Hyvää virkakieltä 2017
Jälkiperäinen valvonta ‒ järkiperäinen ilmaus?
Uudet ilmaukset tuntuvat usein jotenkin pätevämmiltä kuin vanhat. Ilmaisevatko ne sitä samaa erityistä myös lukijoille, kysyy Aino Piehl.
Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) tiedotti 9.12.2016 verkkosivujensa uutisella, että se oli saanut uuden tehtävän. Se kertoi ryhtyvänsä valvomaan tekijänoikeusjärjestöjä tekijänoikeuden yhteishallinnoinnista annetun lain valtuutuksella ja kuvaili tehtäväänsä näin:
Valvonta on ensisijaisesti jälkiperäistä ja perustuu toimenpidepyyntöihin tai PRH:n muutoin saamiin tietoihin.
Moni saattoi lukea tekstin väärin järkiperäiseksi valvonnaksi. Sanaa jälkiperäinen ei nimittäin löydy sanakirjoista eikä tiedotusvälineistäkään. Sitä ei siis voi pitää yleisesti tunnettuna. Mutta mitä sana tarkoittaa? Onko kyse jälkikäteisestä valvonnasta? Internetistä löytyy varsinkin juridiikkaan liittyviä tekstejä, joissa jälkiperäinen näyttää viittaavan jonkin tapahtumiseen jälkikäteen:
Esimerkiksi yhdeltä työntekijältä on uuden leimauskäytännön vuoksi jouduttu jälkiperäisesti korjaamaan palkanmaksussa olleita virheitä jopa 3 000 euron edestä.
EU-peräistä?
Vanhimmat havainnot sanan käytöstä ovat vuodelta 1994. Toinen on EU:n julkisasiamiehen ratkaisuehdotus. Siinäkin sana jälkikäteinen tuntuisi sopivan jälkiperäisen tilalle.
Jälkiperäistä sellaisten maissinjyvän osien, jotka eivät ole olleet mukana öljyä erotettaessa, lisäämistä on myös pidettävä esteenä nimikkeeseen 2306 90 91 luokittelulle.
Toinen vuoden 1994 havainto on oikeustietosanakirja Encyclopaedia Iuridica Fennican artikkelista Käännös.
Tekijänoikeus suojaa alkuperäisteosten lisäksi ns. jälkiperäisteoksia, joita ovat käännös, muunnelma ja kokoomateos.
Merkitys tuntuu heti ymmärrettävämmältä, kun jälkiperäinen esiintyy parina tutulle sanalle alkuperäinen. Esimerkki saattaakin paljastaa sanan synnyn: sitä on ehkä tarvittu alkuperäisen vastakohdaksi. Jälkiperäisteos esiintyy myös muutamissa EU:n teksteissä vastineena englannin ilmaukselle derivative work, mutta sylttytehdas EU ei ole. Sen teksteissä jälkiperäisteos ei ole vakiintunut vastine, vaan niissä on käytetty myös sanaliittoa johdettu teos.
Alkuperäisestä jälkiperäiseen
On muitakin yhteyksiä, joissa alkuperäinen ja jälkiperäinen esiintyvät yhdessä, kuten tekijänoikeuslain perusteluissa (HE 181/2014):
Alkuperäisessä kohtuuttomuudessa korostuu osapuolten asema ja mahdollinen riippuvuussuhde sopimuksen solmimishetkellä. ‒ ‒ Jälkiperäinen kohtuuttomuus taas johtuu olosuhteiden muutoksesta, jota kumpikaan osapuoli ei ole osannut ennakoida ja jonka seurauksena sopimuksen ehdoista tulee kohtuuttomia.
Esimerkissä sanan merkitys on lähellä ’jälkikäteistä’, samoin seuraavassa:
Yksinhuolto voi olla alkuperäistä, jolloin toista huoltajaa ei ole koskaan määrätty, tai jälkiperäistä, jolloin toinen huoltaja on kuollut tai erotettu huollosta.
Kahdessa edeltävässä esimerkissä on myös yhteys alkuperäisen merkitykseen, mutta alun palkanmaksua ja maissinjyviä käsittelevissä esimerkeissä jälkiperäisen merkitys on jo kokonaan eriytynyt alkuperäisen vastakohdasta. Palkkoja ei makseta alkuperäisesti, eikä valvontakaan ole joko alkuperäistä tai jälkiperäistä vaan tapahtuu etukäteen tai jälkikäteen.
Sana paikallaan
Tarvitaanko jälkiperäistä, ellei se esiinny alkuperäisen vastakohtana? Paljon laajemmin käytetty jälkikäteinen valvonta on vakiintunut ilmaus. Tuoko jälkiperäinen valvontaan, palkanmaksun korjaamiseen tai maissinjyvän osien lisäämiseen jonkin uudenlaisen merkityksen, vai onko se vain ruvennut kuulostamaan hienommalta ja ”juridisemmalta”? Täsmällinen merkitys on termin käytön etu, mutta etu hukataan, jos merkitystä lavennetaan. Varsinkaan ei kannata laajentaa termin merkitystä jo vakiintuneen ja tutun sanan merkitysalalle.
Patentti- ja rekisterihallituksen uutiseen jälkiperäinen on tullut uuden lain perusteluista. Itse lakitekstissä sanaa ei esiinny, eikä sitä käytetä missään muussakaan laissa. Tekijänoikeuslaissa mainitaan kyllä alkuperäisteos mutta jälkiperäisteosta siinä ei esiinny, vaikka käsitteen sisältö kyllä kuvataan tekijänoikeuslain 4. §:ssä. Sanaa on ehkä pidetty niin vähän tunnettuna erikoisterminä, että sen käyttö heikentäisi lainkohdan ymmärrettävyyttä.
Lakitekstin vaikeaselkoisen sananvalinnan ei tarvitse kahlita viranomaisten kielenkäyttöä, ainakaan kun on kyse yleisestä tiedottamisesta. Perustelujen huono sananvalinta ei sido viranomaisten kielenkäyttöä senkään vertaa. Harvinainen sana tutun paikalla on uutisen lukijalle turha häiriötekijä.
AINO PIEHL
Kirjoitus on ilmestynyt Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 28.12.2016.