Lasse Koskela
Kustantaja tekee kulttuuritehtäväänsä?
Postipoika lykkäsi kärryillään minulle WSOY:n Kirjasanomat (1/2010), joka sisältää ”ennakkotietoja kevään kirjoista”. Jee! Komee! Kallista paperia, komeita kuvia. 122 sivua.
Osasto ”Kotimainen kaunokirjallisuus” syö 122 sivusta kaksi (2) sivua. Niille kahdelle (2) sivulle mahtuu kolme (3) suomalaista uutta kaunokirjallista teosta. Niistä yksi on dekkari, toinen on ns. naistenviihdettä. WSOY:n kulttuurimissiota jää kantamaan se kolmas, Pekka Manninen esikoisromaanillaan Kiimakangas. Kovat paikat Mannisella, hänen harteillaan on WSOY:n julkaisema taidekirjallisuus keväällä 2010.
No siinä meni kaksi (2) sivua – sata jäljellä. Siispä on muutakin WSOY:n kustannuskeväässä. On yhteensä 28 lasten- ja nuortenkirjaa, useimmat tosin ulkomaista tuotantoa.
Ja sitten on ns. tietokirjoja. Niistä viisi (5) käsittelee johtamista. Saamme tietoa arjen johtamisesta, uudistamisen johtamisesta, eri-ikäisten johtamisesta (harvoin muuten johdettavat ovat samanikäisiä), johtajien voimavaroista ja valmentavasta johtajuudesta.
Mutta entä jos haluat kasvattaa puutarhassa jurtteja, tehdä niistä ruokaa, laihtua, nyplätä pitsiä, sisustaa huusholliasi, tehdä jämälangoista kivoi jutskii, kehitellä kortti-ideoita (nyt ei ole kyse pokerista) tai kerätä juomalaseja? Ei hätää, WSOY auttaa aina. Ja jos kaipaat luotettavaa seuraa tähän puuhasteluun, katso ohjeet teoksesta Hyvä koira kotiin (45 e).
Jos 122:n – ei kun siis 120:n, kun lasketaan pois noi kolme kaunokirjaa - sivun puuhastelun jälkeen riittää vielä iiliä, voit katsoa ohjeita teoksesta Sensuellia seksiä: ”Kirjan sensuelleissa kuvissa kodista tulee aisti-ilojen lämmin ja luonteva näyttämö.” Liitän samaan aihepiiriin vielä tietokilpailukysymyksen. Mitä käsittelee kirja Omin sormin suihin? Hyi sinua, likaisella mielikuvituksella varustettu keski-ikäinen! Oikea vastaus löytyy Kirjasanomista sivulta 62.
Suomen suurin kustantamo WSOY saa siis kustannettua keväällä 2010 kolme (3) uutta suomalaista ja alkuperäistä – niin kuin 1800-luvulla oli tapana mainostaa – kaunokirjallista teosta. Samoissa luvuissakin silloin 1800-luvulla oltiin.
Kyä heikoo on.
Suositus Sanoman osakkeenomistajille: Myy!
Palaa otsikoihin | 10 puheenvuoroa
Tavoitetta kohti. Tuskinpa tuo suomalainen ja alkuperäinen kaunokirjallisuus niin kovin kaupallista sitten kuitenkaan on. Että ei siihen kannata kovin paljon sijoittaa, kolme kirjaa on oikein sopiva määrä.
No, mitä se kulttuuri oikein on, jota tehtävää kustantaja ei muka tee? Koskela nimittäin antaa otsikossa itsestäänselvyytenä olion nimeltä "kulttuuritehtävä". Noin nimeten, mitä meinaten?
Vastaappa Koskela.
Sillä niin on kulttuurimme ryöstöviljelty.
Lainatakseni Ville-Juhani Sutista:
En minä ole elitisti – en vain halua aliarvioida ihmisiä pitämällä heitä yhtä tyhminä kuin he itse pitävät itseään.
(Ei, tämä ei liity yhtään mihinkään -- paitsi ehkä siihen että minä olen hengenviljelyselitisti)
Ja kyllä minä vähän ihmettelen, jos keittokirjoja ja johtamiskirjoja on rutkasti enemmän kuin kaunokirjallisuutta. Vaikka kyllä keittokirjat hyviä on..
Että kyllä minulla tämmöinen ideologinen merkitys tässä on, oli elitistinen tai ei. Arvostan enemmän hyvää suomalaista romaania kuin pitsikirjaa. Kyllä jämpti on niin.
Jos kustantajan haaviin on tarttunut kolme hyvää käsikirjoitusta, onhan se jotain sentään. Iloitkaamme! Paitsi jos hyvyys tarkoittaa kustantajan näkökulmasta lähinnä sitä, että romaanin arvellaan myyvän hyvin.
Äh, emminä tiijä, millä perusteella niitä kustannuspäätöksiä nykyvään tehään... Jostaki luin, että kustannustoiminta on ammattimaistunut = viivan alle pitää jäädä rutkasti voittoa.
Mutta lopputoteamana: toi WSOY on nyt sitten saavuttanut 1800-luvun lopun tason noitten "alkuperäisten suomalaisten kaunokirjojen" kustantamisessa. Elikkä on palattu siihen tasoon, jossa "suomalaisia kirjakeinoja" ruvettiin edistämään.
Vaikka toisaalta. Ehkä WSOY tekee nyt juuri sitä kulttuuritehtäväänsä eli vähentää kaunon nimekkeitä. Liikaahan niitä on ollutkin suhteutettuna potentiaaliseen lukijamäärään.
Tai voi tietenkin olla että keskisuuret ja pienet kustantamot julkaisevat kirjoja ihan vain julkaisemisen ilosta. Vaikka sitten tappiolla...