Lasse Koskela
Minä, kieli ja kielenkäyttö
Kieli muuttuu aina ja koko ajan. Ns. kielenmuutokset ovat kyllä niin hitaita, että ymmärtäisimme Agricolaa melko hyvin jos sattuisimme samaan kapakkaan.
Kielenkäyttö muuttuu paljon nopeammin. Muotisanoja tulee ja menee. Jotkut niistä ärsyttävät, kuten ”pitkässä juoksussa”. Tekee mieli sarkastiseen tapaan kehittää sille jatkoa: ”pikajuoksussa”, ”estejuoksussa" ja ”maastojuoksussa”.
Ja sitten kielenkäytössä on käyttöpaikkansa. Puhekielessä voi olla suurtakin variaatiota, eikä se hätkäytä. Kirjoitettu yleiskieli eli kirjakieli sallii vähemmän variaatiota; kestää yleensä aika kauan ennen kuin puhekielinen sana alkaa tuntua luontevalta kirjoitetussa kielessä. Vieläkin vaikkapa ”kuski” ja ”naama” näyttävät minusta puhekielisiltä, jos niitä käytetään kirjoitetussa yleiskielessä.
Vanhemmiten minulle näkyy tulevan ns. skitsoja: jokin sana tai ilmaisu ärsyttää. Semmoisia ovat ”hieman”, ”juurikaan”, ”missään nimessä”, toistuva ”edes”, ”lähiaikoina” merkityksessä ”viime aikoina”. Entä ilmaisu ”he menivät läheiseen puistoon”. Ihan syvältä. Po. ”he menivät puistoon”. ”Läheinen” voi olla ihminen, koira taikka muu eläin tms.
Vaikka ei kai näitä kannata selitellä. Että jokin ärsyttää.
Niin me muutumme – kieli, kielenkäyttö ja minä. Keskimmäinen meistä kai nopeimmin. Näiden kolmen muuttujan keskinäisisä suhteissa riitttää pohdittavaa. Että siis haasteellista, kuten nykyään typerästi toistellaan.
Palaa otsikoihin | 15 puheenvuoroa
Tietenkin läheinen voi olla myös ihminen, koira tai muu eläin. Vrt. "Läheiseni haukahtelee öisin".
Kielen, mielen ja kielenkäytön keskinäinen muuttumistahti on kyllä kiintoisa ilmiö, johon liittyy toden totta paljon arjen haastetta: Mitä esimerkiksi saattaakaan tarkoittaa ihminen, joka vastaa johonkin toteamukseeni ilahtuneena, että "juurikin!"? Juuri vähän aikaa sitten nimittäin yksi vastasi noin.
Ehkä se ei olisi fiksua, mutta kuitenkin fiksumpaa kuin ruveta ”kirjallisuudentutkijana ja kriitikkona” ja ”tietoasiantuntijana” tuomitsemaan sanoja ja kielenkäyttäjiä.
Ja jos jopa sana ”hieman” ärsyttää niin paljon, että on pakko kirjoittaa siitä julkisuuteen, niin olisiko tarvetta jo vihanhallintaan?
P.S. Sanaan ”riitttää” kuuluu vain yksi t-kirjain. Pitäisiköhän ärsyyntyä siitä, että kirjallisuudentutkija ja kriitikko ei viitsi tarkistaa tekstejään oikolukuohjelmalla, eikä blogin toimittajakaan.
Että menkää minun puolestani läheiseen baariin juurikin tarkoituksessa hieman keskustella asioista ja niiden tulevaisuudesta pitkässä juoksussa.
Taustana on toki englannin run, jolla on paljon merkityksiä. Ihmisen juoksu on siitä kapea käännös. Sen tajusivat lännen mainarit, jotka lainasivat sanan fingliskaansa: runnata (runnari, runnoo) 'tehdä, toimia, yrittää'. "Se on kova runnaamhan", voidaan yritteliäästä ihmisestä sanoa. Toisesta taas: "Se runnah mettiä" 'harjoitti metsäbisnestä'. In the long runin käännös voisi siis yhtä hyvin olla: pitkään toimimalla, pitkään yrittämällä.
Palataan silti juoksuun, sillä silloin sanonnalla on tosi pitkä ja komea historia. Luonnossa juoksee näet muukin kuin ihminen tai eläin, vaikkapa joki. Antiikin filosofin Herakleitos Hämärän sanotaan kerran jokirannassa istuessaan ja virtaa katsellessaan lausahtaneen: Panta rhei 'kaikki virtaa, kaikki juoksee'; pysyvää maailmassa on alituinen muutos. Tämän kaksi ja puoli tuhatta vuotta vanhan muuttuvuusfilosofian tunnuslauseen toisinto on "pitkässä juoksussa". Harvalla muoti-ilmauksella on yhtä ylväs tausta.
Englanninkielinen tarkoittaa tuolla suunnilleen "ajan mittaan" tms.
William K:n kaltainen sivustynyt ihminen voi toki etsiä pelkälle käännösmokalle filosofisia taustoja. Etsivä löytää, ja jos supliikkia riittää, voi puolustella melkein mitä tahansa millä tahansa.
Pitkässä juoksussa on kääntäjän moka.
MOT
Samaa luokkaa kuin "kerätä kirsikat kakusta" etc etc etc...
kaipa suomen kieleen paremmin sopii ajan mittaan tai ajan kuluessa.
minua pännii näiden sanojen kirjoitusasut suomen nykykielessä, siinä kun ei ilmeisesti pidetä enää mitään rajoja, jokainen voi väsätä minkälaisen kirjoituksen vain: iltapäivälehdistössä vielä tuon jotenkin ymmärrän mutta kun hesarikin eilen kirjoitti pitseriasta, alkoivat sulakkeet sulaa.
Onhan meillä myös taksi, paradoksi ja reaktio. Katso vaikka omasta edellisestä kommentistasi! Et kirjoittanut paradoxicaalinen etkä reaction (tai vielä parempaa: paradossaalinen ja reazione)!
toinen asia on sitten kääntää sanat; rattopoikahan on hieno, jospa pitsasta (en muuten tiennyt että muoto on VIRALLISESTI hyväsytty) tehtäisiin "laakee vehnäpaistos lisukkeilla" tai jotain sellaista ja spaghetista "pitkää suuhun imettävää
ohutta vehnäkortta".
mielestäni olisi hienoa kunnioittaa koko maailmaan ympättyjä alkuperäissanoja niiden ominaisnimillä tai sitten kääntää tarkoitushakuisesti, siis joko tai eikä mitään surkeita välimuotoja joita kukaan ei ymmärrä. onhan saunakin kaikissa kielissä sauna eikä mikään soona tai suuna.