Giitu ja dearvva

Omakuva: Katariina Knuutinen.

Kii, eng, esp, hi, ve, po. Maailman suurimpien kielten lyhenteistä muodostuva muistisääntö, jonka tankkasin päähäni peruskoulun yhdeksännellä luokalla koetta varten kaukana 1990-luvulla, on mielessä yhä.

Kielten suuremmuusjärjestys on muuttunut, mutta asia on pysynyt: Yhdeksännen luokan äidinkielen opintoihin kuuluu paitsi suomen kielten tunnuspiirteiden myös maailman kielten sekä suomen sukukielten perusasioiden opiskelu. Tässä yhteydessä käsitellään nykyisin myös saamen kieliä.

Vähän ja vaihtelevasti

Kun etsin saamelaisten kansallispäivän alla helmikuussa selkeää, tiedollisesti laadukasta ja napakan mittaista Youtube-videopätkää, jota näyttää myös 7. ja 8. luokkien oppilaille, vastaan tuli monenlaista raitaa. Useissa nostettiin esille saamelaista maailmankuvaa, saamelaispukuja, joikuja, perinteisiä saamelaisten elinkeinoja ja saamelaisten asemaa Pohjois-Euroopan ainoana vähemmistökansana.

Saamelaistiedon sisällyttäminen osaksi kouluarkea pitkin lukuvuotta olisi tärkeää, mutta opettajat jätetään yksin. Näin kirjoittivat saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston puheenjohtaja Anni-Sofia Niittyvuopio sekä Ulla Saalasti ja Maria Aikio Helsingin Sanomien mielipidesivuilla saamelaisten kansallispäivänä 6. helmikuuta 2021. Jutussa mainitaan opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama selvitys, jonka mukaan saamelaistiedon määrä perusopetuksen oppimateriaaleissa on hyvin vähäistä. Myös tiedon laatu ja todenperäisyys vaihtelevat.

Värikkäitä tuoleja Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen tiloissa. Kuva: Ville-Riiko Fofonoff. Sámediggi. Saamelaiskäräjät.

Mahduttamisen haaste

Eräässä yhdeksännen luokan äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjassa on esimerkiksi tehtävä, jossa saamenkielisiä sanoja yhdistetään oikeaan suomennokseen: giitu – kiitos, Anár – Inari, neahttasiiddut – nettisivut ja dearvva – terve ja niin edelleen. Mukaan on nostettu myös muun muassa maininnat kolmesta saamen kielestä, joilla on valtion tunnustama vähemmistökielen asema ja kartta, joka hahmottaa saamen kielten levinneisyysalueita. Saamelaistaiteilijoista esillä ovat Suohpanterror-ryhmä ja muusikko-runoilija Niillas Holmberg. Uudistetussa painoksessa on lyhyt esittely rap-artisti Àilu Vallesta.

Uskoisin, että materiaalia ja tehtäviä olisi enemmänkin. Se olisi vain saatava mahtumaan oppikirjaan, jonka on noudatettava opetussuunnitelmaa: suomen sukukielistä ja ylipäänsä Suomen kielellisestä kokonaisuudesta on oltava esillä erilaisia esimerkkejä.

Kukkia Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen edustalla. Kuva: Sámediggi. Saamelaiskäräjät.

Romantisoituja mielikuvia

Youtube-videoiden joikaamisen kuuntelu herätti joissakin oppilaissa hilpeyttä ja ajatuksen, että saamelaisten kulttuuri on jotain outoa, muinaista ja nykypäivän elämästä vieraantunutta. Mielikuva on varsin ristiriitainen sen tosiasian kanssa, että suuri osa Suomessa asuvista saamelaisista asuu nykyään Saamenmaan ulkopuolella, ei kulje arkipäivisin saamenpuvussa eikä harjoita elinkeinona poronhoitoa. Monelle oppilaalle on myös yllätys, ettei mikään saamen kielistä ole suomen lähisukukieli ”vaikka saamelaisia asuu Suomessa”.

Vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen elämää saattaa vahingossa ja ymmärtämättömyyttään romantisoida. Saamelaistiedonkin käsittelyssä ja opettamisessa piilee tyypittelyn, liiallisen pelkistämisen ja eksotisoinnin vaara. Toivomus on, että peruskoulun oppimateriaaleihin sisällytettäisiin monipuolisesti saamelaisten itse määrittelemää tietoa kansastaan.

”Jos en osaakaan kertoa tätä tarinaa oikein, teenkö vain enemmän hallaa saamelaisten tilanteelle?” on elokuvaohjaaja Suvi Westkin pohtinut tuoreen elokuvansa Eatnameamet – hiljainen taistelumme esittelyn yhteydessä.

Lue lisää

• Anni-Sofia Niittyvuopio, Ulla Saalasti ja Maria Aikio: Kouluissa tulisi kertoa saamelaiskulttuurista pitkin lukuvuotta (Mielipide, Helsingin Sanomat, 6.2.2021)
  
• Suvi West: Eatnameamet – Hiljainen taistelumme on saamelaisten kollektiivinen hätähuuto (Elokuvan verkkosivut)
  

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele