Riikka Länsisalmi: Monen mutkan kautta japaniin

Aasiaan kannattaa tutustua muutenkin kuin englannin läpi suodatettuna.

Riikka Länsisalmi lukee Matkakissan muistelmia. Kuva Riikka Länsisalmen kotialbumista.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Kun aloin pienenä ymmärtää parin serkkuni ja naapurin kaverin puhuvan kotona ruotsia ja kun Neil Hardwick puhui hassu poliisinhattu päässään mustavalkoisessa televisiossa englanniksi kissasta kuussa. Sitten koulussa, jossa kielet kiinnostivat.

Onneksi oli mahdollisuus valita muitakin kieliä kuin englanti ja ruotsi. Ammattimaiseksi kieli-ihmiseksi ajauduin lopulta monen mutkan, sattuman ja maan kautta – ranskasta japaniin.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?

Loppumaton vivahteikkuus ja kielen taipuminen moneen, taiteen ja tieteen tuottaminen kielellä, kieli maailman ja sosiaalisten suhteiden liimana, eri kielten tapa katsoa ja jäsentää maailmaa omasta vinkkelistään. Ihastelen myös lähes päivittäin esimerkiksi erikoisia ja moninaisia suomalaisia sukunimiä, joihin törmää mediassa.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Olen japanin kielen yliopistonlehtori, joten kieli on työni. Arjessa käytän ja luen ilokseni ja virkistyksekseni useaa kieltä. Kielten opiskelu ei myöskään koskaan lopu.

4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kielet muuttuvat. Mitä ajattelet tästä?

Muutos on kielten pysyvä olotila – ja hyvä niin. Maailmakin muuttuu. Kieliä tai niiden käyttäjiä ei voi umpioida, ja kielimaisema kirjavoituu ihmisten liikkumisen myötä. Oman kielen tai omien kielten osaaminen on ajattelun perusta, ja se tulisi kaikille suoda, kuten myös pääsy tiedon lähteille ja mahdollisuus tiedon ja taiteen tuottamiseen monilla kielillä.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Varmaankin jonkin verran esimerkiksi Aasian kielten opettamiseen, opiskelemiseen ja osaamiseen suhtautumisessa.

6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?

Jokainen kielenkäyttäjä tekee kielipolitiikkaa omilla valinnoillaan, mutta toiset voivat myös estää niitä. Jos esimerkiksi koulu mainostaa tarjoavansa kielivalikossaan useita kieliä, mutta tosiasiassa kunta ei maksa vaikkapa alle 15 hengen opetusryhmän perustamista, jää jäljelle sanahelinää.

Kielitarjonnan kehittäminen on vaikeaa. Toisaalta muualta tulleiden kieliosaaminen on rikkautta, johon ei vielä oikein osata suhtautua.

Itse en kuitenkaan jaksaisi pohtia, löytyykö kissanruokaa kauppakeskuksen Nordic Avenuelta vai Little Manhattanilta. Samalla suren, että ruotsin sijaan kieleksi valikoituu suomalaistenkin kesken englanti, vaikka oma ruotsinikin on enemmän kuin ruosteessa.

Englanti–ruotsi–venäjä-akselilta kannattaisi tosin vilkaista muualle päin maailmaa, eikä pelkästään Eurooppaan. Olisiko tässä maailmantilanteessa esimerkiksi kannattavaa ymmärtää Aasiaa muutoinkin kuin englannin tai parin muun kielen kautta suodatettuna? Kuinka paljon tiedettä ja taidetta jääkään kielimuurin taakse?

Toisaalta suomen (ja ruotsin) kielen asema vaikuttaa ahtaalta joillakin tieteenaloilla ja korkeakoulujen koulutusohjelmissa. Monesta muusta elämänalueesta puhumattakaan.

Tässä polveilevassa vastauksessa näkyy aiheen ristiriitaisuus... Paljon on tehty kartoituksia ja annettu suosituksia, mutta onko niistä seurannut muuta kuin määräaikaista projektirahoitusta? Kun rahoitus päättyy, loppuvat yleensä myös projektit.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kauneinta on moninaisuus, monimuotoisuus ja taipuisuus, joka aina vain ihastuttaa ja ihmetyttää. Kauneinta on myös se, miltä kielet kuulostavat – tai näyttävät tai tuntuvat (vaikken viittomakieltä tai pistekirjoitusta osaakaan). Kauneinta on myös kieli musiikissa. Kauheinta on kielten kirjon hiipuminen.

8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?

Varmaankin runo, jota haikuksi kutsutaan.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Täysin mahdoton kysymys. Ehkä suhtautuisin asiaan pragmaattisesti ja valitsisin jonkin eräoppaan tai vaikkapa Sudenpentujen käsikirjan, molemmat osat.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Lukekaa, kuunnelkaa, ostakaa ja vaatikaa japanista, kiinasta, koreasta, arabiasta, turkista ja muista vähemmän tutuista kielistä suoraan suomennettua kirjallisuutta! Enää ei kustantajien tarvitse turvautua välikielen kautta kääntäviin suomentajiin. Uusia maailmoja avautuu kirjaan tarttumisen myötä.

Palaa otsikoihin