Auli Hakulinen
Mitä osaaja osaa?
Ranya Paasonen muistutti äskeisessä blogissaan mieleen, että Beckettin maailmanlopun kuvauksissa kielikin on murtunut – toisin kuin hiljattain ilmestyneessä Cormac McCarthyn romaanissa ”Tie”. Jäin miettimään, miten kieli murtuu ja ketkä tai mitkä ovat sen murtajia.Vastausta ei tarvitse hakea kaukaa: omalta voimakkaalta osaltaan asialla on Suomen johtava lehtikustantaja Sanoma Magazines Finland. Helsingin Sanomat -niminen konsernin tuote otsikoi Sanoman tulevaksi toimitusjohtajaksi nimitetyn H.-P. Kaukosen valinnan 6. 8. näin: ”Venäjä-osaaja Sanoman johtoon”.
Venäjä-osaaja? Onko siis kyseessä kielitaitoinen mies? Osaa venäjääkin?Tekstistä käy ilmi, että mies on ”vahva Venäjän-tuntija”. Siis tuntee maan vahvasti. Ja kuuntelee autossa ”venäjänkielisiä cd:tä”. Juuri noin. Mutta miksi lehden otsikossa on nominatiivi? Haastateltu itse pitää Sanoman vahvuutena ”sisältöosaamista”. Tarkoittaen mahdollisesti kirjojen kirjoittamisen edellyttämää ammattitaitoa.
Siinäkin tuo töpö nominatiivi. Miksi cd-viittaus on väärin lyhennetty? Siksi, että maailmalle levittäytynyt konserni tarvitsee uuden kielen. Kun WSOY:lla (hollantilaisen johtajan Jacques Eijkensin mukaan pienten perunoiden tuotantolaitoksessa) tehtiin taannoin sisäisiä järjestelyjä, Bulevardin tapahtumia ohjailtiin samalla murtumasuomella: ”B12 muutto”. Sanojen taivuttaminen on tylsää, niin pienten perunoiden kaltaista.Voi kunpa näkisi näillä johtavilla ajattelijoilla ja heitä seurailevilla lehtikirjoittajilla myös sanaosaamista. Tuskinpa näkee, sillä pikemminkin seuraava vaihe mahtikonsernin kielen valinnassa on jonkinlainen ”globish” , kiinalaisten jo käyttämä simppeli englanti. Tilapäisenä vaihtoehtona kotitekoinen riisuttu, murrettu suomi. Murrettu kieli, murtuva kulttuuri.
Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa
Blogimerkinnöissä on ollut kappalejako-ongelmia yms. sählinkiä. Vika ei ole kirjoittajissa; on jossain muualla. Yritämme korjata asiaa/asian.
Jos viestin esitysasu on ristiriidassa sen sisällön kanssa, uskottavuus putoaa hyvin alas, olipa asun virhe kenen tahansa syy.
Viestin alareunassa lukee ”Päivitetty 9.10.2009”. Muistaakseni olen aiemminkin huomauttanut tästä absurdisuudesta. Ellei tuollaisia päiväyksiä voida korjata, eikö ne edes osattaisi ottaa kokonaan pois?
Muuten olen sitä mieltä, että suomen kielen asemaa eivät murra kömpelötkään vierasvoittoisuudet, joihin väärän nominatiivin ehkä voi lukea – olkoonkin, että suomessa vanhastaan on kirjavuutta (on jokivarsi ja kirvesvarsi, vastoin kaikkea kielenhuoltajien logiikkaa). Suomen kieli on väistymässä siksi, että englanti – eivät anglismit vaan ihan englanti, toki usein suomalaisittain murrettuna – korvaa sen liike-elämän, tekniikan ja tieteen kielenä ja vähitellen muuallakin. Suomi palaa rahvaan kieleksi arkisiin yhteyksiin, kunnes syrjäytyy ehkä sieltäkin.
Ei kai suomen kielen ammattilaisia ole ruvennut vaivaamaan jonkinlainen uskonpuute. Paljon on kirjoitettu viime vuosikymmeninä myös liiallisesta purismista, puhuttu leikkisästi kielipoliiseista ja ivailtu perinteistä oikeakielisyyttä ja kielenhuoltoa. ”Kyllä kieli pitää huolen itsestään”, on vakuuteltu. Eikö enää niin ajatellakaan?
Itse asiassa luulen, että suomen kieli säilyy ja voi hyvin niin kauan kuin sen käyttö on taloudellisesti kannattavaa niin mediassa, mainonnassa kuin kulutusteknologiassa. Hyvä esimerkki on tietotekniikan kielenkäyttö. Yleiskäyttöiset ohjelmat, käyttöjärjestelmät ja hakupalvelut ovat suomenkielisiä, ja käännökset ovat varsin laadukkaita.
Internetin käännösohjelmat ovat vielä kömpelöitä, mutta eikö ole kunnioitettava saavutus, että kenen tahansa käytettävissä on jo nyt ilmaisia käännöspalveluja, jotka kattavat useita kymmeniä kieliä? Eipä sellaisista osannut haaveilla vielä jokin aika sitten.