Uusi tieliikennelaki virkakielen huoltajan syynissä

Uusi laki kuvastaa aikaansa ja ottaa lukijan huomioon.

Tienkäyttäjät ovat saaneet nyt reilun viikon ajan opetella toimimaan uuden tieliikennelain mukaisesti. Uusiin säännöksiin on voinut ja on kannattanutkin tutustua jo ennakolta: suurin osa kesäkuun alussa voimaan astuneesta laista on ollut luettavissa jo vuodesta 2018, kun silloinen hallitus esitti uuden lain vahvistamista.

Liikenne- ja viestintävirasto on kampanjoinut uudesta tieliikennelaista ja sen mukanaan tuomista muutoksista näkyvästi. Viraston verkkosivuilla on esitelty selkeästi, mikä liikenteessä muuttuu ja miten liikenteessä liikkujan on jatkossa toimittava.

Selkeyttä on haluttu tuoda myös uudistettuun lainsäädäntöön ja lakitekstiin. Elokuussa 2018 liikenne- ja viestintäministeriö tiedotti, että yksittäisten säännösten määrää on vähennetty ja säännösten kirjoitustapaa on täsmennetty ja nykyaikaistettu. Hallituksen esityksessä tieliikennelaiksi tuotiin esiin, että paremmalla ja laadukkaammalla lainsäädännöllä voi olla vaikutusta liikennesääntöjen ymmärrettävyyteen ja että sääntöjen kirjoitusasua voidaan yksinkertaistaa ja ymmärrettävyyttä parantaa. (LVM 2018; HE 180/2017.) Miltä uuden lain kieli ja tekstit sitten näyttävät?

Laki ja sen kieli kuvastavat aikaansa

Uusi tieliikennelaki pohjaa edelleen tukevasti vuonna 1981 voimaan tulleeseen edeltäjäänsä. Maailma on silti monella tavalla erilainen kuin vajaat 40 vuotta sitten, ja tietenkin muutosten täytyy näkyä laissa. Siksi säännöksiä on pitänyt uuteen lakiin muokata ja kirjoittaa ihan uusiakin muun muassa siitä, että kännykkää saa käyttää pysähtyneessä autossa, tarpeeton ja häiritsevä ajo ja joutokäynti on kielletty ja että alle 3-vuotiasta lasta ei saa kuljettaa enää missään ajoneuvossa ilman turvaistuinta. Pois on jätetty esimerkiksi säännös maitoa kuljettavan ajoneuvon pysäyttämisestä maitolaiturin kohdalle (6. §:ssä vuoden 1981 laissa).

Muutokset maailmanmenossa näkyvät myös siinä, miten asioita nimetään ja millaisilla sanoilla asioista puhutaan. Uusille asioille ja ilmiöille tarvitaan uusia sanoja. Monia vanhan lakitekstin säännöksiä onkin jouduttu muokkaamaan siksi, että lain säätämistä asioista vastaavat viranomaistahot ovat muuttuneet, yhdistyneet, vaihtaneet nimeä ja saaneet uusia vastuualueita. Esimerkiksi Liikenteen turvallisuusvirastoa ei enää ole, vaan se on yhdistetty Viestintävirastoon ja Liikenneviraston tiettyihin toimintoihin. Uuden viraston nimeksi tuli Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom).

Lakiin on lisätty pykäliä ja säännöksiä kokonaan uusille ilmiöille, kuten pyöräkadulle ja kotihoidon pysäköintitunnukselle. Rikesakko korvattiin liikennevirhemaksulla. Liikennevirhemaksua koskee päätös, ja laki ohjaa, mitä tietoja päätöksessä pitää olla ja miten ja milloin päätöksestä pitää tiedottaa ja kenelle (160., 173.–180. §).

Lain rakenne huomioi lukijan

Tieliikennelain uudistamisen yhteydessä on pyritty selkeyteen, ymmärrettävyyteen ja byrokratian vähentämiseen (HE 180/2017; LVM 2018). Selkeys näkyy myös lakitekstin rakenteessa. Uudessa laissa on vähemmän alalukuja kuin vuoden 1981 laissa, ja luvut on jaettu ja pykälät ryhmitelty alaotsikoiden alle. Teksti etenee loogisesti: Yleisten säännösten jälkeen seuraa uusi luku 2, Tieliikenteen periaatteet, johon on lisätty tai koottu aiemmassa laissa erillään olleita periaatteellisia säännöksiä. Se alkaa lain henkeä korostavalla 4. pykälällä tienkäyttäjän ennakointivelvollisuudesta. Sitä seuraavat pykälät ajoneuvon ja raitiovaunun turvallisesta kuljettamisesta (5. §), ajoneuvon käyttämisestä (6. §) ja avustamisvelvollisuudesta (7. §).

Luvun 3, Liikennesäännöt, pykälät on ryhmitelty seuraavien otsikoiden alle: Yleiset säännöt, Jalan kulkeminen, Ajoneuvolla ajaminen ja Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaminen moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä. Huomioitavaa on, että jalankulkijoita koskevat pykälät on nyt mainittu laissa ennen ajoneuvoja ajavia koskevia pykäliä, mikä on ollut tavoitteena myös hallituksen esityksessä (HE 180/2017). Järjestys on järkevä jo siksi, että jalankulkijoita koskevia pykäliä on vähemmän.

Samalla tavalla alaotsikoin on selkeytetty kaikkia lain lukuja.

Säännösten nykyaikaistettu kirjoitustapa näkyy

Uuden lain rakenteen lisäksi myös säännösten muotoilussa on selvästi haluttu huomioida tekstin selkeys ja ymmärrettävyys. Lakikielisiä ilmauksia ja rakenteita on muokattu yleiskielisemmiksi, epäselviä kohtia on avattu ja turhan yksityiskohtaista tietoa karsittu pois. Tässä muutama esimerkki:

1. ETA-valtiossa rekisteröityä tai käyttöönotettua ajoneuvoa koskevassa 115. pykälässä viitattiin vielä vuonna 2018 Euroopan neuvoston direktiiviin sen koko nimellä, mikä teki tekstistä hyvin vaikean hahmottaa: ”Jos vuonna 1993 tai sitä myöhemmin käyttöönotetun ajoneuvon rekisteröinnissä ja käytössä sallitut massat ylittävät tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista annetussa neuvoston direktiivissä 96/53/EY säädetyt suurimmat sallitut arvot”.

Uudessa laissa direktiivin nimi mainitaan kokonaisuudessaan määritelmissä, jolloin pykälän tekstiä on voitu yksinkertaistaa: ”Jos vuonna 1993 tai sitä myöhemmin käyttöönotetun ajoneuvon rekisteröinnissä ja käytössä sallitut massat ylittävät mitta- ja massadirektiivissä säädetyt suurimmat sallitut arvot”.

2. Ilmaisua on monissa kohdin täsmennetty. Kun vielä vuonna 2018 pykälässä 189 luki, että painonvalvontalaitteen asettaa kadulle, torille ja muulle vastaavalle liikennealueelle kunta, niin uudessa laissa ”muulle vastaavalle liikennealueelle” on tarkennettu muotoon kadulle ja muulle kunnan hallinnoimalle tielle.
3. Termejä on muotoiltu uudelleen. Aiemmin esimerkiksi liikenteen ohjaus ja liikenteen ohjaaja kirjoitettiin erilleen, mutta uudessa laissa ne hahmottuvat paremmin termeiksi siksi, että ne on kirjoitettu yhteen: liikenteenohjaus ja liikenteenohjaaja.
4. Pykälien tekstejä on muokattu niin, että ne etenevät monessa kohtaa hyvin jouhevasti, ne on helppo ymmärtää ja niissä vältetään toisteisuutta. Esim. pykälää Tienkäyttäjän yleiset velvollisuudet on muokattu uuteen lakitekstiin niin, että sanaa tienkäyttäjä ei tarvitse turhaan toistaa. Uudessa tekstissä myös avataan, mitä tarpeettomalla estämisellä tai häiritsemisellä tarkoitetaan.

Vanha teksti: Tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Tienkäyttäjä ei saa tarpeettomasti estää tai häiritä liikennettä.
Uusi teksti: Vaaran ja vahingon välttämiseksi tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Liikennettä ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata. Ajoneuvoa ei saa ajaa aiheettoman hitaasti eikä tarpeettomasti äkkiä jarruttamalla.
5. Lakikielelle ominaisia vanhahtavia lause- ja virkerakenteita on yleiskielistetty. Esimerkiksi jalankulkijan paikkaa tiellä koskevan pykälän säännös kuului aiemmin näin: Missä jalkakäytävää tai piennarta ei ole tai milloin sillä kulkeminen ei käy haitatta päinsä, jalankulkijan on käytettävä pyörätietä tai ajoradan reunaa.
Nyt se on muokattu tällaiseen muotoon: Jos jalkakäytävää tai piennarta ei ole tai jos sillä kulkeminen ei käy haitatta päinsä, jalankulkijan on käytettävä pyörätien tai ajoradan reunaa. Lakikieliset ehtoa ilmaisevat mikä- ja milloin-lause on uudessa lakitekstissä korvattu yleiskielen jos-lauseella.

Mitä jäi vielä tehtäväksi?

Tieliikennelain tekstin selkeyttämisessä on mielestäni onnistuttu hienosti. Erityisen onnistunut on lain uusi rakenne. Lain uudelleenkirjoittaminen on valtava työ, ja siellä täällä lause- ja virkerakenteiden ja sanaston muokkaamisessa voi huomata prosessin keskeneräisyyden. Lain tyyli onkin jäänyt hieman epätasaiseksi niin, että osa pykälistä ja niiden säännöksistä on kirjoitettu yleiskielellä, osa edelleen hyvin lakikielisesti, ja osassa yleis- ja lakikielisyys sekoittuvat.

Jälkimmäisestä on kyse edellä olevassa esimerkissä 4, jonka viimeistä virkettä olisi voinut selkeyttää edelleen. Muotoilu Ajoneuvoa ei saa ajaa – – tarpeettomasti äkkiä jarruttamalla ei ole yleiskielen mukainen, vaan virkkeen voisi muotoilla havainnollisemmin esimerkiksi näin: ”Ajoneuvoa ei saa ajaa aiheettoman hitaasti, eikä sitä saa jarruttaa äkkiä, ellei se ole tarpeellista.”

Muokkausta kaipaisi myös edellä olevan esimerkin 5 tiivis haitatta-ilmaus: Jos jalkakäytävää tai piennarta ei ole tai jos sillä kulkeminen ei käy haitatta päinsä, – –. Yleiskielinen muotoilu voisi olla esimerkiksi ”jos sillä kulkeminen ei käy päinsä ilman haittaa” tai ”jos sillä kulkeminen ei ole mahdollista”. Epäselvää on, tarkoitetaanko säännöksessä jalankulkijan kokemaa vai aiheuttamaa haittaa vai molempia.

Sukupuolineutraaleista nimikkeistä on keskusteltu mediassakin paljon, ja yhä useampi viranomaistaho on ottamassa käyttöön sukupuolineutraaleja nimikkeitä (esim. Helsingin Uutiset 2020; Kankaanpää & Tiililä 2020; Tiililä 2020). Uudessa tieliikennelaissa muutosta ei valitettavasti vielä juuri näy. Esimerkiksi 182. pykälässä lukee näin: Ajoneuvo on poliisimiehen, rajavartiomiehen ja tullimiehen antamasta merkistä pysäytettävä.

Poliisimies on kyllä korvattu lain säännöksissä poliisilla silloin, kun selkeästi viitataan poliisiin viranomaistahona ja organisaationa. Sen sijaan yksittäiseen poliisiin, rajavartijaan ja tullihenkilöön viittaavia poliisimiestä, rajavartiomiestä ja tullimiestä ei voine muuksi muuttaa niin kauan kuin mies-loppuisia nimikkeitä käytetään poliisia, rajavartiolaitosta ja tullia koskevassa lainsäädännössä.

Pitkät virkkeet pitävät pintansa

Lakitekstit ovat tunnettuja pitkistä monipolvisista virkkeistä. Vaikka pitkiä virkkeitä vaikuttaa uudessa laissa olevan vähemmän kuin vanhassa laissa, löytyy niitä sieltäkin. Lopuksi jätänkin teille kesäisen pähkinän purtavaksi: miten muotoilisitte alla olevan virkkeen toisin?

Tielle pysäytetyssä tai pysäköidyssä moottorikäyttöisessä ajoneuvossa ja sen perävaunussa on pimeän tai hämärän aikana tai näkyvyyden ollessa sään vuoksi tai muusta syystä huonontunut käytettävä etu- tai lähivaloja sekä takavaloja tai, jos niitä ei ole, muita säännösten ja määräysten mukaisia valoja, jollei tie ole niin hyvin valaistu tai näkyvyys muutoin sellainen, että ajoneuvon voi muutoinkin selvästi havaita riittävän etäältä. (50. §)

Neuvoja virkkeen ja lakitekstien muotoiluun voi lukea Kotimaisten kielten keskuksen säädöskielen ohjesivuilta.

MARIANNE LAAKSONEN

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 9.6.2020.

Lähteet ja linkit

Kankaanpää, Salli & Tiililä Ulla 2020: Suositamme sukupuolineutraaleja ilmauksia (Mielipidekirjoitus, Helsingin Sanomat, 23.5.2020)

Palaa otsikoihin