Onhan näitä kakkaroita
Viime
viikkoina politiikan kielessä on pyörinyt kakkara. Keskustan Juha Sipilän kakkara on puinen kiekko, kun taas SDP:n
Jouni Backman tiesi sanan tarkoittavan taikinan lopuista tehtyä pientä leipää.
Molemmat
ovat oikeassa. Kakkaraksi voidaan
tosiaan murteissa kutsua erilaisia pyöreitä, usein levymäisiä kappaleita,
jonkalainen Sipilänkin kakkara näyttäisi olevan. Merkitys on ollut tuttu
etenkin maan kaakkois- ja itäosissa, aina Lappeenrannasta Nilsiään ja
Valtimolle asti. Kakkara saattaa olla niillä main paitsi pyöreästä puusta
sahattu kiekko myös vaikkapa suksisauvan sompa, pystykirnun männän kiekkomainen
pää tai hellan rengas.
Tavallisempi
kakkara on murteissa kuitenkin ollut jonkinlainen leivonnainen, joihin
Backmanin mainitsema kakkarakin kuuluu. Paitsi leivonnan lopuksi kakkara
saatettiin pyöräyttää myös aivan alkuun ns. maistiais- tai koeleiväksi. Näistä
kummastakin on runsaasti tietoja etenkin itämurteista. Pohjois-Karjalassa (ja
vanhoissa kannakselaismurteissa) kakkara taas on ollut pyöreä peruna- tai
rahkapiirakka tai piirakan kuori. Kannaksella ja Inkerissä kakkara oli (tattari)ohukainen,
blini.
Lännempänä,
varsinkin Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Satakunnassa, kakkara on ollut vanhastaan ’kokkare, möykky, paakku’. Näinhän on
yleiskielessäkin.
KIRSTI AAPALA
Suomen murteiden sanakirja
Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele