Auli Hakulinen
Kyllä kansa tottuu
Kun valtakunnalle tarjottu uusi aluehallintojärjestelmä oli vailla lopullista päätöstä, asia vilahti tiedotusvälineissä pääkirjoitusta myöten. Erityisen vaikuttava oli television iltauutisten haastattelema valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisosaston päällikkö, ylijohtaja, hallintotieteiden lisensiaatti (siis VaVaMiHaKeOsPäY, HL) Silja Hiironniemi, jonka pohdiskelun voi kiteyttää aforismiksi ”Kyllä kansa tottuu”.
Ylijohtajan lausuma heijastaa kielitietoisuuden heikkoa tasoa. Ei hän eivätkä hänen vertaisensa näy ymmärtävän, mitä seurauksia kielen tahallisella muuttamisella, tässä tapauksessa tolkuttomien nimitysten keksimisellä ja vanhojen hävittämisellä on kaikkien suomalaisten olemisen ja elämisen jäsentäjänä. Näinkö toimii demokratia? Herrat tekevät kömmähdyksen, eivät voi sitä myöntää, vaan luottavat kansan muistin lyhyyteen.
Kuulustelun kieli
Toisenlainen, kepeämpi esimerkki kielitiedottomuudesta oli Jörn Donnerin elokuva Kuulustelu. Donner lausuu mielellään arvioita ja ohjeita myös kielestä ja kielipolitiikasta. Takavuosilta muistan hänen pilkkansa suomalaisten d-ääntämyksen kömpelyyttä kohtaan. Turha mainita, ettei Donnerilla ollut käsitystä siitä, miten d on suomen kieleen tullut. Hiljattain hän on antanut virolaisille ohjeita kaksikielisyyden ratkaisemiseksi Suomen malliin.
Kuulustelun vuorosanoissa on paikoin tahatonta komiikkaa. Desantti Kerttu Nuorteva, jolla on useimmiten tukka nätisti ja hyvin istuva vanginpuku, heittää kuulustelijalleen 2000-luvulla muotiin tulleen ironisen vastausfraasin ”kuin myös”. Kuulustelijan kanssa hän myös pohtii ”työuupumuksen” luonnetta.
Arvo Poika Tuominen puolestaan pudottaa keskusteluun sanan ”yksityissektori”. Elokuvan miljöö ja asut ovat autenttiset, mutta kielestä törröttää väärä aikakausi. Sanoilla on kuitenkin ikälaahus: moderni sana kertoo nykyajasta.
Sailaksen pyyntö
Bloginpitäjä Raimo Sailas kommentoi Lea Laitisen kanssa kirjoittamaani lehtikirjoitusta. Hän toivoo meiltä opetusta sanojen "kokonaisvaltainen" ja "käynnistää" käyttökelpoisuudesta. Kun suositamme, että maahamme saataisiin kokonaisvaltainen kielipoliittinen strategia, tarkoitamme, että siihen tulisi sisältyä paitsi selvitys maamme vähemmistö- ja maahanmuuttajien kielitilanteesta myös kansalliskielten ja englannin suhteista yhteiskunnan eri aloilla, kattavasti. Sitä tarkoittaa kokonaisvaltainen.Vuosikymmeniä sitten joku yksi sana, yksi merkitys -ideologian edustaja on kieltänyt Sailasta käyttämästä käynnistää-verbiä muusta kuin moottorin panemisesta käyntiin. Mutta kun kieli muuttuu metaforistumisen kautta, nyt voi poimia tuhansittain esimerkkejä erilaisten ohjelmien ja toimintojen käynnistämisestä. Tämä näkyy myös Nykysuomen sanakirjan ja Kielitoimiston sanakirjan erilaisina sana-artikkeleina.
Sailaksen oma kielivaisto pohjautuu muutaman vuosikymmenen takaisiin opetuksiin. Tämä liikuttava asenne on tullut usein vastaani: muinainen äidinkielenopettaja on tietysti enemmän oikeassa kuin 2000-luvun professori!
Palaa otsikoihin | 9 puheenvuoroa
"... Vuosikymmeniä sitten joku yksi sana..."
Pitäisikö olla 'jokin'?
Kirvesvarsi: Nykyään tuntuisi, ettei ole muodikasta kirjoittaa hyvää kieltä. Riittää, että "kunhan kaikki ymmärtävät". Se alkaa pienistä asioista: nuorimmalle veljelleni taidettiin joskus aikoinaan yläasteen äidinkielen tunnilla sanoa, että "sori" ja "OK" ovat aivan normaalia ja hyväksyttävää suomen kieltä. Vaikka hänestä tuntuikin oudolta, että anteeksipyyntö ei olisi 'anteeksi', vaan 'sori'.
Teknillisellä ja kaupallisella alalla tuntuu olevan jopa hienompaa kirjoittaa desimaalierottimena piste kuin pilkku suomenkieliseseenkin tekstiin. Tuntuu myös siltä, että moni etenkin nuori luennoitsija on lukenut vain englanninkielistä kirjallisuutta ja kirjoittaessaan suomenkielistä kurssimateriaalia keksii omat suomenkieliset termivirityksensä, vaikka hyvät ja osuvat käännökset olisivatkin olemassa. En tiedä, auttaisiko tähän, jos yliopistoissakin kaikki oppimateriaali pitäisi kierrättää paikallisten kielikeskusten kautta.
Viestiessä tietenkin on tärkeintä, että iesti ymmärretään. Jotenkin tuntuu unohtuneen, että jääsirkuksen klovnikaan ei ole hassun huono luistelija ilman huipputekniikkaa.
Yritän siis kertoa, että ainakaan nykyään ei ole muodikasta kertoa toisille ihmisille, että he voivat käyttää osuvampiakin sanoja tai tarkempaa kielioppia. Siitä saa kielipoliisin leiman.
En tiedä miten oli ennen, koska en itse ole kovin vanha tai miten on muualla omien koulueni lisäksi. Ehkä arvostavampi asennekoulutus olisi paikallaan? Ihan sellainen, jossa muillakin kuin äidinkielen tunneilla pitäisi yrittää. Sen luulisi kantavan kouluenkin jälkeiseen elämään.
Pilke silmäkulmassa totean, että jos oma äidinkielenopettajani olisi opettanut prof. Hakulisen tyyliin, ei harrastukseni äidinkieltä kohtaan olisi jatkunut lukiota pitemmälle.
Mutta itse asiaan: kuten jo sanoin, pidän Hakulisen ja Laitisen tekstiä hyvänä ja olen aloittanut parannuksenteon valmistelun omassa ministeriössäni.
Epelille (miksi nimimerkki?) sanon lisäksi, että pidin Vesa Heikkisen ja Tuure Hurmeen kirjaa erinomaisena pamflettina. Vähemmän tosikkoutta, enemmän huumorintajua!
Esimerkiksi "aloittaminen" ja "käynnistäminen" eivät mielestäni ole sama asia. Ei yleensä eikä mielestäni tässäkään yhteydessä. Vieraden kielten opiskelu ainakin on himpan verran vaikeata, jos ajattelee olevan keskenään 1:1 vaihtokelpoisiaa -- etenkin tällaiselle lukihäiriöiselle. (En tiedä alkuperäistä asiayhteyttä, joka ehkä oli arkipäiväinen kielenkäyttö...)