Vuonna 2020 vietettiin kielenhuollon juhlavuotta, sillä
Kielitoimiston perustamisesta tuli kuluneeksi 75 vuotta. Merkkivuotta
juhlistettiin muun muassa kolumnisarjalla, jonka Yle julkaisi sivuillaan. Tässä kolumnisarjassa Kotimaisten kielten keskuksen
kielenhuollon, nimistönhuollon ja sanaston asiantuntijat kertovat kieltä
koskevista näkemyksistään, kokemuksistaan ja oivalluksistaan.
Kielenhuollon juhlavuoden Yle-kolumnit
Ulkomaiden paikoista käytetään joko paikalliskielistä tai suomenkielistä nimeä.
”The United Statesin New Yorkissa uusien koronatartuntojen määrä on pysynyt kohtalaisen tasaisena. Sen sijaan tilanne on huolestuttava esimerkiksi Españassa, jonka pääkaupungissa Madridissa julistettiin lokakuussa hätätila. Myös Sverigessä tartunnat nousevat nopeasti sekä Stockholmissa että muualla maassa.”
Kuulostaako oudolta? Tällainen uutisteksti voisi olla, jos käyttäisimme ulkomaiden paikoista aina niiden paikalliskielisiä nimiä.
New York ja Madrid ovat nimiä, joita kaupunkien asukkaat itse käyttävät, mutta joita käytetään myös suomessa. The United States, España, Sverige ja Stockholm ovat niin ikään paikalliskielisiä nimiä, mutta niitä ei käytetä suomen kielessä. Suomenkieliset puhuvat niiden sijaan Yhdysvalloista, Espanjasta, Ruotsista ja Tukholmasta.
Suomenkielisille ulkomaiden paikannimille on olemassa kielitieteellinen termi, eksonyymi. Eksonyymi tarkoittaa sellaista paikannimeä, joka kirjoitetaan kyseisessä kielessä eri tavalla kuin paikan sijaintimaan kielessä. Paikalliskielisiä nimiä kutsutaan puolestaan endonyymeiksi.
Eksonyymit on yleismaailmallinen ilmiö, jolle on perusteensa. Kielissä on erilaisia äänteitä ja äänneyhdistelmiä, jotka voivat olla toisen kielen puhujille vaikeita. On luonnollista, että puheessa kuultu Roma muuttuu kiinalaisen suussa Luomaksi ja Stockholm suomenkielisen suussa Tukholmaksi.
Kaikki eksonyymit eivät kuitenkaan ole Tukholman ja Luoman kaltaisia äänteellisiä mukaelmia. Keskeisten maantieteellisten paikkojen nimet on usein käännetty joko kokonaan (kuten Itä-Afrikka, Välimeri ja Mongolian ylänkö) tai osittain (kuten Gardajärvi, Bahamasaaret ja Pohjois-Dakota). Jos paikalliskielinen nimi välittää olennaista tietoa kohteestaan, voi kääntämällä muodostettu eksonyymi tehdä näppärästi samoin. Paikalliskielinen nimi ei kerro kyseistä kieltä osaamattomille, millainen paikka on kyseessä tai missä se sijaitsee.
Eksonyymejä käytetään erityisesti sellaisista paikoista, jotka ovat kieliyhteisölle kulttuurisesti tai maantieteellisesti merkityksellisiä. Paikkoihin on matkustettu tai niistä on ollut muuten tarvetta puhua.
Eksonyymit ovat vakiintuneet ajan kuluessa. Vielä 1800-luvulla käytössä on voinut olla useita rinnakkaisia nimimuotoja, joista yleensä vain yksi on lopulta yleistynyt. Esimerkiksi Suomen Maantieteellisen Seuran Terra-lehden paikanniminumerossa (1969) on lueteltu kahdeksan erilaista nimimuotoa, joita on aiemmin käytetty tai ehdotettu nimen Sveitsi sijaan: Schweitsi, Schweitzerin Maa, Schweizi, Shveitsi, Sueitsi, Sweitsi, Helwetsia ja Helwetia.
Turun Wiikko-Sanomissa kirjoitettiin puolestaan vuonna 1821: ”Englannin pääkaupunki London, Temsi nimisen kymen eli joen rannalla, on rikkain ja suurin kauppakaupunki koko maan piirin päällä.” Katkelmassa mainitut nimet ovat sittemmin heittäneet häränpyllyä, sillä Temsi tunnetaan nykyään englanninkielisellä endonyymillä Thames ja London suomenkielisellä eksonyymillä Lontoo.
Eksonyymit ovat osa elävää kulttuuriperintöä. Yhdistyneiden kansakuntien paikannimiasiantuntijaryhmä ei kuitenkaan suosita uusien eksonyymien muodostamista, koska ne vaikeuttavat kansainvälistä tiedonkulkua. Kun paikoista puhutaan mahdollisimman laajasti samoilla nimillä, löytää apu parhaiten perille erilaisissa kriisitilanteissa.
Kuten muutkin paikannimet, eksonyymit herättävät herkästi tunteita. Ne yhdistyvät käsityksiin sivistyneisyydestä, korrekteista ulkosuhteista ja oman kielen käyttöoikeudesta. Sirkka Paikkala on kirjoittanut Kielikellossa (1/2004) 1800-luvun kiehtovasta eksonyymikeskustelusta, jossa ottivat kiivaasti yhteen paikalliskielisten nimien suosijat ja kirjoitusasujen suomalaistamisen kannattajat.
Yksi kielenhuollon suurista kiistoista koskee eteläisen naapurimaamme nimeä. Taru Kolehmainen kuvaa teoksessaan Kielenhuollon juurilla, kuinka kielimiehet väittelivät aiheesta 1920-luvun lopulla. Ärhäkkään Lauri Kettusen mukaan Viro oli vain yhden maakunnan nimi, jolla oli ”osittain myötätuntoista sääliä, osittain halveksumistakin osoittava kaiku”. Hän puolusti Eestiä tunnepitoisesti muun muassa heimosuhteiden parantamisella.
Edelleen toisinaan kysytään, kumpi on oikein, Viro vai Eesti. Maan viralliseksi nimeksi on vakiintunut suomen kielessä Viro, joka on peräisin maan pohjoisimman maakunnan Virumaan nimestä. Epävirallisemmissa yhteyksissä voi kuitenkin käyttää myös Eestiä. Moni ei tule ajatelleeksi, että niin ikään vain yhden osa-alueen nimestä ovat peräisin myös eksonyymit Ruotsi (← Roslagen) ja Saksa (← Sachsen). En tiedä kenenkään ehdottaneen, että Ruotsia pitäisi suomen kielessä kutsua Sverigeksi tai Saksaa Deutschlandiksi.
Maailman miljoonat paikat nimineen aiheuttavat myös päänvaivaa. Eräs yritys mainostaa verkkosivuillaan ”saksan intensiivikielikursseja Viennassa”. Suomeksi Itävallan pääkaupungista käytetään kuitenkin paikalliskielistä nimeä Wien. Vienna on kaupungista englannin kielessä käytetty eksonyymi. Toimittajien kannattaakin olla erityisen tarkkana nimien suhteen esimerkiksi silloin, kun artikkelin tai uutisjutun lähteenä on vieraskielinen uutistoimisto.
Onneksi apua on helposti saatavilla! Kotimaisten kielten keskuksen Eksonyymit-julkaisuun on koottu vakiintuneet suomenkieliset ulkomaiden paikannimet. Mukana ovat myös niiden paikalliskieliset ja englanninkieliset vastineet. Julkaisun hakutoiminnolla voi kätevästi tarkistaa esimerkiksi, mitä on suomeksi Bohemia tai kumpi on oikein, Afrikansarvi vai Afrikan sarvi?
Entäpä oman Suomemme paikannimet. Onko niillä eksonyymivastineita muissa kielissä? Vastaus on kyllä. Maannimen (Finland, Finlandia, Finsko, Somija, Soome…) lisäksi esimerkiksi pääkaupunkimme on tšekkiläisille Helsinky, liettualaisille Helsinkis ja portugalilaisille Helsínquia. Turku puolestaan tunnetaan virossa nimellä Turu.
”Väännökset” omakielisestä nimestä saattavat huvittaa, vaikka ne ovat toiselle kieliyhteisölle täysin neutraaleja ja viittaavat ongelmitta oikeaan paikkaan. Kööpenhamina toi aikoinaan hieman epäuskoisen hymyn erään tanskalaisen tuttavani kasvoille. Mitähän hän olisi tuumannut puhekielisestä Köpiksestä?
ULLA ONKAMO
nimistönhuoltaja
Kolumni julkaistiin alun perin Ylen Oppiminen-sivuilla 24. marraskuuta 2020 osana Kielen juhlaa 75 -juhlavuoden ohjelmaa.
