Sähköinen kilpailu

Jaa, tulipa pieneen mieleeni, että voisin tuikata palkintopakettiin mukaan kaksi aiempaa kokoelmaani ja laittaa vielä jälkijunassa perään syksyllä julkaistavan kolmannen kokoelmani. Olettaen että voittajalle kelpaa vaatimattomat tuotokseni.

Voittopaketti sisältää ntamon, poEsian, Gummeruksen, Savukeitaan, Tammen ja Otavan julkaisemia kirjoja. En luettele tässä kirjoja, olkoon paketin sisältö voittajalle yllätys.

Hetken maisteltuani ajattelen, että esimerkiksi "sähkis" voisi sopia minun suuhuni hyvin. Se on tietysti tyyliltään sen verran arkinen, ettei moni kelpuuttaisi sitä yleiskieleen, mutta arkipuheessa se menee minusta hyvin eikä ole liian pitkäkään.

Lukukone

Tarvinneeko tuota kovin keinotekoinen olla. Voittaako 'kirjanäytöllä' lohdutuspalkinnon? Kyseessähän on kosketusnäyttö, screen, josta luetaan kirjoja.

Skirja?

Luin
Lukimen
Luinta
Lukimessa
Lukimesta
Lukimeen

Tiedän, että vaikka ehdotus on hyvin ilmeinen johdos, on se samalla aika kaukaa haettu. Varsinkin perusmuoto on suhteellisen outo. Jotenkin tämä vain oli ensimmäinen sana joka tuli mieleen.

Wikipedia (englannin kielinen) osaa ehdottaa e-reader-hakusanalla e-book readeriä. Englanniksi e-reader on musta hyvä, ja veikkaisin että tulee vielä vakiintumaan.
Suomen kieleen ehdotukseni on elukija (luetaan eelukija).
Onhan meillä jo eemeilikin yleisemmässä käytössä kuin tätänykyä virallisen tuntoinen sähköposti.

Otetaan jompi kumpi näistä perinteisistä mutta paljolti tarpeettomaksi käyneistä (?) ammattinimmikkeistä uusiokäyttöön. Kierrätystä.

kirjaste

Kannatan Pekka Sipolan ehdotusta "kirjaltaja". En pidä sähkön mainitsemista välttämättömänä, koska näin ei välttämättä ole aina tulevaisuudessa (voi olla muunkinlaisia lukijoita) ja toisaalta, sähkö lienee käytön kannalta sivuseikka ("littukirjaltaja", "seinäkirjaltaja", "rumpukirjaltaja" jne.).

Kirjaltajassa on hieman "kännykän" makua, entä olisiko "kirjaltain" kuitenkin liian vaikea suuhun?

Taskunäyttö
Näyttö
Näytykkä
Näytis
Näytsi
Nätsi

Ehdotukseni on elukka. Se on mukaelma sanoista e-kirjojen lukulaite. Itse e-kirjaa voisi kutsua vaikka sanalla eki. Elukka on toki käytössä oleva ihan kelpo sana, mutta sen voisi kai korvata edelleen vaikka ötökällä.

Edellä olevista 'elukka' ja 'eki' ovat omia suosikkejani. Ehdotan silti myös sanoja
'lukuri' tai 'lueskelija'. Lisäksi näin Harry Potterin aikakaudella ehdotan myös sanaa 'lukius': vähän taianomaisestihan se ennen aineellinen kirja on muutettu uuteen muotoon :).

Merkityksen yhdistäminen lukemiseen on mielestäni tärkeämpää kuin kirjaan, voihan lukijalaitteella lukea muitakin julkaisuja (raportteja, sanomalehtiä, sarjiksia). Suhteessa muihin saman tyyppisiin laitteisiin (lähinnä iPadin tyyppisiin "tabletteihin") taas olellista on, että kysessää on yksinomaan tiedon kuluttamiseen, ei siis tuottamiseen, suunniteltu laite.

Luin on kiva, elukka taas aivan mahtava ehdotus. Otan tuon ainakin heti koekäyttöön.

Elukka +1

yksinkertaisesti LUKIS

Taskukirjasto

LUKURI, vastaavia kielessä jo olevia pesuri, imuri. Siis laite, jonka avulla jotain tehdään. LUIN olisi myös käypä, mutta kun sotkeutuu verbin muotoon, ei ehkä niin hyvä.
Sähköisyyttä ei tarvinne ilmaista, kun muita lukulaitteita ei ole. Kännykkä-sanakaan ei kerrota, millä tai miten se toimii.

Hyvä sana tarkoitukseen voisi olla ellu. Se on lyhyt ja kätevä ja sitä mukaa käytöllinen uusi perussana yleiskieleen. Se on motivoitunut, koska sen muodostavat sanaliiton 'elektrinen lukuri' alkuosat. Kirjoja voi lukea ellusta, ellulta tai ellulla. Ellussa tai ellulla voi viipyä tai elluun, ellulle mennä matkoillakin. Ellusta voi luopua tai ellulta poistua, jos paperikirja kutittaa kouranpohjia mukavammin.

Digiluetin.

Se kuvaisi laitteen digitaalisuutta sekä tietysti lukemista. Jälkiosana olevan johdoksen mallina ovat esim. sanat kosketin, tuuletin ja asetin.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan "lukukirja vars. koulussa äidinkielen opetukseen käytettävä lukemisto". Mutta sanallahan voi olla useita merkityksiä, miksipä ei siis myös 'sähköinen kirjnojen lukulaite'?

Lukuri on mielestäni paras tähänastisista. Se sopii hyvin suuhun ja on selkeä. Lisäksi se ei rajaa käyttöä vain tiettyihin laitteisiin, vaan tulevaisuudessa sanaa lukuri voisi käyttää uusiin laitteisiin ja koneisiin, joita kukaan ei vielä osaa kuvitellakaan.

Sähkön, elektronisuuden ja digitaalisuuden ilmaiseminen on mielestäni redundanttia nykypäivänä. Lisäksi, kuten sanoin, ne rajaavat käyttömahdollisuuksia. En kylläkään usko, että analogista lukuria on tulossa. :)

Lukuri on hyvä! Sattumoisin lähipiirissäni on käytetty sekä sanaa että laitetta jo reilun vuoden verran, ja molemmat ovat osoittautuneet käytännössä sopiviksi.

Sana "lukuri" esiintyy jo edellä viitatussa merkityksessä osoitteessa http://www.intokustannus.fi/tietoa_ekirjoista/. Esimerkistä soisi otettavan mallia, sillä "lukuri" on hyvä ja luonteva suomen kielen johdos.

Sen sijaan oma lukunsa ovat vastenmieliset "vakkarin", "väikkärin", "makkarin" ja "lempparin" kaltaiset slanginmukaiset väkisinväännökset, jotka ovat jostakin syystä tulleet muotiin. Eihän näistä kaikenkirjavista "väkkärimäkkäreistä" tiedä kohta erkkikään, mitä niiden muka pitäisi merkitä. Huvittavinta on se, että esim. "lemppari" ei suinkaan lyhennä yhdyssanaa: "lempparikappale" vs. "lempikappale".

Lisäksi esimerkiksi "läppäri" ei perustu "läppään" vaan "laptopiin" eikä "läppäri" kuvaa kovin osuvasti 'kannettavaa tietokonetta', toisin kuin "kannettava" tai "sylimikro".

"Laitteella ei oikein ole mitään järkevää suomenkielistä nimeä.

Eipä sikäli, ei tuo ulkomaanelävien "ebook reader" ole sen parempi."

Ei olekaan, mutta silti suomalaiset apinoivat monet uudet teknisten laitteiden nimet suoraan englannista. Hyvä huono esimerkki on "digiboksi", joka ei ole sen kuvaavampi englanniksi kuin suomeksikaan. Mikä ihmeen digilaatikko? Mitä siinä säilytetään? Miten se eroaa esim. "suksiboksista" (eli suksilaatikosta tai -kotelosta)?

Kielenhuollon normeja kyllä osataan kyseenalaistaa milloin milläkin perusteella, mutta harvoin kukaan kyseenalaistaa "digiboksin" kaltaisia epäloogisuuksia. Toivottavasti sentään "lukuri" saa tuulta alleen.

Ns. slangin tarkoitus ei suinkaan ole vain lyhentää sanoja. Sen sijaan kielessä on aina rinnan erityyppisiä sanoja, jolla on erityyppisiä tarpeita. Kieltä kuitenkin käytetään myös hellittelyyn, sillä leikitellään, pilaillaan, luodaan ja ilmaistaan ryhmäsidoksia...ja kaikkiin näihin on itse kullakin omat lempparikeinonsa. Kielenhuollon tavoitteena ei todellakaan ole karsia tällaista tai kieltää tällaisten tarpeiden olemassaolo, joten siihen on tässä mielessä turha vedota - henkilökohtaiset vastenmielisyydet ovat oma lukunsa. Mitä tulee digiboksiin: sanojen merkitykset laajentuvat ja laatikkovertaus sopii mielestäni mainiosti laatikon muotoisiin kapineisiin.

Ongelma onkin siinä, että "lempparikieltä" käytetään sellaisissa yhteyksissä, joihin se ei kerta kaikkiaan kuulu. Olen nähnyt monen autoliikkeen mainoksissa sanan "vakkari". Autoharrastaja varmasti tietää, ainakin pienen pähkäilyn jälkeen, että se tarkoittaa 'vakionopeudensäädintä'. Miten lienee kuitenkin satunnaisen autonostajan laita? Siis sellaisen, joka ei tunne autotekniikan termejä kovin hyvin, saati erilaisia "vakkareita". Jopa lyhenne "vak.nop.säädin" on paljon yksiselitteisempi ja tyylikkäämpi.

Yhtään vakuuttavampi tunne ei tule esim. siitä, että joku vakuutusedustaja puhuu "sopparin" tekemisestä.

Digiboksista olen edelleen sitä mieltä, että se on paljon hämärämpi kuin esimerkiksi "televisio", "kasettinauhuri" tai "viritin-vahvistin". Miksi muuten Kielitoimiston sanakirjassakin lukisi "digiboksi5 ark. digisovitin."? Englanniksi "digisovitin" on "digital receiver", mutta eräänkin valmistajan sivuilta sitä piti hakemalla hakea.

Täältäkin tulee yksi ääni "lukurille". Se on kaunis, suomen kieleen hyvin istuva sana, josta syntyy heti oikea mielikuva: laite, jolla voi lukea.

Samalla voitaisiin miettiä hyvää suomenkielistä nimitystä tablet-mallisille kosketusnäyttöisille tietokoneille (mm. iPad). Ne ovat nimittäin tekemässä tuloaan Suomeen ja saattavat myöhemmin korvata sähk... siis lukurit kokonaan. Tablet-tietokoneiden avulla voi lukea sähkökirjoja mutta tehdä myös paljon muuta.

Yksi jo osin käytössä oleva ehdotus tablet-mallisten tietokoneiden suomennokseksi on "taulutietokone", joka sopii mainiosti pöytätietokoneen ja taulutelevision jatkeeksi, mutta on ehkä hieman liian pitkä sana.

Voisikohan sanalle "tabletti" antaa suomen kielessä vielä yhden merkityksen (aiemmat: kiekon muotoinen lääkeannos ja ruokapöydässä pidettävä lautasenalus)?

Miksei e-lukija? Onko "e-kieli" (e-oppiminen, e-opetus, e-tiede jne.) pannassa?

Ottamatta kantaa kaikkiin ehdotuksiin toteaisin vain tuohon viimeiseen, että e-lukija samoin kuin e-oppiminen, e-opetus ja e-tiede ovat selvästi lähinnä silmälle tarkoitettuja ja vain asiantuntijalle (joka oivaltaa, mikä tuo e tuossa on). Puheessa e on hieman hankala enkä muutenkaan ottaisi kyllä ensisijaisesti oikeaksi sanaksi sanaa, jonka yksi osa on yksikirjaiminen lyhenne - siis merkitykseltään läpinäkymätön.

Lukkari olisi suuhun sopiva, äänneasultaan tasapainoinen, helposti taivutettava nimi.
Alkuosa tietenkin viittaa lukemiseen. Monikäyttöinen -ri-suffiksi esintyy mm. laitteiden nimissä (piirturi, leikkuri). Samanmuotoinen kirkon toimihenkilön nimi ei ole enää aktiivikäytössä, joten konfliktinvaara on pieni. Sen lisäksi koululaiset nimittivät takavuosina lukujärjestystä lukkariksi - lukeminen oli siinäkin osana sanaa - mutta sekään tuskin aiheuttaa sekaannusta.

Lukemisesta oli kyse myös Seitsemän veljeksen lukkarin koulussa, joka assosiaationa saa kummitella jossain taustalla.

Koska näitä kommentteja ei enää näytä juuri tulevan lopetan kilpailun ensi perjantaina.

Eli vastausaikaa on 11.6. klo 15 saakka.

Sillä sen jälkeen lähden Tampereelle:

http://runokaupunki.fi/perjantai-11-6-2010.htm

Ehdotan sähköisen kirjan lukulaitteen nimeksi: lukari
koska
- käyttöyhteys ei sekoita lukkariin
- nuorten käyttämä vempain ensin enemmistössä
- sanassa on suomalaiset juuret

olisipa vähitellen kiva tietää, mikä ehdotus kilpailun voitti. omat suosikkini ovat LUKIS, LUKURI ja LUKARI

Kielimies, periaatteessa olen digiboksista samaa mieltä, perusteluni ovat vain toiset: E satelliittivastaanotintakaan sanota satelliittidigiboksiksi. Mikä vika olisi esim. tv-vastaanottimessa?

Tablet/slate masiinoista:

Niille löytyy hyvin suomalaiseenkin suuhun sopiva sana, nimittäin pädi, totta kai pädi on kotoisin Applen iPadistä, mutta se on lainasana joka sopii hyvin suomalaiseen (Tai ainakin meikäläisen) suuhun.

Sivumennen sanoen, pääsin taannoin parin päivän ajan kokeilemaan iPadiä ja vaikka se onkin mielenkiintoinen laite, en mielelläni lukisi kirjoja siitä. Sen näyttö rasittaa silmiä aivan eri tavalla kuin varsinaisten lukulaitteiden näyttö. Mutta lehdenlukemiseen ja satunnaiseen surffailuun se on onnen omiaan mutta siihen käyttöön se on aivan liian kallis.

Pahoittelen etten viime perjantaina tullut julistaneeksi voittajaa, ja että muutenkin asia venyi.

Mutta minulla on useampikin tekosyy:

Ensin oli syntymäpäiväni jota minut pakotettiin juhlimaan ja sitten tuli kiire mennä Tampereen runoviikolle jossa vietinkin viikonlopun ilman nettiyhteyksiä. Maanantaina taas Lev Rubiništenin ja John Giornon esiintymiset sotkivat ajatukseni.

Ja tämän jälkeen oli edioitava Levin ja Johnin esitysten videoita ja tavattava muita taiteilijoita, runoilijoita ja toimittajia. (Ja tehdä siinä sivussa päivätyö)

Muista siinä sitten mitä _todella_ piti tehdä...

Suosittelen muuten varauksetta Rubinšteinin Tässä olen minä (Nastamuumio, 2010) korttipakkaa. (http://www.nastamuumio.fi/rubi.html) Laitan myöhemmin tuonne: http://www.vimeo.com/jonezo videon hänen esityksestään Pasilan kirjastossa ja samaan paikkaan laitan John Giornon esityksenkin.

Ja seuraavassa kommentissa vihdoin julistan voittajan.

En ikävä kyllä näistäkään oikein löydä suuhuni sopivaa nimeä tuolle vimpaimelle.

Lukari ja lukkari ovat periaatteessa hyviä vaihtoehtoja, mutta toinen niistä on jo nyt varattu kahteenkin käyttöön (Tai tarkalleen ottaen kolmeen, mikäli Kielitoimiston sanakirjan mainitsema kanttori lasketaan mukaan) ja toinen taas ei yrityksistäni huolimatta soinnu suuhuni ja sama "soinnuttomuus" koskee lukuria.

Mutta huolimatta siitä julistan ilman luikurin laskettelua lukurin voittajaksi.

Joten ilmoittaisiko - Jarkkoko se oli?[¹] - LUKURIA ensimmäisenä ehdottanut osoitetietonsa jouni.kemppi(at)kotus.fi sähköpostiosoitteeseen?

[¹] Korjausehdotus blogialustalle: Olisi hyvä mikäli kommentoidessa näkisi edelliset kommentit.

Hyvitykseksi siitä että voittajan julistaminen myöhästyi niin paljon jaan konseptualistisen Talimainen kuolemanrangaistus kokoelmani oikovedoskappaleita kymmenelle ensimmäiselle jotka yhteystietonsa minulle lähettävät (jouni.kemppi(at)kotus.fi).

Kilpailu päättyi, mutta keskustelua voinee silti jatkaa?

Täytyy myöntää, etten ole puheena olevaa laitetta koskaan nähnytkään, mutta kommentoinpa kuitenkin. Ehdotetuista nimityksistä minua miellytti eniten kirjanäyttö. Jos halutaan huomioida muukin kuin kirjojen lukeminen, niin miten olisi ihan vain lukunäyttö?

Tästä johduin ajattelemaan näytin-sanaa. Tavallaan sääli, ettei se yleistynyt, mutta onhan se kieltämättä vähän keinotekoinen. Taannoinhan eräs iso tietokonevalmistaja halusi ohjetekstiensä suomennoksissa käytettävän nimenomaan näytin-sanaa. Niissä sitä ehkä käytetään vieläkin, en tiedä.

Hei,
palaan "vanhaan" aiheeseen, koska se nousi pinnalle toisaalla ja asiasta keskustellaan. Hyviä termejä ehdotettiin. Lukuria on nyt näkynyt parissa paikassa ja ainakin helsinkiläinen Into-kustannus käyttää sitä termiä.

Olisiko se sittenkin hieman liian kankea ja vanhanaikainen sanamuodostus? Jotenkin tulee mieleen liukuri, laskuri, jukuri tai muu vähemmän digitaalinen moderni laite.

Itse lanseeraisin termin "lukine". Se oudoksuttaa aluksi, mutta alkaa sitten maistua sopivammalta vekottimeksi: lukukapine, tosiaan. Sehän on lukine. Otan tuosta lukineen mukaan. Selaan äkkiä uutiset lukineesta, mihinkäs minä sen lukineen jätin...

Merkattakoon aikakirjoihin, että tätä on ehdotettu. Katsotaan, miten lukine ottaa tuulta purjeisiinsa.

Tällaisia sanansepityskilpailuja on järjestetty monestakin asiasta, ja harva niiden tuotoksista on tullut käyttöön, varsinkaan viime vuosikymmeninä. Kyse on siis eräänlaisesta viihteestä, jota voi verrata tosi-tv:hen sikäli, että viihteellisyys edellyttää, että osallistujat ovat ainakin ottavinaan asian tosissaan.

Monta näppärää ehdotusta on esitetty, ja niihin tuntuu pätevän aika hyvin se terminologian lainalaisuus, että jos sanan sepittäjä itse on sanaansa hirveän tyytyväinen, niin muista se on lähinnä hirveä (ns. Trubadurix-sääntö). Toissijaista on, että monet ehdotukset ovat mielivaltaisia yhdistelmiä sanojen osista eivätkä suomen kielen normaaleilla keinoilla muodostettuja johdoksia tai yhdyssanoja.

Vakavasti otettavassa termistötyössä pohdittaisiin sitä, millaisilla sanoilla on jonkinlainen elämisen mahdollisuus. Mitä mainostajat voisivat kuvitella käyttävänsä, ja millaista sanaa ihmiset voisivat oikeasti käyttää kehuskellessaan ostaneensa tietynlaisen laitteen? Sellaisessa käytössä ei ainakaan ajatella, että kyseessä on ”lukulaite”. Vai moniko kehuskelee niin-ja-niin monen tuuman 3D-LED-tarkkapiirtotelevisiotaan sanomalla ”Ostinpa muuten katselulaitteen”?

Kas kun kukaan ei ole ehdottanut sanaa ”hyrysysy”. Se kai olisi vapaana, koska siitä ei ihan tullut automobiilin suomenkielistä nimitystä.

Tällaisista laitteista puhutaan tuotenimillä, ja jos yleisnimi joskus heitetään peliin, niin se on kai ”e-kirja”. Asiayhteys riittää kyllä kertomaan, puhutaanko laitteesta vai siihen ladatusta aineistosta.

Pokkaritietokone tai pokkarimallinen kone tai pokkarikone tai kansan suussa pokkari.