”Erimielisyys on keskeinen sääntelyn ominaisuus”

Lainvalmistelun monenlaisista ongelmista on puhuttu paljon julkisuudessa. Ongelmia todellakin on, jos on uskominen vastikään ilmestyneeseen Auri Pakarisen väitöskirjaan.

Tutkimuksen mukaan lainvalmistelun kehittämistyö on pohjautunut osittain epärealistiselle käsitykselle lainvalmistelun luonteesta. Lakien valmistelu on käsitetty usein rationaaliseksi suunnitteluksi; todellisuudessa monenlaiset erimielisyydet ja suoranaiset valtataistelut leimaavat lainvalmistelua.

Sekä lain syntymiseen että toteutumiseen vaikuttavat tutkimuksen mukaan erilaisten ryhmittymien intressit. Erimielisyys on keskeinen sääntelyn ominaisuus, toteaa tutkija yhteenvedossaan. ”Sääntelyn sisältö syntyy erimielisten osapuolten välisten kamppailuiden ja neuvotteluiden kautta.”  –  Kielentutkijana tekisi mieli huutaa väliin, että sisältö syntyy merkitysneuvotteluissa, siis kielellisesti.

Lopputulosta ei paranna se, että lait joudutaan usein valmistelemaan kiireessä. Vaikka lainvalmistelun kehittäminen on otettu tavoitteeksi hallitusohjelmiin, resursseja parantamiseen on myönnetty niukasti.

Yhteiskunta oikeudellistuu: sääntely yksityiskohtaistuu ja leviää yhä uusille alueille. Pakarisen mukaan ”lainsäädännön määrän kehitystä on pidetty paradoksaalisena siihen nähden, että samaan aikaan on yksityistetty julkisia toimintoja ja siirrytty monien mielestä kohti kapitalistisempaa ja liberalistisempaa yhteiskuntaa”. Kehitystä on kuvattu sääntelykapitalismin (regulatory capitalism) käsitteellä.

Mielestäni nyt jos koskaan olisi paikallaan palata perusasioihin: Mitä ja keitä varten lakeja tehdään? Keiden niitä pitäisi ymmärtää? Millaisia niiden siis tulisi olla?

VESA HEIKKINEN

Lähde

Pakarinen, Auri (2012). Tapaustutkimuksia lainvalmistelun kehittämisestä ja sääntelyn toimivuudesta. Itä-Suomen yliopisto. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0848-3/