympäristössämme ja edelleen kehossamme ja mielessämme on tapahtunut merkittäviä
muutoksia, jotka meidän pitäisi huomioida.
Tekstejä voisi luonnehtia me-passiivisiksi. Niissä
käsitellään kaikkia ihmisiä tai ihmistä yleensä, geneerisesti. Siksi alkaa jossain
vaiheessa ihmetyttää, miksi ilmiö on rajattu koskemaan ”meitä”. Onko tutkija
halunnut osoittaa kuuluvansa hänkin meihin, siis tehnyt jonkin samaistumistempun?
Etenkin itsehoito- ja elämäntapaohjeet suosivat
tällaista persoonan valintaa: ”XX auttaa meitä ymmärtämään, että kotimme ovat
meidän itsemme jatkeita”, tai: ”Asiat joille omistaudumme ja joista saamme
merkitystä elämäämme ovat epäilemättä yhteydessä todellisiin henkilökohtaisiin
arvoihimme”.
Persoonan ylikäytössä on varmaankin englannilla
sormensa pelissä. Netistä on helppo löytää sanasanaisia käännöksiä:
”Vastuumme on suunnaton. Ja yhä, vaikka
poliitikkomme empivät ja saastuttava teollisuutemme ja elämäntapamme jatkavat
laajenemistaan riskeistä piittaamatta, monet meistä jatkavat untaan. - - Yet
while our politicians procrastinate and our polluting industries and lifestyles
continue to expand heedless of the risks, many of us remain dormant.”
Paremmin tunnettu ja paheksuttu on sinä-passiiviksi
tai Häkkis-passiiviksi nimitetty yksikön toisen persoonan käyttö tyyliin ”Kun
sä ajat formulaa, sun kannattaa pitää kiinni ratista”. Ainakin sinä-ilmausten käytön runsastuminen on
varmaan englannin vaikutusta. Oikeastaan kyse ei kuitenkaan ole passiivista vaan
geneerisestä ilmauksesta, johon suomessa on tarjolla nollapersoona. Toisin
sanoen suomen vastine englannin you:lle on sellainen, jossa ei ole ilmipantua pronominia
ollenkaan: ”Kun _ ajaa formulaa, _ kannattaa pitää kiinni ratista”
Suomen persoonajärjestelmä on aika erilainen kuin englannin. ”He was killed” merkitsee muuta kuin ”Hänet tapettiin”. Koska tarjolla on ihmistarkoitteinen passiivi ja tuo äsken mainitsemani oiva nollapersoona, sinä- ja me-ilmaukset viittaavat selvemmin määräpersooniin. Lisäksi suomessa käytetään omistusliitettä säästeliäämmin kuin englannin vastaavaa pronominia, esimerkiksi pesen hampaat, panen huivin kaulaan, suljen silmät tai autan äitiä.
Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa
Tällöin suomentajalla on kaksi luontevaa vaihtoehtoa: refleksiiviverbi tai selittävä aktiivimuoto. Eli esim. "Muutokset tallentuvat käyttäjän asetuksiin" tai "Ohjelma tallentaa muutokset käyttäjän asetuksiin".
Sen sijaan passiivia on syytä käyttää vain ihmisperäiseen toimintaan: "Muutokset tallennetaan valitsemalla OK." Toisaalta tällöin on varsinkin ohjeissa luontevampaa käyttää aktiivin imperatiivia: "Tallenna muutokset valitsemalla OK."