Bye, bye Gutenberg

Paula Koskimäki. Kuva: Paula Koskimäen albumi.

Olemmeko siirtymässä suullisen kulttuurin aikaan? Yle keräsi 10 000 tuntia puhetta, jotta tekoälysovellukset oppisivat puhumaan suomea. Poliitikot jakavat ajatuksiaan videoilla somessa. Tilastot osoittavat, että noin kolmasosalla USA:n aikuisista ei ole asioiden hoitamiseen tarvittavaa lukutaitoa. Miksi me lukionopettajat Suomessa aherramme oppivelvollisten abiturienttien kanssa, jotta he pystyisivät kirjoittamaan 6 000 merkin esseen?

Samaan aikaan toisaalla

Tekstit lyhenevät ja muuttuvat yksinkertaisemmiksi. Vähäiselläkin lukutaidolla ja sanavarastolla pystyy seuraamaan uutisvirtaa verkossa: otsikot houkuttelevat klikkaamaan uutisen auki, mutta harva sitä tekee. Mieleen jää väitteiden ja vihjeiden sekamelska – kaikki asiat näytetään samanlaisella alustalla ja otsikot kirjoitetaan samalla fontilla. Lukutaitoisenkin on vaikea pysyä perillä siitä, kuka sanoo ja mitä. Miten tällaisen uutisvirran avulla rakentaa maailmankuvansa ihminen, jonka lukutaito horjuu?

Yhdysvalloissa määritellään erikseen lukutaidottomuus (illiteracy), joka tarkoittaa, että henkilö ei tunne käytettäviä kirjaimia. Termillä functional illiteracy taas tarkoitetaan henkilöitä, jotka pystyvät muodostamaan kirjaimista yksinkertaisia sanoja tai lauseita, mutta jotka eivät kuitenkaan selviä nykymaailman teksteistä. He eivät esimerkiksi osaa lukea työpaikkailmoituksia, tuoteselostuksia, lomakkeita, julisteita, lastenkirjoja, vaaliohjelmia tai sanomalehtiartikkeleita. Lukukeskuksen tietojen mukaan näihin ryhmiin kuuluu yhteensä noin sata miljoonaa amerikkalaista aikuista.

Lukutaidottomuudesta kertovat luvut ovat varmaankin tuskallisen tuttuja USA:n päättäjille. Siellä on 14 000 koulupiiriä, jotka yhteisen opetussuunnitelman puuttuessa saavat käytännössä opettaa oman mielensä ja intressiensä mukaisia asioita. Suomessa taas tahkottiin lukion uutta opetussuunnitelmatekstiä varsin keskusjohtoisesti (ja opetussuunnitelma luo raamit myös peruskoulussa). Yhdysvalloissa hyvää ja laadukasta opetusta saa tietysti rahalla.

Väitteiden ja vihjeiden sekamelskaa verkossa. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Suloista puhetta

Elämme kuitenkin samassa maailmassa ja kulutamme yhteisiä medioita. Siirtyminen kirjallisesta kulttuurista puhekulttuuriin on tapahtumassa meilläkin. Melkein kaikki TV:n asiaohjelmat ovat muuttuneet haastatteluiksi. Uskomme jotenkin paremmin hyvän esiintyjän puhetta kuin analyyttistä artikkelia. Puheviestinnän retoriikka on kokonaan toisenlaista kuin pitkän pohtivan tekstin retoriikka – jo kuulomuistin ominaisuuksien takia.

Aktiivinen kansalainen on väistämättä joutunut seuraamaan Yhdysvaltojen polarisoitumista, jakautumista rikkaisiin ja köyhiin, somen valeuutisia ja salaliittojen marssia. Silti juuri kukaan toimittaja ei ole ottanut esiin sitä ajatusta, että sellaisen ihmisen, joka on käytännössä lukutaidoton, maailmankuva muodostuu niiden vähäisten tekstien kautta, jotka hän ymmärtää. Kieli on ajattelun väline: ”Sloganit ovat totta, olen lukenut ne omin silmin!”

Ei silti pidä väheksyä USA:n hienoa puheviestinnän perinnettä. Presidenttien toimintaa historiassa ja nykypäivässä analysoidaan heidän julkisten puheidensa kautta. Hienot sloganit ohjaavat ajattelua (I have a dream). Spoken word -perinne elää ja public speech -kilpailuja järjestetään kouluissa. Oman seurakunnan jokaviikkoiset jumalanpalvelukset saattavat sisältää merkittävää sanataidetta. TV:n talkshow’t palvelevat meidän aikakauslehtiemme tehtävissä. Suullista kulttuuria edustavat myös monet rap-artistit.

Presidentti Urho Kekkonen tunnetaan muun muassa puheistaan. 1956. Kuva: Ylen Elävä arkisto.

Kirjoista kuulokkeisiin

Lukukeskuksen ansiokas diasarja ”10 faktaa lukutaidosta maailmalla” paljastaa meille, että lukutaidottomia on maailmassa paljon ja vain murto-osa heistä on amerikkalaisia. Entä jos lukutaito jää historiaan reliikkinä, kuten saattaa käydä painetuille sanomalehdille?

Uusi uljas tekniikka kääntää tekstin puheeksi, ja voimme lukemisen sijaan kuunnella kaiken haluamamme tiedon ja tekstin, kuten äänikirjojen räjähdysmäinen kasvukäyrä osoittaa. Tekoäly puhuu savvoo kovvoo! On vain väitteitä ja huutomerkkejä, ei enää turhia toisaalta–toisaalta-pohdintoja. Mihin poliittiseen laariin tämä sataa? Nousevatko opettajien palkat?

Vaskivuoren lukio, Vantaa

Savvoo kovvoo – viännä nuppi yhteentoista! Kuva: Hanna Hämäläinen, Kotus.

Kiitokset: Lukukeskus, Institute of Educational Science (USA), Youtube-videot aiheesta functional illiteracy, lehtori Petteri Granat (Fulbright-stipendiaatti 2014).

Lue lisää

• 10 faktaa lukutaidosta maailmalla (Lukukeskus)
  

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele