Johdatusta kontekstiin, osa 2

Muistanette Perry Comon kappaleen ”Glendora”.  Siitä on tehty kaksi suomenkielistä versiota: ”Ikkunaprinsessa” ja ”Ikkunaprinssi”.

”Ikkunaprinsessassa” runon puhuja toteaa muun muassa seuraavan: ”Myös pienet rinnat prinsessallani siedän.”  Mitä hän tällä tarkoittaa? Otaksun, että yleisin tulkinta on jotenkin näin: siedän sen, että prinsessani rinnat ovat pienet (isommat olisivat kyllä mukavammat). Tällaiseen tulkintaan ohjaa konteksti, jonka mukaan isot rinnat ovat (naisella) suotavammat kuin pienet.

Tarjolla olisi toinenkin konteksti: siedän sen, että prinsessallani on rinnat, kunhan ne ovat pienet (ja parempi olisi, jos hänellä ei olisi niitä ollenkaan). Tämän tulkinnan takana onkin sitten vaihtoehtoisia konteksteja: pienirintaisuuden ihanne, pedofilia, homoseksuaalisuus jne.

Entä sitten ”Ikkunaprinssi”. Siinä runon puhuja toteaa: ”Myös pienet viikset prinssilläni mä siedän.” Ex analogia suhteessa ”Ikkunaprinsessan” tulkintaan olisi: siedän sen, että prinssini viikset ovat pienet (isommat olisivat kyllä mukavammat, oikein semmoiset Viiksi-Vallun viikset). Mutta yleisin tulkinta olisi kai: siedän sen, että prinssilläni on pienet viikset (mutta parempi olisi, jos hänellä ei niitä olisi).

Konteksti auttaa aina, sanotaan. Mutta entä kun tarjolla on monia konteksteja? Konteksti ei silloin tarjoudukaan noin vain auttajaksi, vaan konteksti valitaan – tiedostipa tekstin tulkitsija sitä tai ei.

Tätä meidän nykyistä maailmaamme kuvataan monella moni-alkuisella yhdyssanalla. Ehkä olisi ottaa käyttöön uusi sana, monikontekstisuus.