”Rakastan pohdiskelevaa esseetä”

Robert Sundman syttyy omaäänisistä teksteistä.

Robert Sundman Utössä helmikuussa 2022. Omakuva.

”Kokeilemalla tulee myös huteja, mutta ne kuuluvat asiaan”, sanoo Kotuksen siviilipalvelushenkilö Robert Sundman kirjoittamisesta. Omakuva.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Jostain syystä lumouduin, kun yläasteella käsiteltiin kielioppia.

Olin erityisen kiinnostunut mahdottomista muodoista. Esimerkiksi Iso suomen kielioppi ei tunne imperatiivi- eli käskymuotoa yksikön 1. persoonassa. Muistan kuitenkin keskustelleeni opettajani kanssa siitä, voisiko se olla tehkääni, kuten joku (!) internetissä teoretisoi. Sitä sen sijaan en muista, mitä opettaja minulle vastasi.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?

Innostun kielemme käyttäjien kielikäsityksistä. Yksi melko sitkeästi suomalaisissa istuva käsitys tuntuu olevan, että suomen kieli olisi jotenkin erityisen vaikea kieli oppia.

Myös käsitykset hyvästä ja oikeasta kielestä kiinnostavat. Millaisia sääntöjä ja normeja vaalimme omassa kielenkäytössämme, mitä on jäänyt takaraivoon oppitunneilta? Mistä emme toisaalta niinkään piittaa?

Tunnen ihmisiä, jotka saattavat tehdä pilkkuvirheitä, mutta jotka eivät koskaan kirjoittaisi ”alkaa tekemään”. Kun kerroin ihmisille tulevani Kotukseen palvelukseen, moni kuittasi, että ”se alkaa tekemään -muodon salliminen oli muuten ihan hirveä virhe”. Siis useampi ihminen!

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Olen työskennellyt kymmenisen vuotta toimittajana, vuodesta 2018 alkaen Yle Uutisissa. Kieli on, kuten kliseisesti sanotaan, toimittajan työväline.

Mediatalot ovat kielimaailman vallankäyttäjiä. Toimittajat voivat vaikuttaa siihen, millaiset ilmaisut vakiintuvat kuvailemaan vaikkapa erilaisia ajankohtaisia ilmiöitä. Myös oikeinkirjoitukseen saatetaan etsiä vihjeitä Ylen tai jonkin sanomalehden verkkosivuilta.

Olen piinallisen tietoinen tästä asemasta. Koetan siksi kiireellisissäkin uutistilanteissa miettiä mahdollisimman paljon, miten jokin asia tulee varmasti ilmaistuksi selkeästi, napakasti, täsmällisesti ja neutraalisti. Aina siinä ei tietenkään voi onnistua.

Yleisö eli lukijat, katsojat ja kuuntelijat antavat toimittajille myös paljon kieleen liittyvää palautetta. Liiallisista suunnittelupartikkeleista eli kansanomaisemmin niinkuttelusta näpäyttäminen lienee yleisintä. Toisaalta niiden sietäminen on myös makuasia, ja voinkin myöntää, etten tällaisen palautteen käsittelyyn käytä kauheasti aikaa.

Yhden palautteen tulostin Ylessä työskennellessäni seinälle: ”Aamu koittaa, mutta toimittaja koettaa kirjoittaa oikein.” Niinpä!

4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?

Museossa esineitä saa katsoa, mutta niihin ei saa koskea. Elävässä kielessä näkyvät kosketuksien jäljet. Ne tekevät siitä kauniin ja kiehtovan.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Uskoakseni jokainen voi siihen vaikuttaa.

6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?

Tokkopa on. Mutta ei tietenkään kannata tuudittautua siihen.

Moni suomen sukukielen puhuja ei voisi kuvitellakaan tilannetta, jossa oman kielen käyttöala olisi yhtä laaja kuin suomen kielen on. Tänään suomea voi sujuvasti käyttää niin tutkimuksessa kuin bisneksessä. Toivottavasti näin on myös jatkossa.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Olen teksti-ihminen. Siksi ajattelen, että kauneinta ovat kirkkaat tekstit. Niissä on voimakkaita virkkeitä, omaperäisiä ajatuksia eikä lainkaan turhaa lörinää. Ne ovat ennen kaikkia omaäänisiä.

Monella meistä on lennokkaita ajatuksia, mutta kun niitä yrittää siirtää paperille, ne muuttuvat... no, paperisiksi. Harjoittelemalla ja kokeilemalla, rutiinia kehittämällä, myös teksteihin on mahdollista saada tuota samaa otetta.

Kokeilemalla tulee myös huteja, mutta ne kuuluvat asiaan. Siksi on uskallettava joskus mokatakin. Ei ehkä kauheinta, mutta ainakin melko surullista on törmätä kielenkäyttäjiin, jotka eivät virheiden pelossa edes uskalla kokeilla.

8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?

Rakastan hyvää, pohdiskelevaa esseetä. En tiedä, osaisinko olla sellainen, mutta ainakin pyrkisin siihen.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Jos tietäisin pääseväni joskus poiskin, saattaisin ottaa Reko Lundánin Ilman suuria suruja. Jos en, pitäisi ehkä ottaa mukaan jotain sopivaa filosofiaa, jotta voisi sitten yksinäisyydessä hyväksyä kohtalonsa, rakentaa maailmankuvansa uusiksi ja elää siihen tukeutuen vuodet saarella.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Poistamalla tekstistä heikon ja turhan tukevoitat vahvaa ydinsanomaasi. Turha siis lisätä enää mitään.

Robert Sundman (s. 1994) aloitti siviilipalveluksensa Kotimaisten kielten keskuksessa maaliskuussa 2022. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa politiikan toimittajana Yle Uutisissa ja Ylioppilaslehden päätoimittajana. Sundman opiskelee suomen kieltä Helsingin yliopistossa.

Palaa otsikoihin