10 kysymystä kielestä 2015
Tomi voisi olla esseen parodia
Tomi Visakko väitteli äskettäin verkon deitti-ilmoituksista.
.JPG "Omakuva: Tomi Visakko."){kind=small}
1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Huomasin jo lapsena, että kielitaito avaa ovia uusien elämysten ja nautintojen äärelle (esimerkkeinä vaikkapa vieraskieliset sarjakuvat ja tv-ohjelmat). Lisäksi pidin kiehtovana kielten yhteyttä erilaisiin kulttuurisiin elämänmuotoihin ja maailmankuviin. Pienenä erityisesti intiaanien ja klingonien kielet kiinnostivat. Myös kirjoituksen ja tekstiartefaktien kyky tallentaa ihmiselämiä ja ihmismieliä niin, että niihin on pääsy vielä tuhansien vuosien päästä, on aina kiehtonut minua ja on varmasti ohjannut myöhempiä tutkimuskohteitteni valintoja.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?
En tiedä, olenko ammatillisessa mielessä edes erityisen kiinnostunut juuri suomen kielestä. Nimenomaan eri kielten ja kulttuurien väliset erot ja yhtäläisyydet ovat kiinnostavia ja valaisevat ihmisyyden yhteistä perustaa ja vaihtelun skaalaa. Toki intuitiot oman äidinkielen käytöstä ja kytköksistä sosiaaliseen ja kulttuuriseen elämään ovat usein tarkimpia, mikä on tutkijalle hyödyllistä.
Olen tutkinut mm. elokuva-arvosteluja ja deitti-ilmoituksia, koska olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten arvottavia asenteita rakennetaan kielellisessä vuorovaikutuksessa. Jos pitäisi mainita yksi nimenomaan suomen kielioppiin liittyvä asia, niin se olisi ehkä monimuotoinen morfologia ja sen mahdollisuudet tekstuaalisuuden rakentamisessa.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Vaikeahan niitä kielentutkijana on välttää. Tieteenteko ylipäänsä on hyvin kielellistä ja nojaa vahvasti erityisesti kirjoitettuihin teksteihin. Runsas kielenkäyttö voi olla pidemmän päälle aika uuvuttavaa. Usein huomaa kaipailevansa jos ei nyt suoranaista hiljaisuusretriittiä niin vähintäänkin mahdollisimman vähäkielistä ja näppäimistötöntä ympäristöä.
4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?
Muutos on väistämätöntä, kirjavuus suhteellista. Toki esimerkiksi Helsingissä kohtaa nykyään useampia eri kieliä kuin aiemmin, ja suomen kielen variaatio on kenties näkyvämpää kuin koskaan. Osittain kyse on kuitenkin siitä, mihin ja kuinka tarkasti ihmiset milloinkin kohdistavat huomionsa ja mihin he ankkuroivat ikiaikaiset emootionsa, kuten turvallisuuden kaipuunsa ja halunsa erottautua vieraalta tuntuvista ihmistyypeistä. Toivoisin, että pelon ja aggression sijaan kirjavuus ja muutos herättäisivät ihmisissä arvostusta maailman monimuotoisuutta kohtaan ja empatiaa toisenlaisia ihmisyyden ilmentymiä kohtaan.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
No ehkä vähän ja epäsuorasti, rivitutkijana osana tiedeyhteisöä. Usein toivoisi, että tutkijoita kuunneltaisiin enemmänkin – ja nimenomaan tutkijoiden eikä esimerkiksi median intressien ehdoilla. Maallikoilla on joskus paha taipumus kuvitella, että koska he osaavat käyttää kieltä, he myös ymmärtävät täydellisesti kielenkäyttöä ilmiönä ja sen sosiaalisia seurauksia. Monipuolisempi, reflektoivampi ja (itse)kriittisempi suhde kielenkäyttöön tekisi usein sosiaaliselle elämälle hyvää, ja tässä asiassa tutkijoilla olisi paljon annettava.
6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?
Tällaisille väitteille ei tietenkään yleensä esitetä kovin pitäviä tai pitkälle pohdittuja perusteluja. Silti tällaisia puheita vastaan kannattaa jaksaa taistella järkevin vasta-argumentein, koska uskomuksista tulee helposti itseään toteuttavia. Kielenkäyttäjien oma asenne on tärkeä tekijä. Institutionaalisella tasolla iso käytännön ongelma on esimerkiksi se, että ammattimaisen kääntämisen sekä suomenkielisen tieteellisen ja populaarin kirjoittamisen arvostus on monin paikoin yhä vähäisempää. Suomen kieli on kuolevainen, niin kuin kaikki inhimillinen, mutta onneksi tällä hetkellä hyvin kaukana kuolemasta. Sen elinvoimaisuus edellyttää arvostusta, huolenpitoa ja diversiteettiä.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Kauneinta on kielen luovuus ja esteettisyys – arkielämässäkin. Kielellisillä symboleilla voidaan visioida uusia todellisuuden muotoja. Tai pehmentää karuja realiteetteja, sovitella mennyttä ja tulevaa toisiinsa. Sanoja voi myös maistella nautinnollisesti.
Kauneus ja kauheus voivat joskus olla toistensa kääntöpuolia. Kielen eksplisiittisyys ja julkisuus sekä kielen kytkös kulttuuriseen tietoon ja päättelyyn ovat välttämättömiä monimutkaisten yhteisöjen toiminnan koordinoinnin kannalta. Yksilön kokemusmaailman kannalta kielellä voi toisaalta olla todellisuutta, kuten vaikkapa tunteita, yksinkertaistava ja banalisoiva vaikutus. Sanoihin ja tulkintoihin voi myös jäädä kiinni tunnepitoisesti niin, että kielestä tulee keino takertua omiin fiktioihin ennemmin kuin keino kohdata toinen ihminen. Kieli on joskus hyvä renki mutta huono isäntä. Kielestä voi tehdä myös vankilan.
8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?
Essee. Tai sellaisen parodia.
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
”Lautanrakennus ja äärioloissa selviytyminen For Dummies”?
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Olen ollut pitkään kiinnostunut kielenkäytön ja hyvinvoinnin välisestä suhteesta (ks. myös vastaukset 3, 4 ja 7). Meillä kaikilla on monenlaisia kieleen ja vuorovaikutukseen liittyviä uskomuksia, tottumuksia ja tunnereaktioita, jotka eivät välttämättä aina ole ihmiselon kannalta kovin hyödyllisiä tai hedelmällisiä. Olemme usein esimerkiksi oppineet ärtymään tai loukkaantumaan melko sattumanvaraisista tai triviaaleista yksityiskohdista. On kiinnostavaa pohtia, missä määrin ja millä tasoilla omaa kielellistä käyttäytymistään on ylipäänsä mahdollista muuttaa esimerkiksi tiedostumisen, kriittisen reflektion ja harjoittelun kautta.
Toimittajat: Vesa Heikkinen ja Hanna Hämäläinen
Omakuva: Tomi Visakko