Siirry sisältöön
Haku

Hyvää virkakieltä 2019

18.6.2019 11.28

Hei, uusi hallitus!

Parempaan sääntelyyn tarvitaan parempaa kieltä, eikö?

Kotimaisten kielten keskuksessa (eli Kotuksessa) luimme iloksemme, että viranomaisten käyttämä kieli mainittiin hallitusohjelmassa kahdessakin kohdassa. Ajateltiin myös, että varmasti olette jo ottaneet huomioon kielenkäytön osuuden monen muunkin tavoitteen saavuttamisessa. Varmuuden vuoksi nyt kuitenkin muistutan, että tosi tärkeä kohta on sivulla 84 mainittu Paremman sääntelyn kokonaisvaltainen toimintaohjelma. Eli se, jolla pyritte toimivan demokratian ja laadukkaan lainsäädännön tavoitteeseen ja edistämään näin perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Olette varmaan suunnitelleetkin, että kokonaisvaltaisessa ohjelmassa on toimenpiteitä myös säädöskieltä varten. Hallintolain hyvän kielenkäytön vaatimus koskee myös säädösten kieltä, mutta kuten tiedetään, niitä kirjoittavat hallinnon ja lainsäädännön asiantuntijat toisille asiantuntijoille. Näiden voi olla vaikea nähdä, mikä on sellaista, jota hallinnon, juridiikan ja lainsäädännön asiantuntijat eivät ymmärrä. Poliitikotkin ovat sanoneet, että nopeasti sitä tottuu tämän kielimuodon ilmauksiin.

Mutta kuten myös tiedetään, juuri säädösten pohjalta viranhaltijat tekevät tekstejä kansalaisille, ja niin säädösten termit ja sanamuodot pääsevät siirtymään vaikkapa ohjeisiin ja kuulutuksiin. Kirjoittajat kun eivät aina kirjoita säädösten sisältöä omin sanoin. Se voi johtua juuri tottumisesta lain ilmaisuihin, mutta ehkä monet myös ovat varovaisia oman tulkinnan auki kirjoittamisessa. Tai ehkä soveltajakaan ei aina ole täysin varma säädöksen merkityksestä? Kotuksen kyselyt ovat kertoneet, että vaikka virastoissa ja kunnissa ollaan kohtuullisen tyytyväisiä oman työpaikan kielenkäytön ymmärrettävyyteen, voivat muiden viranomaisten tekstit tuntua aika vaikeilta.

Olette tietysti huomanneet senkin, ettei demokratian toteutumista välttämättä edistä, jos säädöksissä ymmärtämisen rima on pantu asiantuntijoiden tasolle. Kyllähän kansalaisetkin lukevat säädöksiä. Muualla se on todettu tutkimuksissa. Norjassa 54 prosenttia ja Saksassa 40 prosenttia kansalaisista oli etsinyt säädöstekstistä vastausta, kun oli tullut ongelma esimerkiksi vuokra-asunnon tai avioeron kanssa. Ja jos muualla, miksei meilläkin? Jos täällä ei ole asiasta aikaisempaa tietoa, nythän olisi mainio tilaisuus selvittää asiaa Paremman sääntelyn ohjelman taustaksi. Saman tien voisi kysyä myös kansalaisten mielipidettä säädösten ymmärrettävyydestä. Siinä olisittekin Suomessa ensimmäisiä. Sitä paitsi tulokset voivat yllättää positiivisestikin, kuten Norjassa kävi.

Eikä tarvitse säädöskielenkään suhteen keksiä pyörää uudelleen. Saksassa ja Norjassa on kokeiltu ja otettu käyttöön keinoja, joilla lisätään säädösten ymmärrettävyyttä. Niiden keinojen käyttökelpoisuutta Suomessa voisi arvioida, kun ohjelmaa laaditaan. Norjassa on tehty mallisäädöksiä, Saksassa taas toimitetaan säädösten kieltä nimenomaan ymmärrettävyyttä ajatellen. Hyviä käytäntöjä on monissa muissakin maissa, ja eiköhän sellaisia osata keksiä itsekin. Kotus voi kyllä olla ideoimassa, jos haluatte.

Etteköhän ole myös aikoneet suunnitella ohjelman toteutuksen viimeisen päälle. Varata siihen aikaa ja katsoa, että homma etenee käytännöksi. Ja tietenkin panostaa motivointiin, sillä eihän käytäntöjen muuttaminen suju, jos muutosta pidetään ministeriöissä ja virastoissa vain turhana rasituksena kaiken muun päälle kaatuvan lisäksi. Tehän katsotte hallituskautta pitemmälle, koska ohjelman valmistumisen jälkeen vuosi tai pari on lyhyt aika viedä muutos käytäntöön.

Tämäkin on varmaan teille tuttua, mutta sanon nyt silti, että kun säädös- ja muut virkatekstit toimivat paremmin, se tekee hyvää paitsi demokratialle myös hallinnon toiminnalle. Sellaista on mitattukin, ja on huomattu, että tavoitteet toteutuvat paremmin ja aikaa säästyy. Sitä paitsi viranhaltijat ovat saaneet virtaa siitä, että heistä suunta tuntuu oikealta, vaikka muutos vaatii työtä eikä ole aina helppoa.

Ai niin, meinasi unohtua! Paremman sääntelyn toimintaohjelmaan kuuluu varmasti myös vaikuttaminen EU-säädösten kieleen, siis säädöstekstin muotoiluihin sekä neuvottelukielellä että suomeksi. Kotus on tehnyt tästäkin aiheesta kyselyjä, ja ne kertovat, että vielä kahdenkymmenen jäsenyysvuoden jälkeenkin EU:n säädöstekstit ovat vaikeampia kuin kansallisten säädösten tekstit. Siis myös niiden valmisteluun osallistuvien viranhaltijoiden mielestä. Kyselyt kertovat myös, että suomalaiset eivät EU:n työryhmien kokouksissa käytä paljonkaan suomea. Säästösyistä tietty. No, samalla säästetään pois myös mahdollisuus seurata, miten suomenkielinen teksti kehittyy, ja vaikuttaa siihen pitkin matkaa.

Monet neuvottelijat kyllä kyselyjen mukaan haluaisivat käyttää suomea useammin, ja monien mielestä pitäisi myös panna suomenkielisen tekstin tarkastamiseen enemmän aikaa. Mukava oli kyselystä nähdä, että aika monen mielestä suomalaiset voisivat parantaa myös sitä tekstiä, josta kokouksissa neuvotellaan. EU:ssa voisikin levittää sanomaa, että kun kieli selkenee, tehokkuus paranee ja tavoitteet toteutuvat paremmin. Ei kannata ujostella: tavoite on tuttu EU:ssakin, ja hyöty lähtötekstin paranemisesta säteilisi unionin lisäksi kaikkiin jäsenmaihin. Eivätkä EU:n säädöstekstit tunnu vaikeilta vain suomalaisista.

Teillähän on hallitusohjelmassa jo kohta tällekin asialle, kun kerran olette aikoneet uudistaa kansalliskielistrategian. Oli mukava kuulla, että vastaatte Kotuksen huoleen kansalliskielten asemasta. Muistattehan sitten niiden aseman paitsi täällä meillä myös EU:ssa. Tiedetään, ei virallista asemaa mikään uhkaa, mutta voisi tarkkailla sitä, miten itse sitä asemaa arvostamme. Jos suomalaiset eivät käytä suomea eivätkä näe vaivaa suomenkielisen tekstin eteen, voi virallisuus luisua nimelliseksi. Mutta nyt puheenjohtajakaudella teillä on loistava tilaisuus näyttää, että kansalliskielet ovat teistä tärkeät myös EU-asioissa, ja puhua suomea ja ruotsia itsekin.

Tulipas pitkä viesti, mutta kun tuota asiaa riittää. Voidaan kyllä palata asiaan myöhemmin. Yhteenveto: Kotuksen virkakielisivun motto on, että ymmärtäminen on jokaisen oikeus. Perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat paremmin, kun jokainen voi ymmärtää, mitä oman elämän asioista viranomaisteksteissä sanotaan. Selkokieltäkin on helpompi tehdä, kun pohjatekstinä on ymmärrettävää viranomaiskieltä. Sitä taas on paremmat mahdollisuudet tuottaa, jos säädökset, niin EU:n kuin kansallisetkin, ovat mahdollisimman ymmärrettäviä.

Menestystä työlle!

Kotimaisten kielten keskuksen virkakieliporukka

AINO PIEHL

Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 18.6.2019.


Palaa otsikoihin