Tanssii Semantiikan Kanssa

Ei kun nääs semmonen asia, että mää olij jokunev vuasi sittet tunnetussa helsinkiläisessä tanssiravintolassa. Illemmalla. Siä oli semmonen tiskijukka, likka kyllä, joka soitti tota musiikkia.

No mää menin sittes silles sanoon että paneskil laittaen pari tangoo, että tämmönev Virtaih Hiakkarannan tanssilavalla vunktionaalisen tanssitairon oppinu maalaispoikakin innostuu. Ei sev väliä. Voim mää laittaaki, sano plikka.

Oroteltiin siinä tunniv verran.  Ei tullut tangoo. Mää sittek kysyyn siltä likalta että no eksää soitakkaas sitä tangoo. Se sano että soitihham mää. Mää kysyn että mites nii? Se sano että toi ”Rilaila”.

Mää vallar repesin. Pirin sillel likalle luennon siittä, että ”Rilailan” (”Kaihrinta vasten näiv variojel liittyvän yhteen / kaihrin toi peittäny akkunaa or rakkaimpain. / Luaanaaan on toinen / syrämmein toppaavan tunsin kus sen nähräs sain jne”) tahtilaji on kuus kahreksasosaa. Se mikään tango ole. Jos sitä jokskim meikäläiseks tanssilajiks sanos nin se olis valssi.

Ans kattoo. Pianaikaan sej jälkeen toi Sauli Niinistö, joka puhemiäs on, oli menossa Seinäjoelle avaan tangomarkkinoita ja se muisteli iltapäivälehressä kaiholla (joka muuton nykyjään on ton suamen kiäelel lautakunnah hyväksymä nin sanottu tavan aressiivi - että älkää ny opet sitä enää allevviivakko) tangoo ”Hopeinen kuu”. Ja päälle päätteeksi sittek kohta oli äirinkiälen kokeessa tangoaiheinen tehtävä. Joka toinen kokelas pani mainiten tiätysti ”Hopeisen kuun”.

Kyä on touhua. ”Hopeinen kuu” nääs on hiras voksi (slow fox) – ei sittet tangoonpäinkän. Siinon semmonen triolikomppi että jos haluaa väänteleer ruveta nin valssi siittä helpommin tulee.

Om meinaan menny suamalaisten yleissivistys vallam mettään. Mitään tieretä enää. Sanojem merkityksiäkää. Suamen kansan sukupuutto siittä tulee. Sev verran on tango suvujjatkamisessa auttanu.

Jumankauta mua huvita kohta mikään.

Semmosta tiatoo tuli sitte, että toi olis vaikee lukee. No mää suamensin. Tässä:

Eräitä havaintoja suomalaisten nykyisestä yleissivistyksestä erityisesti tarkasteltuna semantiikan kannalta.

Eräänä iltana joitakin vuosia sitten vietin iltaa tunnetussa helsinkiläisessä tanssiravintolassa. Musiikista vastasi naispuolinen äänilevyjen soittaja.

Menin tiedustelemaan häneltä voisiko hän soittaa kaksi tangoa, jotta tällainen Virtain Hiekkarannan tanssilavalla funktionaalisen tanssitaitonsa oppinut maalaispoikakin innostuisi. Voin kyllä soittaa, nainen sanoi.

Odottelimme tunnin ajan, mutta tangoa ei tullut. Menin kysymään naiselta, että eikö hän soitakaan tangoa. Kyllä minä soitin, sanoi nainen. Minkä tangon? minä kysyin. ”Delilahin”, hän sanoi.

Menetin malttini. Pidin naiselle luennon siitä, että ”Delilahin” (”Kaihdinta vasten näin varjojen liittyvän yhteen /  kaihdin tuo peittänyt ikkunaa on rakkaimpain. / Luonaan on toinen. / Sydämein kuolevan tunsin kun sen nähdä sain.”) tahtilaji on kuusi kahdeksasosaa. Se ei siis ole tango. Mikäli sen haluaisi sovittaa meille suomalaisille tutuksi tanssilajiksi, kyseeseen tulisi lähinnä valssi.

Jonkin ajan kuluttua tästä tapahtumasta puhemies Sauli Niinistö oli menossa Seinäjoelle avaamaan tangomarkkinoita, ja hän muisteli iltapäivälehdessä kaiholla (joka nykyään on Suomen kielen lautakunnan hyväksymä niin sanottu tavan adessiivi – opettajien ei siis enää tarvitse alleviivata sitä) tangoa ”Hopeinen kuu”. Lisäksi pian sen jälkeen oli äidinkielen kokeessa tangoaiheinen tehtävä, ja useat kokelaat mainitsivat ”Hopeisen kuun”.

Tällainen on harmillista. Hopeinen kuu näet on hidas foksi (slow fox) – se ei siis lainkaan muistuta tangoa. Triolikomppinsa vuoksi se on helpoimmin sovitettavissa valssiksi.

Suomalaisten yleissivistyksen taso näyttää laskeneen. Merkittävät asiat saattavat jäädä tietämyksen ulkopuolelle. Tämä saattaa vaarantaa maamme kansainvälisen kilpailukyvyn, sillä tangolla on ollut suuri merkitys kansamme elinvoiman lisäämisessä.

Hyvänen aika, tämähän lannistaa minut lähes aloitekyvyttömäksi.