Auli Hakulinen
Kypsiä kielenvaihtoon?
Suomalainen Tiedeakatemia perustettiin vuonna 1908. Lukuvuosi 2007–2008 oli täynnä erilaisia tieteellisiä ja tiedepoliittisia tilaisuuksia. Julkaistiin satavuotishistoriikki "Oppineiden yhteisö", josta ilmenee, että Tiedeakatemia perustettiin vastapainoksi ruotsinkieliselle Tiedeseuralle, nimenomaan vaalimaan ja kehittämään suomea tieteen kielenä.
Samaa ajattelua edusti pääsihteeri Matti Saarnisto pääjuhlassa 9.4.2008 pitämässään puheessa: "Kielikysymys on edelleen ajankohtainen, mutta tyystin eri lähtökohdista kuin 100 vuotta sitten. Tieteen tulokset pitää välittää äidinkielellä niin päättäjille kuin suurelle yleisölle ja tieteen termit pitää tehdä ymmärrettäviksi aina kun se on mahdollista. Huoli äidinkielestä Suomessa on ajankohtaisempi kuin vuosikymmeniin nyt, kun Eurooppa yhdentyy ja maapallo on reaaliajassa tässä ja nyt. Niin suomi kuin ruotsikin ovat pieniä kieliä. Pienten kielten asemaa puolustavat vain näitä kieliä puhuvat. Taistelulta on pohja pois, jos äidinkieltä ei Suomessa vaalita. Tässä on tämän päivän yhteisen kielitaistelun paikka.”
Ongelmana on, miten tätä vaalimista toteutettaisiin. Ironista kyllä, samaisen Tiedeakatemian juhlavuoden avajaistilaisuuden "Tieteen karikot" alkutapahtuma oli nimeltään "Start". Tilaisuuden sinänsä varsin tärkeistä tiedepoliittisista puheenvuoroista poimin talteen joitakin lauseita:
"Sois hyvä, kun meillä Suomessakin olis toi tenjyö träk." | "Toi pier rivjuu on hyvä menetelmä, ja sen jatkoksi sait visitit, mut impäkt fäktöreitä pitää kyllä käyttää varoen" | Täs on enempi kun ten nainti gäppi, et se on trii tu naintiseven." | "Ja ajatella sitten se thö tiederahoittaja itse - -" .
Lopuksi vielä eräs keskustelija otti esille tutkimuksen ja yhteiskunnan suhteet: "Tässä tarvitaan todella took akross disiplins, mut on se terveellistä saada myös puhumaan piipl bäk tu saiens."
Ei ole ehkä ihme, että eräs keväällä julkistetun kielipoliittisen toimintaohjelmamme kommentoija päästi ilmoille pessimisminsä tiedesuomen tulevaisuuden suhteen. Englannin eduthan ovat ilmeisiä, kun taas suomen puolustaminen vaatii yhteiskunnallista ja aattteellista sitoutuneisuutta, hän perusteli.
Kysyn nyt, voisiko kuitenkin tämän sitoutuneisuuden saada elpymään? Muissa Pohjoismaissa omastakin kielestä huolehtiminen on itsestään selvää myös tiedemaailmassa, Norjassa kielipolitiikka ymmärretään osaksi kaikkea politiikkaa.
Meillä ymmärretään kaiken olemisen ja elämisen keskeiseksi tavoitteeksi kansainvälistyminen ja kansainvälinen kilpailu.
Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa
Jos olisin ollut paikalla, olisin varmasti esittänyt ääneen paheksumiseni.(Eikä olisi ensimmäinen kerta) Eikö tällaisen paheksuminen kuulu hyviin tapoihin Suomessa? Palautetta pitää antaa ja heti paikan päällä!
Oikein hyvä että edes täällä. Enemmän vielä meteliä tästä asiasta!
Olen juuri käynyt graafisen viestinnän peruskurssin, jolla opeteltiin julkaisuohjelma InDesignerin käyttöä. Itselleni valitettavasti ohjelma oli englanninkielinen, mikä vaati ylimääräisiä ponnistuksia muutenkin vaikean ohjelman oppimisessa. Suurin osa kurssin osanottajista oli kuitenkin nuoria ihmisiä, jotka ovat kasvaneet tietokoneen näppäimillä ja samalla uineet englannin kielikylvyssä. Kun valitin, miten vaikeaa on englanninkielisten komentojen ja toimintojen ymmärtäminen, nämä suomenkieliset nuoremmat kurssikaverini sanoivat samaa omasta kielestään: he eivät ymmärrä, mitä suomenkieliset komennot ja toimintoja kuvaavat termit tarkoittavat, jos he joutuvat tekemisiin niiden kanssa. Eräskin nuorimies ihmetteli, mitä tarkoittaa ohjelman komento "Suorita".
Onhan ihan surkeaa, etteivät ihmiset tällaisen kierrättämisen jälkeen enää ymmärrä omaa kieltään.
Näinhän se Suomessa menee: http://www.foresight.fi/
Ehkä näillä tavoitellaan jonkinlaista katu-uskottavuutta. Jari Sarasvuokin kirjoitti Virpille kyltit englanniksi (http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Love+more+kehottaa+Sarasvuon+kyltti+Kuitusen+lenkkipolulla+Espoossa/1135250726058), koska suomeksi kuulosti hoopolta. Joskus tuntuukin siltä, että kun asioiden maku on täyttä tuubaa suomeksi, vaihdetaan (yleensä) englanniksi ja ikään kuin laitetaan pää pusikkoon ja ajatellaan sanoille jotain itselle sopivia merkityksiä. Jo melko moneenkin tottuneet natiivipuhujat näitä siltikin monasti naureskelevat (vaikka kielen mekaniikka onkin erilainen).