Julkishallinnon nimet huolestuttavat kansalaisia

Nimet herättävät keskustelua uutisten kommenttipalstoilla.

Uudet julkishallinnon nimet, kuten virastojen ja palveluiden nimet, ylittävät usein uutiskynnyksen ja synnyttävät keskustelua monenlaisissa piireissä. Nimet herättävät tunteita, koska ne ovat silta tavallisen kansalaisen ja abstraktina hahmottuvan hallinnon välillä. Kotimaisten kielten keskus (Kotus) ei siis ole ainoa paikka, jossa seurataan mielenkiinnolla, millaisia julkishallinnon nimiä Suomessa annetaan.

Uusia julkishallinnon nimiä tarvitaan, kun perustetaan uusia virastoja, yksiköitä, koulukeskuksia ja monitoimitaloja. Niitä kehitellään usein myös organisaatiomuutosten yhteydessä, esimerkiksi virastojen yhdistyessä. Nimen ehkä halutaan kuvaavan tarkemmin uuden organisaation toimintaa tai se halutaan päivittää raikkaaksi osana brändäystä. Uutisointi nimistä on tietysti tarpeellista, jotta kansalaiset osaavat kääntyä tarvittaessa oikean viranomaisen puoleen.

Kärkkäitä kommentteja

Ihmiset jakavat mielipiteitään nimistä uutisten kommenttipalstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Keskustelukulttuuri näillä alustoilla on kärkästä. Argumentteja esitetään vahvoin sanakääntein ja huumorin avulla. Epäonnistuneena pidetty nimi kerää monin verroin enemmän kommentteja kuin onnistunut. Tietyt teemat kuitenkin nousevat kommenteissa esille uutisesta toiseen. Mihin nimien ominaisuuksiin tarttuvat tavalliset kansalaiset, ja minkälaista nimeä yleensä pidetään toimivana?

Tämän kolumnin kommentit on kerätty Helsingin Sanomien julkishallinnon nimistä kertovien uutisten kommenttipalstoilta. Uutiset on julkaistu vuosina 2017–2020.

”Toivon kuvaavia nimiä”

Nimien ymmärrettävyys on aihe, joka puhuttaa nimestä ja uutisesta riippumatta. Kotuksen nimistönhuollossa korostetaan, että viranomaisen nimi on usein ensimmäinen linkki kansalaisen ja viranomaisen välillä, ja parhaimmillaan nimi on tiivis tietopaketti viranomaisen tehtävistä ja palveluista. Huoli ymmärrettävyydestä on perusteltu. Oikeaa palvelua on vaikea löytää, jos nimi ei tarkoita mitään tai sekoittuu yritysnimiin. Pahimmassa tapauksessa vaarassa on ihmisen oikeusturva. 

– – En tiedä ollenkaan monestakaan virastosta mikä niiden toimenkuva on, kun on vain jotain ihmeellisiä kirjainyhdistelmiä mistä pitäisi ”tietää” mistä on kysymys?

Hallintolain 9. pykälän mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Hallintolakia sovelletaan myös valtion liikelaitoksissa, julkisoikeudellisissa yhdistyksissä ja yksityisissä niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä (2. §). Laki siis sitoo viranomaisten ja sellaisiksi rinnastettavien tahojen käyttämiä nimiä.

– – Virastojen ja laitosten omituiset nimet ovat ohjaamassa toimintaa psykologisesti eräänlaiseen hallitsemattomaan vapauteen, eivätkä lisää luottamusta. – – Minun mielestäni julkisella toimijalla tulisi olla ymmärrettävä, viralliselta vaikuttava nimi, joka myös liittyisi toimialaan.

– – Minusta virkamiesten ja- naisten kuuluisi tehdä jotain tuottavampaa yksityisten keräämillä rahoilla kuin miettiä tuotemerkkejä. Koska virastot eivät kilpaile muissa maissa, nimet voivat hyvin olla kotimaisia. Toivon kuvaavia nimiä.

”Onko syynä jokin epävarmuus tai englannin ihailu?”

Negatiivista huomiota saa myös nimien englanninkielisyys. Englannilla yritetään usein luoda kansainvälistä imagoa, mutta kansainvälisyys ja englanninkielisyys eivät kuitenkaan ole sama asia. Kansainvälisen brändin rakentaminen onnistuu myös kotimaisilla kielillä. Englanninkielisyydet jakavat kommentoijien mielipiteitä vahvemmin kuin muut piirteet, mutta suurin osa kommenteista tukee nimistönhuollon suosituksia.

Jälleen meitä suomalaisia ja ruotsinnkieliä ynnä kaikkia muita viedään kuin Litran digimitalla kölin alta. Hävetkää te Trafi/Digicomilaiset typerykset. Meillä on kaksi virallista kieltä ja englantia tai venäjääkin voi käyttää apukielinä. Missä on taas johtajien ja konsulttien lukutaito??

Julkishallinnon nimiä sitoo hallintolain lisäksi kielilaki. Viranomaisen velvollisuus on palvella suomalaisia kahdella kotimaisella kielellä, suomella ja ruotsilla. Kaksikielisellä viranomaisella tulee olla nimi sekä suomeksi että ruotsiksi. Kommenttipalstoilla mietitään myös, onko ensisijaisesti Suomen kansalaisia palvelevan viranomaisen edes tarpeen esiintyä kansainvälisenä toimijana.

Tästäkin hörhöilystä on valitettu jo vuosikausia, mutta silti se jatkuu. Miksi ihmeessä?  Onko syynä jokin epävarmuus tai englannin ihailu? Englanninkielisille nimille voi olla tarvetta kansainvälisissä yhteyksissä, mutta silloin pitäisi olla kyse vain käännöksistä.

”Brändääminen ei ole mitään nimillä kikkailua”

Brändäämisen tarvetta analysoidaan kommenttiketjuissa terävästi. Brändiä ei kannata rakentaa muodikkaan nimen varaan eikä nimivalintaa tehdä ymmärrettävyyden kustannuksella. Monet kommentit ovat samoilla linjoilla nimistönhuollon näkemysten kanssa.

– – Valtio-brändin itsessään tulisi viestiä jatkuvuudesta ja vakaudesta, ja siihen ei trendiaalloissa mukana kulkeminen kuulu lainkaan. Valtion virastojen nimien pitäisi siis kestää aikaa ja kuvata viraston toimintaa. – – Verohallinto on sentään aina ollut Verohallinto, eikä Taxatum, Taxella, Maxella, TaxLove tai Karhu & Kumppanit. Jossain sentään on vielä tolkun porukkaa. :-)

Kotuksessa painotetaan, että organisaatiomuutos ei välttämättä edes vaadi vakiintuneen nimen vaihtamista, ja brändäys onnistuu myös ymmärrettävällä nimellä. Toimiva nimi kestää aikaa, eikä sitä tarvitse päivittää taas muutamien vuosien jälkeen uudestaan, kun nimeämistrendit ovat jälleen muuttuneet. Yksi toimivan nimen ominaisuuksista on pysyvyys, ja pysyvyyden tärkeys vain korostuu, kun kyse on julkishallinnon nimestä. Tämä tiedetään myös kansalaiskommenteissa.

Viranomaisten ”innostus brändäämiseen” kertoo valitettavasti vain puutteellisesta ammattitaidosta, kun brändääminen ei ole mitään nimillä kikkailua, vaan asiakaslähtöistä, kokonaisvaltaista, suunnitelmallista ja johdonmukaisen pitkäjänteistä toimintaa, jota ohjaa ko. palvelun asiakaslähtöinen liikeidea ja jossa koko organisaatio toteuttaa tätä liikeideaa yhdenmukaisella tavalla. – –

”Eikö näistä virheistä voisi oppia”

Kommenttipalstat eivät ole häviäjille armollisia, sillä epäonnistunut nimi tai brändäysyritys muistetaan pitkään. Esimerkiksi Liikenneviraston logoa ja Itella-Postia ruotivat kommentit keräävät tykkäyksiä edelleen, vaikka itse tapaukset alkavat olla historiaa. Liikennevirasto on toiminut Väylävirastona vuodesta 2019 ja Itella-nimi poistui käytöstä jo vuonna 2014.

Minäkin olen usein ihmetellyt näitä fantastisia nimiasioita, ja Postin surkea nimiseikkailu ihmetyttää minua vieläkin. Eikö tosiaa ketään tuomittu Postin nimisotkuista edes pakkotyöleirille puoleksi vuodeksi? Tuntuu, että tuomita olisi pitänyt.

Toivottavasti graafikot osaavat tavuttaa Väylän oikein. Toisin kuin
Liik
enne
vira

Onnistuneita julkishallinnon nimiä ei sen sijaan juuri huomioida tai muisteta uutisten kommenttipalstoilla. Toimiva julkishallinnon nimi ei todennäköisesti kiinnitä huomiota, sillä se tuntuu niin luontevalta ja ymmärrettävältä, että sitä ei ole tarvetta analysoida erikseen. Kommenttipalstoilla tämä näkyy siinä, että kehuvat kommentit ovat yksittäisiä harvinaisuuksia kritiikin virrassa. Joskus tyytyväisyys yksittäistä nimeä kohtaan voi peittyä laajemman huolen ja kritiikin alle. Huolestunut kansalainen nimittäin toivoo, että nimet pysyisivät jatkossakin asiallisina, selkeinä ja ymmärrettävinä.

Posti palannut juurilleen, eli järki lopulta voitti. Eikö näistä virheistä voisi oppia. Tässä taas nähdään miten käy kun vanha tieto poistuu sukupolvien vaihtuessa, samat virheet tehdään uudelleen.

AURORA SALMI

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 9.11.2021.

• Hyvä virkakieli – Nimet toimiviksi

Palaa otsikoihin