Kuka kaivaa vallihaudat ja ruokkii kalat?

Pitäisi tavata se mies vanki lasta kun hänkin,



Nyt hivenen kadun hupiani sillä alunperin taustalla oli vakava ajatus.

Heidän elämänhistoriassaan kun on paljon samoja asioita kuin meidän



Alkuperäisissä kehyksissään



se tuo mieleen kellot.


Vein illalla lehtiä lehtiroskikseen, löysin Kolmannen konstaapelin, kuka





tämä huoneisto on jo myyty,

ja nyt viidakosta puuttuu enää lintu tai pari, ennestään täällä majailee




Se on elämäntapa josta ei helposti pääse eroon,

kierre joka säilöö siemeniään.     Varjoja,


Herätä päiväunilta, huomata rinnoilta ja poskilta puuttuvat



Tunnen jäätyneeni onnelliselle puoliskolle,


Olen ollut melkein käytännössä melkein selvinpäin melkein viikon,


Mikä tahansa positio on väärä,



Jumalan syli on avara. Onko ihme jollei vastaanporskuttelevaa rekkaa näe?

Päämääriä saavutetaan. Siksi muut voivat hankkia lapsia yllin kyllin.


Melkein kuin jahtaisi häntäänsä,

kuin jahtaisi norsulaumaa,




Mutta jos häpeäni ei muutu syyllisyydeksi


Minussa jo niin paljon pilkkuja, että kohta tarvitsen lasit.



Olen hyvää vauhtia muuttumassa valkosuklaaksi,


Näinkin kaukaa heistä erottaa seksuaalisen kiihkon, tämä on sinun päiväsi.

Mutta se joka liikkuu yöllä kompastelee,


Päiväni katoavat jonnekin ilman että pääsen rakentumaan.

Eikä kukaan puhu minulle, tämä tyhjän sylin kipu.

Täällä ei säärikarvoja tarvitse koskaan ajaa,


Ruumiini elimet toimivat yhdessä,


(Mitä nämä ruumiinosat symboloivat?)


Lattiaan on merkitty oikea kulkusuunta jotten eksyisi.