Siirry sisältöön
Haku

Äikät


Kellertävä perhonen punamultaseinällä. Kuva: Vesa Heikkinen.
Äikät-palstalla äidinkielenopettajat kirjoittavat kielestä koulun näkökulmasta. Mitä kielestä puhutaan nyt?




5.5.2022 11.20
Äikät: Maria Helstola

Onks pakko opiskella taidetta ja luovaa ilmaisua?

Pakolliselle ilmaisukurssille ei yleensä tulla riemusta kiljuen, mutta joskus mieli saattaa muuttua.

Omakuva: Maria Helstola.
Omakuva: Maria Helstola.

Luokallinen vastentahtoisia teinejä valuu ovesta sisään. Lukujärjestyksessä lukee Taide ja luova ilmaisu.

”Mitä tää nyt on? Onko pakollista?” ovat ensimmäiset kysymykset, joihin ope joutuu vastaamaan.

Hyvää huomenta vaan kaikille. Tästä tulee hauskaa.

Ammatilliseen perustutkintoon kuuluu pakollisena aineena yhden osaamispisteen verran taidetta ja luovaa ilmaisua. Jokainen tuleva levyseppähitsaaja, lähihoitaja, leipuri ja lvi-asentaja joutuu siis opinnoissaan perehtymään siihen, miten taide ja kulttuuri vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin ja minkälaisessa kulttuuriympäristössä elämme.

”Jos ette tätä suorita, ette valmistu”, ope saa muistuttaa.

Mona Lisa ja Auvisen rekat

Lähdetään liikkeelle siitä, mitä taide on. Ensimmäisenä logistiikan opiskelijalle tulee mieleen Mona Lisa, joka valjusti hymyillen pölyttyy jossain museossa Euroopan toisella laidalla.

Pienen johdattelun jälkeen ryhmästä alkaa irrota oivalluksia. On muunkinlaista kuvataidetta kuin museoissa roikkuvat maalaukset, vaikkapa graffitit tai makeat Auvisen rekat! Ja on muitakin taiteenlajeja kuin kuvataide, kuten esimerkiksi musiikki, elokuva, tanssi… Lopulta joku muistaa mainita äikänopen sydäntä lähinnä olevan kirjallisuudenkin.

Toteamme, että taide on läsnä jokaisessa arkipäivässä. Ainakin musiikkia kuuntelemme päivittäin. Aika moni myös harrastaa valokuvausta omalla kännykällä.

”Ope, onko luonto taidetta?” yksi opiskelijoista kysyy. Hän näyttää ottamaansa kuvaa, jossa auringonvalo siilautuu metsän puiden välistä hienosti. Tästä päästään pohtimaan, onko taide aina ihmisen tekemää.

Yhtäkkiä olemme keskellä upeaa, syvällistä keskustelua, johon lähes jokaisella on sanansa sanottavana. Minkälainen taide on hyvää? Onko taide aina kaunista? Mitä eroa on luokassa olevalla tuolilla ja designhuonekalulla?

Ovatko nämä niitä samoja opiskelijoita, jotka hetki sitten nyrpeinä ja vastentahtoisina tulivat tunnille?

Riitta Kopran Mammutti-taideteos (2012) Helsingin Sompasaaressa. Kuva: Sakari Kiuru. 10.6.2013. Helsingin kaupunginmuseo.
Luontoa, taidetta ja asfalttia. Riitta Kopran Mammutti-taideteos (2012) Helsingin Sompasaaressa. Kuva: Sakari Kiuru. 10.6.2013. Helsingin kaupunginmuseo.

Jokaisella on oikeus tehdä ja kokea taidetta

Elämässä on tärkeää oppia näkemään ympärillään kauneutta. Yhtä lailla on tärkeää osata puhua omista tunteistaan ja osata ilmaista itseään eri tavoin. Työelämässä tarvittaviin viestintä- ja vuorovaikutustaitoihin kuuluu myös kielenkäytön luova puoli: tarinankerronnan taito ja rivien välistä lukeminen. Tätä kaikkea harjoitellaan taiteen ja luovan ilmaisun opinnoissa.

Ammatista riippumatta taide ja kulttuuri lisäävät ihmisen hyvinvointia. Hyvinvointi on tärkeää tietenkin jokaiselle yksilölle, mutta sillä on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. Taiteesta ja kulttuurista nauttiminen ylläpitää työkykyä. Siksi jokainen toisen asteen koulutuksesta ammattiin valmistuva joutuu osana opintojaan tutustumaan paikalliskulttuuriin ja kokeilemaan luovaa kirjoittamista.

Yksi osaamispiste on 180 pisteen kokonaisuudessa vain murto-osa ammatillisesta perustutkinnosta. Lyhyen kurssin aikana tavoitteenani on opettaa, että taiteesta, kulttuurista ja luovasta ilmaisusta voi nauttia monella tavalla. Tärkeintä on löytää itselle mielekäs tapa.

Kurssin päätteeksi pyydän opiskelijoita kirjoittamaan lyhyen itsearvioinnin ja kurssipalautteen. Usein viesti on ytimekäs: opiskelija on osallistunut opetukseen vain saadakseen suoritusmerkinnän. Joskus kuitenkin saan lukea myös ilahduttavia palautteita, joissa myönnetään, että alun ennakkoluuloista huolimatta kurssi on osoittautunut mielenkiintoiseksi.

Moni on oivaltanut, että taide on muutakin kuin korkeakulttuuria. Että jokaisella meillä on oikeus tehdä ja kokea taidetta juuri itselle sopivalla tavalla.

Ja että jokainen arkipäivä sisältää ripauksen luovaa ilmaisua.

MARIA HELSTOLA
viestintä- ja vuorovaikutustaitojen opettaja

Turun ammatti-instituutti

Graffiteja ja tägejä Kalasatamassa vuonna 2017. Kuva: Juho Nurmi. Helsingin kaupunginmuseo.
Graffiteja ja tägejä Kalasatamassa vuonna 2017. Kuva: Juho Nurmi. Helsingin kaupunginmuseo.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei puheenvuoroja