Hyvää virkakieltä 2015
Uusi sosiaalihuoltolaki – mitä merkitystä virkakielelle?
Säädösteksti vaikuttaa virkakieleen, ja kielen laadulla on väliä myös itse säädöksen ymmärrettävyyden kannalta. Ulla Tiililä kertoo, millä tavalla.
Säädöstekstit ovat kielen kannalta merkittäviä monesta eri syystä. Lakien ja asetusten pitäisi ensinnäkin jollakin tapaa avautua kaikille kansalaisille, ei vain asiantuntijoille. Kielen laadulla on siis väliä itse säädöksen ymmärrettävyyden kannalta.
Lait ja asetukset elävät lisäksi monin tavoin myös säädöstekstin ulkopuolella. Ne leviävät miljooniin erilaisiin teksteihin: ohjeisiin, sääntöihin, tiedotteisiin, verkkosivuille, päätöksiin tai vaikkapa hakemuslomakkeisiin ja tienvarsikyltteihin.
Usein lakia soveltavat viranomaiset eivät uskalla muuttaa lakitekstin sanontaa omissa teksteissään. Siksi lakiteksti voi levitä asiakasteksteihinkin sellaisenaan, vaikka se olisi vaikeaselkoista.
Tietoinen ja tahaton kielipolitiikka
Säädösteksteillä on kieleen kolmaskin vaikutus: niillä ohjaillaan kieltä ja kielten käyttöä. Tämä ohjailu voi olla tietoista kielipolitiikkaa. Sitä tehdään Suomessa esimerkiksi kielilailla tai hallintolain kielipykälällä, mutta myös vaikkapa STM:n asetuksella potilasasiakirjoista.
Vähemmän tunnettua vaikutusta tuodaan esille Hyvän virkakielen toimintaohjelmassa. Siinä esitetään, että säädösehdotusten vaikutusten arvioinnissa kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota teksteihin ja tekstitöihin. Näin siksi, että suuri osa hallinnossa tuotetuista teksteistä on lakisääteisiä. Tekstien suuri määrä taas johtaa usein laadun heikkenemiseen, koska kirjoittamiseen ei varata riittävästi aikaa eivätkä esimerkiksi tietojärjestelmät palvele hyvien tekstien tekemistä.
Säädöksiä teksteistä – muttei niiden määrästä tai käytöstä
Kieleen kohdistuvien vaikutusten näkökulmasta juuri sosiaalihuoltolaki on monella tapaa merkityksellinen. Laki liittyy elämäntilanteisiin, joissa ihminen tarvitsee tukea ja elämäntilanne on ehkä hyvinkin vaikea. Laki ulottuu lisäksi toimeenpanossaan hyvinkin laajalle ja syvälle ihmisten arkeen, myös sosiaalityön ammattilaisten arkeen.
Uusi sosiaalihuoltolaki ei vähennä ainakaan ammattilaisten arjen tekstikeskeisyyttä. Sen mukaan asiakkaalle on tehtävä paitsi asiakassuunnitelma (39. §) myös palvelutarpeen arviointi (37. §), johon kirjataan sellaisia asioita kuin yhteenveto, johtopäätökset, mielipide ja arvio. Näiden ohella on laadittava erilaisia kartoituksia ja selvityksiä. Lisäksi asiakkaalla on tietenkin oikeus saada kirjallinen päätös palvelujen järjestämisestä.
Hienoa laissa on se, että asiakkaan oikeuksina luetellaan kuitenkin enimmäkseen useita eri palveluja, ei tekstejä. Lakiluonnoksessa vuodelta 2012 nimittäin asiakkaan ainoaksi oikeudeksi oli kirjattu oikeus asiakassuunnitelmaan. Siitä, kuinka paljon tekstien tekeminen saa sitoa työvoimaa ei silti tässäkään laissa säädetä. Myöskään ei erityisesti turvata sitä, että joku lukisi saati hyödyntäisi tehdyn tekstimassan.
Laki parempi kuin luonnoksensa
Uutta sosiaalihuoltolakia lukemalla näkee jo nyt, millaista tekstiä on pian tuhansissa ja miljoonissa sitä seuraavissa teksteissä. Virkateksteissä puhutaan jatkossa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisistä palveluista, tuen tarpeita vastaavista palveluista tai lääketieteellisen tarpeen mukaisista hoidoista.
Kotipalvelupäätösten perusteluissa tankkaamme todennäköisesti seuraavaa virkettä:
Kotipalvelua annetaan alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella niille, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen [sosiaalihuoltolain] 1 momentissa tarkoitetuista tehtävistä ja toiminnoista.
Uusi laki on onneksi kuitenkin kieleltään monin verroin parempi kuin sitä edeltänyt lakiluonnos. Laissa on kohdittain hyvinkin sutjakkaa muotoilua:
Yleiset kunnalliset sosiaalipalvelut on toteutettava siten, että ne soveltuvat kaikille asiakkaille. Tarvittaessa avun ja tuen tarpeessa oleva henkilö on ohjattava erityispalvelujen piiriin.
Rakenteellisen sosiaalityön arvoitus
Laki näyttää kaiken kaikkiaan kovin erilaiselta kuin sen luonnos, mutta ensimmäisen version muokkauksestakin näkyy jälkiä. Vuoden 2012 lakiehdotuksen 12. pykälässä esitettiin rakenteellisesta sosiaalityöstä seuraavaa:
Kunnan on huolehdittava rakenteellisen sosiaalityön toteuttamisesta sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymiseksi ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämiseksi 6−9 §:ssä tarkoitetuissa toimissa ja muussa päätöksenteossa.
Nyt voimaan tulleessa laissa muotoilu on hieman selvempi, mutta edelleen substantiivityylisyyttään aikamoisen abstrakti:
Rakenteellisella sosiaalityöllä on huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluu − −.
Helpoilla nikseillä kieli selvemmäksi
Lakia lukiessa tulee mieleen, että edes yksinkertaisia selkeyttämisen keinoja ei ole käytetty. Lain mukaan juuri rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluu esimerkiksi
sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista − −.
Olisiko lainsäätäjien ollut mahdollista tasoittaa lain toimeenpanijoiden tietä ja työtä ja ilmaista asia verbityylillä?
Rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluu tuottaa tietoa - -, ehdottaa toimenpiteitä − −, tuoda sosiaalihuollon asiantuntemusta osaksi - -.
Ystävällistä kaikkia tuhansia lain soveltajia kohtaan olisi ollut myös poistaa niin sanotut kiila-lauseet, jotka monin paikoin vielä rasittavat lukukokemusta erottamalla virkkeen yhteen kuuluvat osat toisistaan. Nyt lakitekstiä kunnioittava kansa luultavasti toistaa sellaisenaan seuraavaakin katkelmaa pilkkuvirheineen kaikkineen:
Kaikissa sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat lasta [!] on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Virkakielen parissa työskenteleviä onkin syytä muistuttaa siitä, että mikään laki ei kiellä koskemasta lakitekstiin. Sen sijaan hallintolain 9. pykälä nimenomaisesti edellyttää asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Vaikeaselkoista lakitekstiä ei siis saisi siirtää esimerkiksi etuuspäätöksiin sellaisenaan.
Myös uusi sosiaalihuoltolaki ottaa pykälässä 33 kantaa kielen laatuun. Pakko toivoa, että tätäkään pykälää ei aivan sellaisenaan toisteta:
Tiedot siitä, minkälaisia sosiaalipalveluja on mahdollista saada, miten niitä voi hakea ja mitkä ovat palvelujen saamisen perusteet, on julkaistava helposti saavutettavalla ja ymmärrettävällä tavalla.
ULLA TIILILÄ