Läpipääsemätön lyhenneviidakko

Pyrkimys napakkaan brändiin voi johtaa epäselviin nimilyhenteisiin.

Lyhenteet ovat sanasta tai sanaliitosta käytettäviä lyhyitä kirjainmerkintöjä, kuten nro (numero), esim. (esimerkiksi) ja some (sosiaalinen media). Lyhenteet ovat useimmiten kätevämpiä ja helpompia käyttää kuin pitkät sanat ja ilmaukset. Parhaimmillaan lyhenteet auttavat esittämään asioita tehokkaammin ja sujuvammin, tiivistämään enemmän tietoa samaan tilaan ja tekemään esimerkiksi taulukoista kevyempiä lukea.

Myös julkishallinnon virastojen, hankkeiden ja palvelujen nimistä on usein käytössä lyhenteitä, kuten PRH (Patentti- ja rekisterihallitus), Taike (Taiteiden edistämiskeskus) ja LAPE (lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma). Kätevyydestään huolimatta nimilyhenteet aiheuttavat kielen ammattilaisille jatkuvasti huolta: niitä muodostetaan villisti ja käytetään liian usein miettimättä, ovatko ne lukijalle tai kuulijalle ymmärrettäviä.

Lyhenne ei kerro kohteestaan ilman opettelua

Monelle lienee tuttu tilanne, jossa esitelmöitsijä käyttää sellaista lyhennettä, jota kuulija tai kuulijat eivät tunne. Vieras lyhenne voi estää ymmärtämästä esityksen sisältöä. Myös julkishallinnon nimilyhenteiden ongelma on, että ne eivät sellaisenaan välitä tietoa kohteestaan. Kuulijan täytyy erikseen oppia, mihin lyhenne viittaa, jotta se olisi ymmärrettävä.

Eduskunnan oikeusasiamies onkin linjannut, että viranomaisen on esiinnyttävä asiakkaille virallisella nimellään. Tämä tarkoittaa, että viranomaisesta käytettävä lyhenne on aina avattava asiayhteydessä, kuten tekstin tai puheen alussa: Taiteiden edistämiskeskus (Taike). Vain hyvin harvoin lyhenne on valtakunnallisesti niin vakiintunut, että se tunnetaan yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin virallinen nimi. Tällaisia julkishallinnon nimilyhenteitä ovat lähinnä Kela (Kansaneläkelaitos) ja Yle (Yleisradio).

Jos julkishallinnon nimi on ytimekäs, lyhennettä ei välttämättä tarvita lainkaan. Uutta virallista nimeä muodostettaessa kannattaakin pyrkiä nimeen, joka kuvaa esimerkiksi viraston tai yksikön ydintehtävät mahdollisimman lyhyesti ja joka on helppokäyttöinen sellaisenaan. Tällaisia suomenkielisiä nimiä ovat esimerkiksi Tilastokeskus, Ruokavirasto, Maanmittauslaitos, Opetushallitus, Museovirasto ja Väylävirasto. Näistä muun muassa Ruokavirasto ei käytä lainkaan lyhennettä, vaan sen logossa, verkkotunnuksessa ja sähköpostiosoitteissa on viraston koko nimi.

Oheisnimi ei yhdisty selvästi viralliseen nimeen

Vaikka lyhenne on viralliseen nimeen nähden toissijainen, monet julkiset tahot pyrkivät luomaan imagoaan juuri lyhenteen, eivät virallisen nimen ympärille. Esimerkiksi verkkosivuilla ja logossa lyhenne on usein paljon virallista nimeä näkyvämmin esillä.

Yleistynyt trendi on käyttää lyhenteiden kaltaisia oheisnimiä, joiden kirjainyhdistelmät eivät ole suoraan viralliseen nimeen yhdistettävissä. Tällainen on muun muassa Ahveniston sairaalasta käytetty Assi. Joskus suomen ja ruotsin kielessä käytetyt oheisnimet ovat englanninkielisestä nimestä muodostettuja lyhenteitä tai muulla tavoin englanninkielisestä nimestä johdettuja, kuten Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen käyttämä Fimea tai Liikenne- ja viestintäviraston Traficom.

Myös Kotimaisten kielten keskuksesta on käytössä lyhenne, jonka voi tulkita oheisnimeksi. Kotus on peräisin ajalta, jolloin viraston nimi oli vielä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Vaikka organisaatiomuutoksessa vuonna 2012 sana tutkimus jäi nimestä pois, lyhenne päätettiin säilyttää. Kotimaisten kielten keskuksessa pyritään kuitenkin siihen, että viraston koko nimeä suositaan kaikissa yhteyksissä, joissa tekstin ei tarvitse olla tiivistä.

Julkishallinnon nimi ei saa sekoittua yritysnimiin

Oheisnimien muodostamista ei suositella, koska ne sekoittuvat helposti kaupallisiin nimiin. Jos julkishallinnon nimet ovat samanlaisia kuin yritys- ja tuotenimet, ihmisten voi olla vaikeaa löytää oikeaa palvelua tai heiltä voi jäädä kansalaisvelvollisuuksia hoitamatta. Jopa oikeusturva voi olla vaarassa. Asiasta on kaksi havainnollistavaa ennakkotapausta.

Vuosina 2010–2018 toimineen Liikenteen turvallisuusviraston asiakas oli heittänyt virastolta saamansa laskun roskakoriin, koska luuli kirjeen olevan mainos. Tämä johtui asiakkaan mukaan siitä, että kirjekuoressa esiintyi pelkästään viraston oheisnimi Trafi. Oulussa puolestaan keskussairaalan yksikölle annettu lyhenteen kaltainen Verso-nimi sekoittui yritysnimeen Verso ja yrittäjälle oli toimitettu arkaluonteisia potilastietoja sisältäviä kirjeitä.

Osa julkishallinnon nimistä on väistämättä sen verran pitkiä, että lyhenne on joissakin yhteyksissä tarpeen. Tällöin on paras unohtaa oheisnimet ja yleissanan kanssa identtiset kirjainyhdistelmät ja muodostaa niiden sijaan lyhenne, joka on ongelmitta yhdistettävissä viralliseen nimeen. Suomenkielinen nimilyhenne muodostetaan suomenkielisestä nimestä ja ruotsinkielinen ruotsinkielisestä. Esimerkiksi Digi- ja väestötietoviraston suomenkielinen lyhenne on DVV ja ruotsinkielinen MDB (← Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata).

Keva ja HUS – satunnaiset kirjainyhdistelmät niminä?

Viime aikoina on yleistynyt myös toinen lyhenteisiin liittyvä ongelmallinen käytäntö. Aiemmin lyhenteinä tai oheisniminä tutuksi tulleita kirjainyhdistelmiä halutaan muuttaa tarkoitteidensa virallisiksi nimiksi.

Vuonna 2018 toimintansa aloittaneen Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston käyttönimeksi haluttiin LUT-yliopisto. Lyhenne LUT on peräisin samassa yhteydessä toimintansa lopettaneen Lappeenrannan teknillisen yliopiston englanninkielisestä nimestä Lappeenranta University of Technology.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ilmoitti puolestaan syksyllä 2018, että aiemmin nimen lyhenteenä tutuksi tullutta kirjainyhdistelmää HUS käytetään jatkossa sairaanhoitopiirin nimenä. Lisäksi entisen Kuntien eläkevakuutuksen viralliseksi nimeksi on vahvistettu laissa vuonna 2016 pelkkä Keva.

Viime ajoilta on muitakin esimerkkejä lyhenteen muuttamisesta viralliseksi nimeksi. Tapa on hyvin huolestuttava nimien ymmärrettävyyden kannalta. Kirjainyhdistelmä, jolla ei enää ole lainkaan viittauskohdetta, on suurelle osalle ihmisiä käsittämätön. Jos lukija tai kuulija ei tunne nimen historiaa, on hänen mahdotonta ymmärtää, miksi nimenä on esimerkiksi juuri kirjainyhdistelmä HUS. Kun aiempi virallinen nimi poistuu käytöstä, ei kirjainyhdistelmälle siis enää ole perusteita. Silloin nimi HUS voisi yhtä hyvin olla vaikkapa YÄÖ tai mikä tahansa kirjainyhdistelmä. Satunnainen kirjainyhdistelmä virallisena nimenä ei ole millään muotoa hallintolain edellyttämä asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä nimi.

Avaa lyhenteet asiakkaille

Lyhyt ilmaus on sähköisessä viestinnässä usein näppärä. Lyhyt nimi ei kuitenkaan ole menestyvän brändin edellytys, varsinkaan jos lyhyyden tavoittelu johtaa merkitykseltään käsittämättömään nimeen. Julkishallinnon nimenvalinnassa tulisi aina ensisijaisesti ottaa huomioon hallintolain ja kielilain vaatimukset.

Viranomaisten kannattaa olla tarkkana myös muiden kuin nimistä muodostettujen lyhenteiden käytön kanssa. Oman alan ja työyhteisön lyhenteet ovat asiantuntijoille tuttuja ja arkipäiväisiä, ja ne lipsahtavat siksi helposti myös julkisiin yhteyksiin. Asiakkaille ne saattavat kuitenkin olla täysin vieraita.

Esimerkiksi päiväkodin tiedotteessa käytetyt lyhenteet vasu ja relto tuskin avautuvat vanhemmille, joiden lapsi on vastikään aloittanut päiväkotitaipaleensa. Niiden sijaan kannattaa käyttää sanoja varhaiskasvatussuunnitelma ja resurssilastentarhanopettaja – tosin näitäkin varhaiskasvatuksen termejä on tarpeen avata asiakkaille.

Nimi- ja sanalyhenteiden tarkoitus on helpottaa sekä kirjoittajan ja puhujan että lukijan ja kuulijan työtä. Lyhenteitä ei pidä käyttää niin, että ne vaikeuttavat viestin ymmärrettävyyttä.

ULLA ONKAMO

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 18.5.2021.

Lähteet ja lisälukemista

Palaa otsikoihin