Lasse Koskela
Sukupuolineutraali avioliitto?
Sukupuolineutraali avioliitto on ainakin avioliitossa olevien kannalta mieletön määre. Olipa sitten kyse heteroista tai homoista, on heille aviopuolison sukupuoli erittäin tärkeä asia. Homoseksuaali haluaa mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa ja hetero ns. ”vastakkaista” – merkillinen tuokin – sukupuolta edustavan kanssa. Kummallekaan heistä avioliitto ei ole suinkaan sukupuolineutraali, pikemminkin sukupuolisensitiivinen.
Kenen näkökulmaa siis edustaa määre ”sukupuolineutraali avioliitto”? Se on jonkun ulkopuolisen toimijan, esimerkiksi tilastohenkilön, joka haluaa korostaa, että hänelle on samantekevää, mikä on Kalle Niemisen tai Helmi Virtasen (nimet muutettu) aviopuolison sukupuoli. Näkökulma kai on salliva tai ainakin välinpitämätön, mutta se tulee toistaneeksi heteronormatiivisen ideologian outoja piirteitä. Yksisukupuolisuus tuntuu yhtäältä olevan sukupuoletonta, toisaalta homokiiman kyllästämää irstailua. Näin vastakkaisia mieli- ja kielikuvia näyttää homoseksuaalisuuteen liittyvän.
Laajoja kansalaispiirejä edustavat henkilöt ovat nauraneet määreelle ”sukupuolineutraali avioliitto” jo kuukausia. Silti se näyttää ns. vakiintuvan mm. lehtien ja television uutisissa. Hymy alkaa hyytyä.
Miten olisi pelkkä ”avioliitto”? Se olisi kahden ihmisen avioliitto, olivatpa he mitä sukupuolta tahansa tai edustivatpa millaista seksuaalista suuntautumista tahansa..
Palaa otsikoihin | 10 puheenvuoroa
http://mtirronen.org/blog/2010/07/25/maaritelma-6/
Rakkaus on tärkeintä, ei aviopuolisoiden sukupuoli, ja rakkaus on myös seksiä. Näin sen näen. Avoliitonkin hyväksyn edelleen.
Sanan avioliitto käyttäminen silloin kun osapuolet ovat samaa sukupuolta, kun tuntuu olevan joillekuille punainen vaate.
(tulipa kammottavasti rakennettuja lauseita)
Avioliitto on vuosituhansia vanha instituutio. Vuosituhansien ajan sitä tarkoittavat sanat ovat merkinneet liittoa, jossa on vähintään yksi mies ja vähintään yksi nainen, vaikka sen muodot, tarkoitus, sosiaalinen merkitys, tunnemerkitys jne. ovat muutoin vaihdelleet suunnattomasti eri aikoina, eri kulttuureissa ja eri ihmisille.
Yhteiskuntamme on rajoittanut virallisesti hyväksyttyjen avioliittojen luonnetta aika tavalla, jos sitä verrataan edellä mainittuun vaihteluun. Avioliitto rajataan erityisesti yksiavioiseksi ja se edellyttää osapuolten vapaata tahdonilmaisua ja määrättyjen muotojen noudattamista. En halua protestoida tätä vastaan; haluan vain korostaa, että nyky-yhteiskunnassa avioliitto on määritelty historiallisen avioliittokäsitteen rajatuksi ilmentymäksi.
Jos muunlaisia ihmissuhteita halutaan kutsua avioliitoksi, sotketaan asioita aika lailla. Kyse on ilmeisesti eräästä sanamagian ilmentymästä: vaikka avioliitto-sanaa ja -käsitettä on usein ankarasti arvosteltu, siihen liitetään myös vahvasti myönteisiä mielleyhtymiä. Ehkä ajatellaan, että muut ihmiset eivät tunnusta kahden ihmisen suhdetta pysyväksi, ellei siihen lyödä leimaa ”avioliitto” (tai vähintään ”avoliitto”). Toisaalta... miksi muiden ihmisten pitäisi tunnustaa sitä pysyväksi?
Miksi homoliittoa ei koeta suhteeksi, joka kestää ja vaikuttaa omalla pohjallaan, vaan sille pitää vohkia nimeä, prestiisiä ja kai oletettua Jumalan siunaustakin avioliitolta?
Pelkkä ”liitto” ei ole hyvä sana, koska liittoja on niin monenlaisia, usein ilman mitään henkilökohtaista sidonnaisuutta tai kestävyyden (jopa elinikäisyyden) ajatusta. ”Parisuhde” ei sekään kerro kestävyydestä, joskin se on kai enemmän kuin seurustelu.
Mutta ”rekisteröity parisuhde” on kummajainen. Jos kyse on oikeudellisten asioiden, kuten perintöasioiden, järjestelystä, ymmärrän kyllä halun rekisteröidä suhteita. Mutta ”rekisteröity parisuhde” on kerrassaan onneton ilmaus kuvaamaan ihmissuhdetta.
Asiat olisivat paljon yksinkertaisempia, jos homoliitoille olisi niitä kuvaava lyhyt nimi, jonka homot itse voisivat hyväksyä.
Kirkolla on ollut vuosisadat oikeus vahvistaa avioliitto: on juridinen teko, kun pappi julistaa miehen ja naisen aviopuolisoiksi. Siitä on kyse myös silloin, kun kirkko nyt pohtii tuon oikeuden luovuttamista valtion elimelle, maistraatille.
Kirkko päättäköön oman kantansa oman harkintansa ja oppinsa mukaisesti. Mutta valtiovallan on tehtävä oma päätöksensä siitä, miten se suhtautuu kahden naisen tai kahden miehen liittoon.
miten olisi henkilöliitto? se on neutraali ilmaus kaikenmoisia henkilöjen liittoja kuvaamaan.
En sotke. Nelisen vuotta sitten puhuttiin nimenomaan sukupuolineutraalista avioliitosta, ja kirjoitin juttuni tuolloin (4.9.2010).
Nykyään puhutaan sukupuolineutraalista avioliittolaista, siis aivan eri asiasta, kuten huomautatkin.