Hyvää virkakieltä ja selkokieltä on edistettävä rinnakkain

Selkeää viranomaiskieltä ja selkokieltä pitää pohtia kokonaisuutena.

Suomi on saanut uuden kansalliskielistrategian. Ilahduttavasti sen yhdeksi päämääräksi on otettu selkokielen lisääminen. Myös tavoite selkeän yleiskielen lisäämisestä mainitaan lyhyesti selkokielen yhteydessä.

Selkeän yleiskielen olisi kuitenkin suonut saavan enemmän painoa. Sekä selkokielelle että selkeälle virkakielelle on nimittäin molemmille omat paikkansa ja tarpeensa, ja ponnisteluja myös selkeän viranomaiskielen edistämiseksi tarvitaan yhä.

Selkeän ja helpotetun kielen jatkumo

Strategiaa luettaessa on siis muistettava, että selkokieli on eri asia kuin selkeä yleiskieli. Selkokieli on selkeää yleiskieltäkin helpompi kielimuoto. Se suunnattu erityisryhmille, kuten ihmisille, joilla on esimerkiksi dysfasia, muistisairaus tai he vasta opettelevat kieltä.

Kielen selkeyttämistä ja selkokielistämistä koskevat osittain samat periaatteet, mutta selkokielessä kielen yksinkertaistaminen viedään pidemmälle. Selkokielen tuottaminen vaatii myös erityistä perehtymistä sen kohderyhmien kielellisen tuen tarpeisiin. Siitä, että julkaisu täyttää selkokielen kriteerit, on merkkinä Selkokeskuksen myöntämä selkotunnus.

Eri kielimuodoille on omat paikkansa ja hyötyä toisistaan

Uuden kansalliskielistrategian (s. 135) mukaan ”Selkokieli tulee myös huomioida, kun viranomaiset tuottavat asiakkaille erilaisia hallinnollisia tekstejä kuten päätöksiä, lomakkeita tai ohjeita.” Esimerkiksi Satakunnan sairaanhoitopiirissä, Satasairaalassa, kaikki potilasohjeet tarjotaankin jo selkokielisinä, ja ratkaisu on ollut toimiva.

Pohdintaa vaatisi silti se, mitkä kaikki asiakastekstit on mahdollista ja tarpeen mukauttaa selkokielelle. Entä riittääkö, että asiakastekstejä selkokielistetään? Mitä pitäisi tehdä hallinnon sisäisille teksteille, joiden kieli helposti siirtyy asiakasteksteihin? Asiakastekstien selkokielistämistä helpottaisi, jos esimerkiksi hallinnon sisäiset ohjeet ja säännöt olisivat vähintäänkin selkeää kieltä. Toisaalta esimerkiksi juuri Satasairaalassa myös työturvallisuusohjeet on tehty selkokielellä.

Moniaineksinen etuuspäätös

Kielen selkeyttämisen ja selkokielistämisen kysymyksiä ratkottaessa on hyvä tietää, millaista työtä eri tekstien kehittäminen vaatii. Otetaanpa tarkasteluun vaikkapa kansalliskielistrategiassa mainitut päätökset ja niistä erityisesti etuuspäätökset, joiden vaikeaselkoisuus on usein ongelma.

Etuuspäätöksiä ovat yksittäisten ihmisten saamat päätökset, joilla myönnetään tai evätään eläkkeitä, korvauksia, palveluja ja hoivaa. Etuuspäätöksiä tehdään esimerkiksi kunnissa, Kelassa, Valtiokonttorissa ja muissa eläke- ja vakuutusyhtiöissä vuosittain kymmeniä miljoonia.

Tyypillistä on, että päätökset ovat moniaineksisia, siis eräänlaisia palapelitekstejä. Tämä tarkoittaa sitä, että päätöksen tekstistä osa voi olla 1) tekstipohjassa olevaa ja tekstistä toiseen samanlaisena toistuvaa tekstiä, kuten tunnistetietoja ja muutoksenhakuohjeita, 2) valmiita mallikatkelmia eli ns. fraaseja, jotka etuuskäsittelijä hakee fraasipankista lyhyillä koodeilla, 3) etuuskäsittelijän omaa tekstiä sekä 4) etuuskäsittelijän referoimia asiantuntijalausuntoja. Esimerkiksi asiantuntijalääkärin arvio voi myös siirtyä tietojärjestelmästä päätökseen automaattisesti.

Mitä etuuspäätöksen selkeyttäminen vaatii?

Jos etuuspäätösten kieltä halutaan parantaa, kaikki sen eri osat vaativat omanlaistaan työstämistä: Tekstipohjan muokkaamiseen tarvitaan monialaisen asiantuntijajoukon yhteistyötä. Tilanne on sama, kun kehitetään mallikatkelmia ja niistä muodostuvia tekstikokonaisuuksia. Molemmissa prosesseissa pitäisi viestinnän, substanssin ja juridiikan asiantuntijoiden lisäksi olla mukana kielen ja kääntämisen asiantuntijoita samoin kuin tietojärjestelmien kehittäjiä ja ehkä kieliteknologiankin asiantuntijoita.

Etuuskäsittelijän omaa tekstiä parannetaan koulutusten ja palautteiden avulla. Samalla pitää varmistaa, että tekniset puitteet tukevat kirjoittamista ja mahdollistavat omien taitojen käyttämisen. Kirjoittajalla pitää esimerkiksi olla käytössään oikolukuohjelma ja mahdollisuus nähdä teksti luonnoksena.

Kun tekstiä syntyy referoimalla vaikkapa fysioterapeutin ja lääkärin lausuntoja, merkitystä on myös sillä, millaista tekstiä nämä lausuntojen kirjoittajat tuottavat. Erityisen tärkeää tämä on, jos etuuspäätökseen siirtyy asiantuntijoilta tekstiä automaattisesti. Lisäksi kaikessa kehittämistyössä pitäisi hyödyntää eri lukijaryhmien palautteita.

Selkeästä kielestä on matkaa selkokieleen

Kun yhtäkin etuuspäätöksen lajia selkeytetään, voi olla tarvetta kaikille edellä kuvatuille toimille: tiimityötä mallipohjien parissa, teknistä kehittämistä, eri kirjoittajaryhmien taitojen sekä palautekäytäntöjen parantamista. Usein organisaatioissa on mahdollista toteuttaa näistä vain osa, mutta siitäkin tekstit jo selkeytyvät.

Jotta tekstistä saataisiin selkokielinen, mitään palapelin osan kehittämistä ei voi jättää pois. Tekstin kaikkien osien kehittämisessä olisi oltava mukana selkokielen asiantuntemusta, ja teknisten ratkaisujen olisi taivuttava esimerkiksi selkokielen visuaalisiin vaatimuksiin. Sekä etuuskäsittelijöiden että lausuntojen kirjoittajien olisi myös osattava tuottaa selkokieltä.

Tieto kehittämistyön vaiheista ja vaatimuksista auttaa osaltaan ratkaisemaan, mitä tekstejä kannattaa ensisijaisesti lähteä mukauttamaan selkokielelle. Osviittaa valintatilanteeseen antavat myös Selkokeskuksen digiteesit. Niiden mukaan sähköisistä palveluista tulisi olla selkokielinen versio, kun 1) palvelu on tarkoitettu kaikille suomalaisille, kun 2) palvelu on suunnattu erityisryhmille ja 3) kun palvelu on tarjolla vain sähköisesti.

Kielen laatu on tärkeä osa kielellisiä oikeuksia

Kielellisten oikeuksien tarkastelussa kiinnitetään tavallisesti huomiota kielten käyttöalaan, kuten siihen, onko jokin palvelu tarjolla molemmilla kansalliskielillä. Kun kansalliskielistrategiassa on nostettu esille selkokieli, siinä on nyt otettu kantaa myös kielen laatuun. Erillistä huomiota saa myös viranomaisten nimien laatu (s. 134), mikä on hienoa.

Tavoitteet kielen laadulle ovat välttämättömiä, sillä kielelliset oikeudet toteutuvat vain näennäisesti, jos käytetty kieli ei ole asiallista, selkeää ja ymmärrettävää, kuten hallintolaki vaatii. Selkokieli ja selkeä viranomaiskieli selkeine nimineen muodostavat kuitenkin kokonaisuuden, joka ansaitsisi strategista pohdintaa nimenomaan kokonaisuutena − etenkin, kun erilaista selkeytystyötä virastoissa tekevät myös käytännössä yleensä yhdet ja samat asiantuntijat tai tiimit.

ULLA TIILILÄ

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 25. tammikuuta 2022.

Lähteitä ja lisälukemista

Palaa otsikoihin