”Heinola pistää parastaan”

Kyllä on kovaa kieliblogistin elämä! Tuskin olin saanut urputetuksi karsimisesta kun paneminen kiihotti.

Niin. Panin tuossa äsken blogiin jutun karsimisesta, istuin keittiön pöydän ääreen syömään kalasoppaa ja lukemaan Ilta-Sanomia, koska siihen pannaan torstaisin Bisquitin pakina sivulle neljä. Kurkkuuni karahti, vaikka soppa oli ruodotonta. Panin tupakaksi. On nimittäin tämä panna-verbin välttely mennyt naurettavaksi.

Mutta pankaas varroten. Ei se ollut Bisquitin vika - eikä ansiokaan. Ilta-Sanomien väliin oli maksullisesti pantu Heinolan kaupungin mainosliite Heinolassa jyrää (otsikko lainattu Juicen biisistä, jossa kuudesti lauetaan).

Heinolan kaupunginjohtaja Hannu Komonen päättää päämainoskirjoituksensa tai mainospääkirjoituksensa ytimekkääseen hyperkorrektiutueen: "Tämä lehti on osoitus siitä, kuinka elämänmakuinen pikkukaupunki pistää parastaan."

Pistää parastaan? Kuule Heinonen, mitä tapahtuu, kun sika pistetään? Älkää nyt hyvät heinolalaiset pistäkö parastanne. Pankaa sitä. Kun se vanha hyvä idiomi kuuluu, että ”panna parastaan” – eli tehdä parhaansa.

Pankaas nyv vähä miättien siälä Heinolassa mitä kirjotatte. Tolla pelillä mää paan muuttaen vaka mihim muta eh Heinolaan.

Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa

4.6.2010 10.28

Vesa Heikkinen

Panna ei ole pannassa

Anneli Räikkälä kirjoitti jo 1992 Kielikellossa, että panna ei ole pannassa.

"Yhden merkityksen arkaluonteisuus ei estä käyttämästä sanaa toiseen tehtävään", perustelee Räikkälä ja jatkaa: "Varsinkin vakiintuneet sanantavat saattavat päinvastoin tuntua naurettavilta, jos niiden sanoja vaihdellaan. Ei ainakaan suuhun pistettävä tunnu yhtä hyvältä kuin suuhun pantava, ja ilmaisu pistetään korvan taa kuulostaa paljon kohtalokkaammalta kuin pannaan korvan taa."

Kielikello 9/1992

4.6.2010 14.59

Tukka hyvin

murrosikäisten touhua

Kun luin juttusi, niin yhtäkkiä siirryin 80-luvun puoliväliin, istuin pulpetissani yläasteella, ja kun sanoin "panna", vaikkapa "panin kirjan pulpettiin", niin siitä seurasi tirskuntaa ja seksistisinä pidettäviä eleitä (= koulukiusaamista).
Tai jos käytin translatiivia huolettomasti, sanoin vaikkapa ottavani "juomiseksi" kokiksen, niin heti 14-vuotiaiden ajatus kääntyi seksiiin - ja seuraus oli sama kuin edellä.
Ja entä sana "tukka" sitten? "Siis sulla on tukka, hah hah haa!" Sen opin, että jos pään karvoitusta tarkoitetaan, niin kannattaa käyttää sanaa "hiukset". Yläasteen tarkkailin huolellisesti sanankäyttöäni. Varoin käyttämästä mm. tuota "panna"-verbiä - mikä oli mielestäni typerää, mutta en halunnut tulla kiusatuksi. Mutta kunhan aikuistuin ja luokkatoveri aikuistuivat, niin moinen varovaisuus sai jäädä. Nyt panen reilusti shamppoota tukkaan, kun se tulee likaiseksi.

4.6.2010 20.19

Koskela

Tukalle

No jösses! Enpä olisi voinut kuvitella, että jonkin sanan tietyt merkitykset voivat johtaa tuommoisiin seurauksiin. Mutta kuvaamasi kai kertonee jotain silloisen kieliyhteisösi latauksista ja samalla myös suhteellisuudentajun puutteesta, ts. sanavaraston käytön vähäisestä kokemuksesta.

Onneksi nyt ovat asiat paremmin. Sinä panet sampoota tukkaasi, minä panen sikariksi ja kirjoituksissani panen parastani.

7.6.2010 23.42

bert

Jotkuthan ne myös tapaavat "laittaa parastaan", millainen olisi sen tuomio?

8.6.2010 11.42

Koskela

Laittamisesta

Ei ole oikein hyvä tuo "laittaa parastaan". Laittaminen kun on takoittanut moittimista; näkyy vielä sanonnassa Yrittänyttä ei laiteta.

10.6.2010 15.41

Keijo

Laitetaan ja pannaan

Kun minä olin 14-vuotias, tuo sanonta aiheutti niitä tirskahduksia - joku kun aina halusi jatkaa sitä sanomalla "se pannaan".

19.6.2010 14.58

Henkke Himmelberg

WSOY:n suuri sanakirja vuodelta 1966 tuntee kolme pistää verbin käyttöluokkaa. Sikaa voi pistää, mutta sian voi pistää myös suuhun. Jokin teoksessa voi pistää silmään tai käsi voi pistää peiton alta. Huono työntekijä voidaan pistää pellolle, mutta hyvä työntekijä vaikka päällysmieheksi. Asioihin voidaan pistää vauhtia, vaikka jotkut pistävät nokkansa joka paikkaan. Sitten vielä vahinko pistetään kiertämään. Pojat pistivät koko paikan hajalle.

"Pistämisestä" syntyy pistos ja "pistäminen" suuntautuu pisteeseen. Myös abstraktisti: jos asiat saatetaan parempaan pisteeseen, eikö kyse ole paremmaksi pistämisestä? Heinolassa asiat ovat vain paremmassa pisteessä, kun jotkut ovat varta vasten pistäneet ne sinne. Särähtääkö tuo muka korvaan?

Kankeasti muuttuva semantiikka sopii vakamielisille suomalaisille. Pitäisi kaiken maailman Heinostenkin se tajuta. Suomea iloisemmassa englannissa "gay" tarkoitti alunperin hilpeää, mutta kukaan ei enää käytä sanaa tässä merkityksessä. Mitenköhän meidän suomalaisten panemisille mahtaa käydä?