Siirry sisältöön
Haku

Antti Leino

25.7.2011 19.47

Ei nimi miestä pahenna?

Hakukonemammutista laajemmaksikin verkkotoimijaksi ponkaissut Google on levittäytymässä sosiaaliseen mediaan uudella Google+-palvelullaan. 

Ajatus on aika lailla samantapainen kuin kilpailijoillakin, palvelun avulla voi kertoa itsestään ja pitää yhteyttä tuttaviinsa. Niin kauan kuin voi: viime viikkoina on noussut suuri hämmennys siitä, mitä vaatimus oikealla nimellä esiintymisestä tässä yhteydessä tarkoittaa.

Verkossa kiertää kertomuksia siitä, kuinka tunnuksia on suljettu Google+:n käyttöehtojen vastaisina, kun käyttäjän ilmoittama nimi ei Googlen mielestä ole asianomaisen "oikea nimi". Tällainen peruste on erityisen mielenkiintoinen sikäli, että käyttöehdoissa ei edellytetä virallisen nimen käyttöä, vaan muutkin päivittäisessä käytössä olevat nimet sallitaan.

Viime päivinä on alkanut näyttää siltä, että sallittuja "käyttönimiä" olisivat lähinnä virallisen nimen erilaiset diminutiivi- tai lempinimimuodot. Nämä muodostavat kuitenkin aika pienen osajoukon siitä nimivalikoimasta, jota ihmiset oikeasti käyttävät, etenkään verkkomaailmassa. Jo verkkokeskustelujen alkuajoilta periytyy tapa käyttää muodoltaan lähinnä käyttäjätunnuksen tapaisia nimiä, kuten LadyBug tai Marten; erilaisissa virtuaalimaailmoissa on viime vuosina näkynyt myös etu- ja sukunimen sisältäviä nimiä, vaikkapa Saara Edring tai Esko Levee (terveisiä, jos joku mainituista sattuu tämän lukemaan). Näillä ei useinkaan ole mitään tekemistä sen nimen kanssa, joka on kirjoitettuna asianomaisen henkilön ajokorttiin.

Nimistöntutkijaa tässä mietityttää, millainen nimi lopulta on "oikea". Kaikki äsken mainitsemani verkossa käytetyt nimet viittaavat henkilöön aivan samalla tavoin kuin virallisetkin nimet, ja myös perinteisessä maailmassa sama henkilö voi useinkin käyttää eri tilanteissa eri nimiä. Keskimmäisen valtakunnan ajoista lähtien Egyptin kuninkailla oli viisi eri nimeä eri käyttötarkoituksiin, ja samassa hengessä vielä aivan äskettäin Joseph Ratzinger otti paaviksi tultuaan nimen Benedictus XVI.

Tieteen tai okkultismin historiaa vähänkään lukeneet ovat kuulleet nimen Paracelsus, mutta Philippus Aureolus Theophrastus Bombastus von Hohenheim lienee useimmille tuntemattomampi; Marion R. Morrisonista harva on kuullut, John Wayne sen sijaan on tutumpi nimi. Onko Vladimir Iljitš Uljanov oikeampi nimi kuin Lenin? Entä miten on laita Charles Lutwidge Dodgsonin, joka julkaisi matematiikkaa tällä nimellä ja kaunokirjallisuutta Lewis Carrollina?

Passissa ja tietosanakirjassa ei välttämättä näy sama nimi. Mikä tällaisessa tapauksessa on "oikea nimi"? Loppujen lopuksi on aika vaikea keksiä parempaa kriteeriä kuin se, että oikea on mikä tahansa nimi, jolla kyseinen henkilö tunnetaan.


Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa

30.7.2011 19.26
@§?
Missä ongelma?
Asioista voi tietenkin tehdä vaikeita ja suhteellisempia kuin ne ovatkaan, mutta eikös nyt talonpoikaisjärjellä ole aika selvää, mikä ihmisen virallinen nimi. Se on sellainen nimi, jolla hän voi allekirjoittaa virallisen kirjeen ja jota käyttäen hän voi tehdä sopimuksia oikeudellisessa mielessä.

Joten onkos nyt hirrmuisen kamalaa, jos Google sanoo (kuten se on aina sanonut) että se haluaa sopimuskumppanin nimen ja sitten vielä selventää, jos asia jää jollekin epäselväksi, että tarkoitetaan oikeaa, virallista nimeä.
1.8.2011 10.27
A. Leino
Suomessa toki jokaisella on yksi virallinen nimi, mutta täälläkään en ikinä ole mitään sopimusta allekirjoittanut *koko* tuolla virallisella nimelläni. Maailmanlaajuisesti asia menee vielä sekavammaksi: esimerkiksi Kaliforniassa (jossa Googlella on kotipaikka) nimi tulee lailliseksi ihan vain sillä, että sitä rupeaa käyttämään muuten kuin petollisessa tarkoituksessa. Samalla henkilöllä voi olla yhtä aikaa useita nimiä, kaikki juridisesti täysin päteviä. Tällainen nimilainsäädäntö on vieläpä aika yleinen anglosaksisessa maailmassa.

Pohjimmainen ajatus minulla ei kuitenkaan ollut mollata Googlen käyttöehtoja vaan mietiskellä, mikä loppujen lopuksi tekee nimestä 'todellisen'. Viranomaishyväksyntä tuntuu turhan tiukalta kriteeriltä.
10.8.2011 17.33
Urpu
"Ratzinger otti nimen..."
Nykyisen paavin nimi on suomeksi (ja latinaksi) Benedictus, ranskaksi Benoit, italiaksi Benedetto, englanniksi Benedict jne. Liekö "ottanut" niistä yhtäkään?

Itse viittaan tähän kyseiseen paavin virassa toimivaan henkilöön nimellä Ratzinger, koska en puhu koskaan paavista vaan henkilöstä Rantzinger.
10.8.2011 19.01
A. Leino
Ymmärtääkseni nykyinen paavi on – edeltäjiensä tavoin – itse valinnut paavina käyttämänsä nimen. Hän ei siis ole nimeä keneltäkään saanut eikä sitä ole hänelle annettu, mutta nykyisin se on hänen nimensä (vaikkei tietenkään ainoa). Minusta ottaminen sopii tämmöistä kuvaamaan aika hyvin. Kun vielä Pyhä Istuin käyttää enimmäkseen latinaa, aika monen paperin allekirjoituksesta löytyy nimenomaan kirjoitusasu Benedictus.

Toki on huomattava, että paavien nimet on tapana kääntää kullekin kielelle juuri noin kuin kirjoitat. Tästä sitten päästään taas kysymykseen nimen olemuksesta. Onko Benedictus sama nimi kuin Benedetto? Voinko minä käyttää jotakin oman etunimeni englanninkielisistä muodoista (niin kuin koulun englannintunnilla aikoinaan oli tapana)? Meilläkin ajatus, että etunimellä olisi yksi ainoa virallinen kirjoitusasu, on vasta nykyisenkaltaisen väestökirjanpidon mukana tullut uudistus.
11.8.2011 16.29
Urpu
Tämähän on todella pohtimisen arvoinen kysymys: Onko Benedictus sama nimi kuin Benedetto? Onko Thomas Aquinas sama nimi kuin Tuomas Akvinolainen? Giulio Cesare Julius Caesar? God, onko Jumala vai Allah? Kävinko Parisissa vai Pariisissa? Olenko nyt ylipäänsä Suomessa, Finlandissa vai Finlandiassa?
11.8.2011 20.23
K. Ruohomäki
Pentti
Latinan Benedictus 'siunattu' on suomeksi tiettävästi Pentti. Niin että puhutellaan vaan nykyistä paavia kaikessa rauhassa Pentiksi. Eihän suomen tarvitse noiden muiden kielten rinnalla sen kummemmin hävetä.