Maailmat sanojen takana

Kesällä luin Ilkka Malmbergin teoksen Hehtaari. Nykyään edesmennyt toimittaja etsi ja osti aikoinaan Suomen halvimman hehtaarin ja kirjoitti sen omistamiseen ja hoitoon liittyvistä asioista palstallaan Helsingin Sanomissa. Myöhemmin kirjoitukset laajenivat teokseksi.

Hehtaari sijaitsi Malmbergille entuudestaan tuntemattomassa osassa Suomea, ja sen omistamisen myötä pääkaupunkiseudulla asuvalle toimittajalle avautui kokonaan toisenlainen Suomi. Yksi eroista liittyi luontoon, ja vuosien varrella tutuksi tulivat myös erilaiset lunta kuvaavat sanat. Höty, paikallisten ilmaisu hyvin kevyelle lumelle, vakiintui osaksi Malmbergin hehtaarikuvauksia sitä mukaa kun talvia posiolaismaisemissa kertyi.

Ken mopoja rassaa, se mopoista puhuu

Kesällä osuin samaan aikaan erään oppilaani kanssa samalle parkkipaikalle. Hän oli liikkeellä mopollaan, jota oli loman mittaan korjaillut, tuunaillut, fiksaillut ja säätänyt moninaisin tavoin. Kuulin seikkaperäisen selityksen erilaisista osista, ongelmista ja työvaiheista. En ymmärtänyt kovinkaan paljon; mopot eivät ole ainakaan toistaiseksi olleet oleellinen osa elämääni.

Oli mainiota kuunnella nuoren miehen puhuvan innoissaan kulkupelistään ja sen laittamisesta. Naurahdin selityksen lomaan mopoentusiastille, että voit kertoa asiasta minulle oikeastaan melko lailla mitä vain, ja osakseni jää olla hyvin pitkälti hoomoilasena ja pihalla. Olin hyvin otettu, kun sain äkkiarvaamatta kuultavakseni tarkan esitelmän itselleni hyvin vieraista asioista.

Yhteisiä leiritulia ja omia reviireitä    

Kun olen kysellyt nuorisolaisilta, mitkä ovat heidän ikäryhmänsä ja sosiaalisen viitekehyksensä muotisanoja juuri nyt, oppilaiden on ollut välillä hankala nimetä yksittäisiä sanoja. Kieli sanastoineen on niin ihmisessä kiinni ja erottamaton osa olemassaoloa, että sitä voi olla haastavaa irrottaa itsestä tarkasteltavaksi.

Joitakuita itselle aluksi eksoottisia ilmaisuja puheesta ja teksteistä kaiken aikaa havaitsee. Nyt kuvittelen, että minulla on jonkinlainen käsitys, mitä nööb, gringe ja leimi merkitsevät, mutta syvällinen ymmärrykseni näiden ja monien muiden nuorisokielen sanojen sisällön suhteen on luultavasti huomattavasti vajavaisempi kuin sanoja arjessaan viljelevän kansanosan.

Keski-ikäisen täti-ihmisen kuuluukin olla vähän ulalla nuorisokielen uusimmista tuulista, ja kuuluu asiaan, että kun hänelle koettaa selittää, mitä jokin sana tarkoittaa, tuntuu että ehkä sä et ihan sitä pysty tajuun. Maailmat ovat sanojen takana, ja sanoilla rakennetaan paitsi siltoja myös sytytelllään yhteisiä leiritulia, merkitään reviirejä ja hahmotellaan omia hehtaareita.

KATARIINA KNUUTINEN
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori
Järvenpään Yhteiskoulu

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele