”Kodin taustamusiikkina soi kirjoituskoneen rätinä”

Riitta Erosesta tuli kieli-ihminen jo varhain.

Vuodesta 1985 Kotuksessa työskennellyt Riitta Eronen työtovereiden kanssa läksiäispäivällisellä toukokuussa 2018.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Jo pienenä tajusin, että kielellä on väliä. Veljeni kanssa emme vielä nelivuotiainakaan osanneet sanoa k:ta. Kun kerran saimme tikkarit (iso juttu 50-luvulla) ja menimme kertomaan tapauksesta, meitä alettiin kutsua tittareiksi, ihan hyväntahtoisesti kylläkin. Se on varhainen kieleen liittyvä muisto.

Tärkeämpää oli tietysti se, että koti oli täynnä kirjoja ja kodin taustamusiikkina soi kirjoituskoneen rätinä. Minulla oli myös onni saada jo kansakoulun kolmannella luokalla äidinkieleen perehtynyt opettaja, joka sytytti rakkauden kirjallisuuden lisäksi myös kielioppiin. Käsityötunnilla hän luki meille ääneen ja teki joskus oppilaan puolesta käsityötä, niin että oppilas sai lukea.

Myös myöhemmät äidinkielenopettajat johdattivat kieli-ihmisyyteen, suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden opiskeluun ja sitten mutkien kautta Kielitoimistoon, jossa olen työskennellyt sekä kielenhuolto- että sanakirjatyössä. Siinä toteutui myös nuoruuden toive tulla isona toimittajaksi, sainhan olla tekemässä Kielikello-lehteä vuosikaudet.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?

Suurin kiinnostuksenkohteeni on sanasto, erityisesti uudissanat, jotka kertovat niin paljon maailmasta ja yhteiskunnasta, jatkuvasta muutoksesta. Iloitsen siitä, että Kotuksessa julkaistaan kuukauden sana ja poimintoja vuoden sanoista. Näin on tehty vuodesta 2010 asti, ja siitä alkaen julkaistut sanat ovat myös yhtenä kokonaisuutena verkkosivuilla. Siitä voi jo nyt lukea tiiviisti lähihistoriaa.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Kieli on kaikkialla, on mahdotonta erottaa sitä muusta elämästä, sillä se on myös pään sisällä, ajatuksissa. Teen jatkuvasti havaintoja kielestä, etenkin lukiessani. On myös hyvä välillä kirjoittaa, niin tietää, mitä ajattelee, siteeratakseni lentävää lausetta.

4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?

Kielimaisema on tosiaan värikkäämpi vuosi vuodelta, ja sehän on rikkautta. Tässä voisi pitää palopuheen jokaisen oikeudesta omaan kieleen ja toisaalta siihen yhteiseen, jonka hallitseminen avaa ovet yhteiskunnan tasaveroiseen jäsenyyteen.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Toivottavasti olen voinut välittää työssäni muun muassa kielineuvonnassa avointa suhtautumista kieleen ja jättänyt joitain jälkiä, kun olen puhunut ja kirjoittanut kielen ilmiöistä niin monissa yhteyksissä.

6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?

Kielen käyttäminen pitää sen elossa. Tieteen yleistajuistaminen, suomeksi kirjoittaminen ja sanastotyö ovat tärkeitä. On ilahduttavaa, että huolimatta englannin yleisyydestä myös suomen kieli elää rikkaana esimerkiksi nuorten tekemän ja kuunteleman pop- ja rap-musiikin sanoissa.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kauneinta on yhteys, jonka kielellä saa toisiin ihmisiin, sekä päivittäin kohtaamiinsa että ajassa ja paikassa kaukaisiin, kiitos kirjojen ja uudempienkin viestintävälineiden. Ilman tätä yhteyttä elämä olisi tyhjää. Kauheinta on se, miten kielellä lietsotaan viholliskuvia, vääristellään ja pimitetään asioita, orwellilainen uuskieli.

8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?

Mieluiten olisin satu, joka puhuttelisi yhtä lailla sekä aikuisia että lapsia ja josta löytyisi aina uusia kerroksia.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Olen viettänyt monta lomaa pikkuruisessa Saimaan saaressa Savonlinnassa, mukana joka kerta veneen kokoon nähden jättimäinen kassi täynnä kirjoja. Ensimmäiseksi mukaan pakattiin aina luonto-opas, joka pääsisi mukaan nytkin. Lisäksi salakuljettaisin saareen Joel Lehtosen Valituista teoksista osan, jossa on Lintukoto-runot. Niistä yksi on nimeltään Robinson Crusoe (se taas olisi kirja, jonka kumppanini valitsisi, jos pääsisi mukaan).

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Kielenhuoltajana kuulee usein, mikä kielessä ärsyttää. Ehkä kannattaisi keräillä myös ilonaiheita, huomata vaikka se, että ajankohtaisohjelman keskustelussa joku käyttääkin sanaa kertomus, vaikka muut puhuvat muodikkaasti narratiivista.

Riitta Eronen aloitti työnsä Kotimaisten kielten keskuksessa vuonna 1985. Hän ehti toimia lukuisissa kielenhuollon tehtävissä (muun muassa Kielikellon päätoimittajana) ja myös Kielitoimiston sanakirjan toimituksessa ennen kuin jäi eläkkeelle syksyllä 2018.

Toimittaja: Hanna Hämäläinen
Kuva: Ilona Paajanen

Palaa otsikoihin