”Ilmaisumahdollisuudet ovat rajattomat”

Jyväskylän yliopistosta eläköitynyt professori Maisa Martin haluaa, että annamme tulokkaille mahdollisuuden oppia suomea.

Maisa Martin työskenteli Jyväskylän yliopiston kielten laitoksessa suomi toisena kielenä -professorina. Hän kertoo nyt käyttävänsä ja miettivänsä kieltä ihan huvikseen. Kuva: Jyväskylän yliopiston viestintä.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Ehkä sillä hetkellä, kun postiluukusta tipahti lehti ja tajusin, että sen kannessa luki Kotiliesi ja Helmikuu. Olin juuri täyttänyt neljä enkä ole osannut lopettaa lukemista sen oivalluksen jälkeen. Hyvällä äidinkielen opettajalla oli myös osuutensa asiaan, vaikka lukion matematiikan opettaja taisteli sielustani myös ansiokkaasti.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?

Suomen kielen ilmaisumahdollisuudet ovat rajattomat. Sanoja voi aina tehdä lisää, jos eivät entiset riitä. Toki ilmaisutapoja on muillakin kielillä, ja joskus ne tulevat mieleen jo ennen omankielisen sanonnan löytymistä. Rajattomuuden kokemusta vahvistaa se, että vaikka olen koko työikäni työskennellyt suomen tutkijoiden, oppijoiden ja muunlaisten kielen vääntelijöiden parissa, aina tulee ilmi uusia tapoja käyttää ja ymmärtää suomen kieltä oikein ja väärin ja luovasti ja hauskasti. Jos joku raja olisi, luulisi sen jo tulleen vastaan.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Kielihän on ympärillä koko ajan, puheena ja kirjoituksena. Vaikea sitä olla analysoimattakaan, kun on siihen tottunut. Toki on edelleen vielä myös keskeneräisiä töitä tehtävänä, vaikka eläkkeellä olenkin. Luen kaikkea, mitä eteen sattuu. Aina on lehtiä vessassa ja kirjoja muissa huoneissa, jotta voi lukea, kun odottaa vaikka kahvin tippumista. Kirjoitan tätä toinen silmä pikku tapaturman jälkeen umpeen turvonneena ja ajattelen kauhuissani, millaista olisi, jos ei voisi ollenkaan lukea ja kirjoittaa, edes yhden silmän avulla.

4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?

Ehkä yksikielisyys on vain välivaihe Suomessakin ja pian pidetään itsestään selvänä, että kaikki käyttävät useita kieliä. Tiheämmin asutuissa maissa on aina opittu naapureiden kieliä luonnostaan, täysin koulutuksesta riippumatta. Suomen kielenkin käyttötavat monipuolistuvat, mutta eri tilanteisiin ja välineisiin sopivan kielenkäytön omaksuminen on vaativaa ja siinä epäonnistuminen sulkee pois monia mahdollisuuksia.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Suomen kielen käyttöön akateemisessa maailmassa voin vaikuttaa kirjoittamalla myös suomeksi. Opettajia eri yhteyksissä kouluttamalla olen yrittänyt vaikuttaa käsityksiin kielestä ja kielen oppimisesta. Toivottavasti siitä aina jokin sirunen on jäänyt mieleenkin. Mutta hitaasti muuttuvat kieliasenteet eikä aina kaikkeen ehdi eikä jaksa edes yrittää puuttua.

6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?

Ei suomi kuole niin kauan kuin sitä käytetään ja opiskellaan ja sillä opiskellaan. Uusia potentiaalisia suomen puhujiahan tulvii parhaillaankin rajojen yli, jos vain annamme heille tilaisuuden omaksua kielemme. Someviestintä taas vain lisää tekstilajien kirjoa, ei se kieltä tapa. Ainoa alue, josta on syytä olla huolissaan, on joidenkin tieteenalojen suomi: onko enää fysiikkaa suomeksi?

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Yksittäisiä äänteitä, sanoja tai ilmauksia en osaa nähdä kauniina tai rumina, kieli on minulle enemmän merkityksiä ja rakenteita. Kauneus on siis ehkä enemmän oivalluksia, käytön joustavuutta ja viestin ymmärrettävyyttä. Kauheimpia ovat toisaalta vihaa uhkuvat törkeydet, toisaalta virallinen kieli, josta ei saa tolkkua. Juuri tavailen tässä vakuutusyhtiön kirjettä, josta en suomen kielen professorin koulutuksella ole vielä kahdella lukukerralla saanut selvää.

8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?

Tieteelliseen tietoon pohjautuva yleistajuinen artikkeli.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Itsekkäästi valitsisin varmaan hyvin ison ja paksun tyhjän kirjan ja kynän, jotta puuhaa riittäisi kauemmin. On niin paljon hyviä kirjoja, mutta tuskin mikään loputtomasti voisi kiinnostaa.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Juuri nyt useimpien meidän lähiympäristössä on suuret joukot ihmisiä, jotka haluavat oppia suomea. Se on mahdotonta, jos kukaan ei puhu heidän kanssaan. Muutama sana bussipysäkillä, junassa, odotushuoneessa, baarissa, työpaikalla – missä nyt arjessaan liikkuukin – ei vie monta minuuttia, mutta antaa tulokkaalle tilaisuuden kuulla, ymmärtää, painaa mieleen. Ja tuntea olevansa olemassa, jopa hiukkasen kiinnostava.

Palaa otsikoihin