Se löytyy?

Toisaalta maailma ja kieli muuttuu joka tapauksessa. Onhan itämerensuomalaisten kielten olla-verbin suht yleinen käyttö sekin ilmeisesti germaanisten kielten vaikutteita. Enää ei sanota *"talo punainen" vaan "talo on punainen". Mutta toki germanisoitumisellekin täytyy _löytyä_ joku raja.. Vai? :)

Jäi epäselväksi, mitä saa löytää ja mitä etsiä.

Voiko löytää kalliomaalauksen, kun sitä ei saa mukaansa ja se on tarkoituksella paikkaansa sijoitettu? Jos voi, niin miksei myös lausetta kirjasta tai kirjoitusta verkkosivuilta?

Saako etsivä löytää vai vaan huomata hakemansa?

Ylen Areenassa on hakulomakkeen perässä näppylä "löydä". Aiemmin kai siinä olisi lukenut "hae".

Huvittavinta sellaisissa ilmauksissa kuin ”Lisätietoja löytyy nettisivuiltamme” on se, että kovin usein ei löydy vaikka kovasti etsisi.

Sivuston rakenne on sekava, tieto on jossain omituisessa paikassa, hakutoimintoa ei ole tai se toimii väärin taikka tietoa nyt vain ei ole, vaikka mitä luvattaisiin. En nyt halua mitenkään erikoisesti moittia Kotuksen sivuja tästä, ja niiden rakenne on varmaan merkittävä parannus seuraavan sivustouudistuksen tulokseen verrattuna.

Rehellisempää olisikin sanoa, että sivustossa ehkä on lisätietoja.

Löytyä-verbin käyttö ei ehkä ole pelkkää ruotsin ja muiden kielten matkimista. Mukana saattaa olla myös ajatus siitä, että puhe löytymisestä on dynaamisempaa, käyttäjäläheisempää ja voimaannuttavampaa kuin sen sanominen, että tietoa on.

Itse olen tulkinnut Areenan hakupainikkeen tekstin lupaukseksi: muilla etsit, meillä löydät. No, kuinkahan on...

Löytymistä vastaan en enää ole hangoitellut ainakaan niissä tapauksissa, joissa sen kiertäminen johtaisi omituiseen lopputulokseen. Ruotsi ei kai enää muutenkaan ole sellainen uhka suomelle kuin se joskus on ollut.

Päiviä. Löysin kysyttävää.

Eikös tuossa ole pieni monttu tuossa argumentoinnissa? Löytyä-verbin ongelma on siis se, että vääränlainen käyttö yleistyy. Ja oikeanlaista perustellaan sillä, että löytyvä asia on silloin "useimmiten yllättävä asia". Mikä nyt siis on yleistä? Oikea vai väärä? Ja miksi väärän yleisyys ei ole niin hyvä juttu kuin oikean? Löytyykö selitystä? :)

Blogissa esitetty näkökulma on perin vanhanaikainen. Samantyyppisiä täällä on joku muukin blogisti esittänyt. Ei vastaa ainakaan sitä, mitä oikeasti työkseen kieltä huoltava ajattelee.

Terve, vanha yksittäistaistelija. En minä tuota löytyä-verbin käyttöä erityisen vääränä pidä. Mutta siitä en pidä, että sitä käytetään alvariinsa. Eikö löydy muita tapoja sanoa, että pikkureita myydään kassalla 5? Edes joskus?

Käytetään sitä ihan asiallisestiki: "Puotinharjusta löytyi ruumis." Hesarissa tosin sanajärjestys oli toinen: "Ruumis löytyi Puotinharjusta." Tämä sanajärjestys vihjaa siihen, että joltakulta oli päässyt ruumis hukkumaan. Tai ei hukkumaan, koska Puotinharjussa ei ole vettä, mutta kateisiin, hukkaan.

Partaterät löytyvät kassalta 3.
Irtotupakat löytyvät kassalta 4.
Näin Itiksen S-Marketissa.

Entisaikaan muuan kesätoimittaja meni ensi töikseen kauppatorille kevyttä kesäjuttua tekemään. Kirjoitti sitten, että torilta löytyy sitä ja tätä. Päätoimittaja siihen, että torilta ei löydy vaan siellä on suorastaan tarjolla. Meni oppi perille ja hyvin on siellä pysynyt.

Mutta löytyy myös muiden verbien rönsyilevää käyttöä, seuratkaapa vaikka runsasta käynnistymistä: pelit käynnistyvät, neuvottelut käynnistyvät, tutkimukset käynnistyvät...

Niin. Jos torilta löytyy jotain, se jokin kai pitää viedä löytötavaratoimistoon. Vähäisen löydön saanee itse pitää. Että jos torilta löytyy kurkkuja - siis kaksi kurkkua - ne voi löytäjä pitää. Älä kumminkaan kokeile tätä kauppatorilla.

Käynnistyä-verbi tosiaan näyttää sekin yleistyvän. Käynnistyminen viittaa kuitenkin itsestään alkavaan toimintaan. Neuvottelutkin kai aloitetetaan (sic!), eivät ne itsestään käynnisty tai ala.

Ei kai käynnistymisen käyttö noinkaan virhe ole, kertonee enemmän kertojan näkökulmasta? Mutta kertoo se kyllä siitä, että ei mietitä vaihtoehtoisia ilmaisutapoja vaan käytetään sitä verbiä mitä muutkin.

Matkija ihminen on.

Kun siis menen seuraavan kerran kauppaan ja etsin hakemaani tuotetta, esimerkiksi shampoota, kysyn myyjältä, että missähän teillä pidetään kaupan shampoota. Tai käynnistän keskustelun tiedustelemalla, missä täällä myydään hoitoaineta. En kuitenkaan siis enää ikinä kysy, mistä löytäisin shampoota tai hoitoainetta, koskapa en halua kuulostaa typerältä matkijalta. Ööh...

Äläs nyt rupea fundamentalistiksi. Toki voit kysyä, mistä löydät sampoota, kun kerran sitä etsit.

Överiksi menee tämä keskustelu. Alunperinen aikomukseni oli miettiä sitä, että löytyä-verbiä käytetään ylenpalttisen usein ja silloinkin kun tarjolla olisi muitakin vaihtoehtoja.

Haastavaa, haastellista ja suuren haasteen tarjoavaa on keskustelu kielestä. Jokaiselta löytyy vakaa mielipide, ja haastaminen voi alkaa.

Jotensakin yksioikoiselta, etten sanoisi naiivilta, tuntuu Koskelan ajatus siitä, että löytymiseksi saisi sanoa vain kateissa olleesta puhuttaessa tai että ”käynnistyminen viittaa kuitenkin itsestään alkavaan toimintaan”.

Olisi ehkä ymmärrettävää, jos murrosikäisen suoraviivaisesti ajatteleva nuori kielenharrastaja lokeroisi sanoja tuolla tavoin, mutta Koskelaa kai kuitenkin pidetään kielen asiantuntijana.

Todellisuudessahan ”käynnistyä” on passiivijohdos, joka itsessään ei ota kantaa toimivaan subjektiin, aiheuttajaan. Iso suomen kielioppi sanoo tämän omalla erityisen kiemuraisella tavallaan: http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=336

Koskelan ilmausta ”aloitetetaan (sic!)” en ymmärrä ollenkaan. Sulkeissa olevalla sic-sanalla (suomeksi ’näin’) tai huutomerkillä, lapsellisessa tyylissä niiden yhdistelmällä, nimittäin normaalisti korostetaan, että edellä oleva ilmaus on tarkoituksellisesti juuri sellainen kuin on eli siinä ei ole virhettä, vaikka näyttäisi olevan (tai, jos kyseessä on lainaus, että virhe on lainattavassa tekstissä eikä lainaajan tekemä). Onko ”aloitetetaan” siis nyt oikeaa suomea niin, että tätä halutaan vielä erikseen korostaa?

Juuri tuolla yllä kirjoitin näin:

"Alunperinen aikomukseni oli miettiä sitä, että löytyä-verbiä käytetään ylenpalttisen usein ja silloinkin kun tarjolla olisi muitakin vaihtoehtoja."

Meneekö kaaliin?

Löytyä-verbiä on vainottu ns. svetisisminä mutta nyt kun se on anglismi on vaino loppunut?

Niinpä taitaa olla. Ostamme Head and shoulders -sampoota, ja se kuulostaa hienolta. "Pää ja olkapäät"-sampoo ei ole yhtä hohdokasta.

Latinismeista ei paljon puhuta, vaikka ne ovat tavallisia eivätkä kaikki niistä ole latinaa ollenkaan - ovat vain olevinaan.

Merita, Veolia, Itella, Vestia, Fimea, Destia - puhuttanikaaan ammattikorkeakoulujen ns. latinankieilistä nimistä, vaikkei niissä kouluissa latinaa taida osata kukaan.

Parturiunt montes nascetur ridiculus mus.

Nuo uusmuotiset hienot liikeyritysten ja oppilaitosten nimet. No, osaa ne ruotsalaisetkin: jostakin luin jutun pikku tulipalosta joka oli sattunut oppilaitoksessa nimeltä Lernia (kas kun ei Hernia, kommentoi työtoveri).

Deliranti isti romani.

Terve taas, vanha yksittäistaistelija!

"Mikä nyt siis on yleistä?" kysyi sensori Kotilainen. Ei tu tohon pilkkua sitten, kun siitä löytyy jo ? ja ".

Vastaan: Se riippuu kontekstista. Yhdyssanavirheen näkeminen (löytyminen?) ei sensoria yllätä. Eikä enää yllätä ns. rivinalkuinen pilkku. Eka kerta yllättää, viidessadas ei.

Ystävääni muukalaislegioonalaista ei yllätä anagondan löytyminen. Ilo pikemminkin: sen voi syödä sen anagondan.

Jos tarkastettavalta löytyy ase, se ei ole yllättävää. Jos ei löydy, se on yllättävää.

Yllättävyys vaihtelee yllättävästi. Jos tieto tosiaan löytyy nettisivuiltamme, on se yllättävää. Kun yleensä ei löydy, vaikka luvataan löytyvän.

Erikoinen löytö on se, että löytää-verbi on osattu korvata jollakulla muulla (löydettävissä olevalla) ilmaisulla.

Myytävänä: ”– – peruskuntoinen läpitalon huoneisto, joka on jo suorastaan retro. – – Kiva miljöö, vanhoja taloja. – – Autopaikkakin löytyy.”