Lasse Koskela
Vain kielipoliisi voi pelastaa kielemme ja kulttuurimme!
Näin ei voi jatkua! On ryhdyttävä päättäväisiin toimenpiteisiin kielemme ja kulttuurimme pelastamiseksi. Ensimmäinen toimi olkoon kielipoliisin perustaminen. Kielipoliisin tehtävänä on valvoa puhutun ja kirjoitetun suomen kielen oikeellisuutta. Jokaiselle kansalaiselle annetaan kielikortti, joka hänen aina on pidettävä mukanaan. Korttiin merkitään haltijansa rikkeet. Pienistä rikkeistä määrätään kielirikemaksu, isommista rangaistaan kielilain mukaan. Jos kielikorttiin kertyy pieniä rikkeitä enemmän kuin kolme, aletaan käyttää kovempaa rangaistusasteikkoa.
Kielirikoksen yrityskin on rangaistava. Jos henkilön epäillään todennäköisin syin aikoneen syyllistyä kielirikokseen, eristettäköön hänet kieliyhteisöstä enintään viiden kuukauden ajaksi. Sanotussa ajassa hänen tapauksensa on saatettava ylioppilastutkintolautakunnan sensorin käsiteltäväksi. Kaikki kielirikokset tuomitsee YTL:n sensori, jonka päätökset pannaan heti toimeen eikä niistä voi valittaa.
Nuoret kielirikolliset ja ensikertalaiset kärsivät rangaistuksestaan vain puolet. Alentuneesti syyntakeelliset eli ns. varttihullut saavat neljännestä pienemmän tuomion.
Sieluni silmillä näen jo kielipoliisin tehon: Kielipartiot (kaksi hum. kandia fil. maisterin johdolla) partioivat kaupungilla. Partion astuessa meluisaan kapakkaan hiljenee puheensorina kuin veittellä leikaten. Yksi ja toinen tutkii kynsiään, monet ovat lukevinaan lehteä, kaikkien ryhti kyyristyy, jotkut pyrkivät muina miehinä vessaan. Vain etäisimmän nurkan kaksi solkkaajaa jatkavat sopertelevia puheitaan, kunnes heidän olkapäälleen laskeutuu jämerä käsi, jonka yläpuolelta kuuluu painokas kysymys: ”Kuulinkos minä siinä potentiaalin päätteessä ännän vai en? Kielikortti ja kielirekisteriote kiitos.”
Mikäli rangaistuksilla – rikemaksulla, sakolla ja vankeustuomioilla – ei saavuteta riittäviä tuloksia, on ryhdyttävä kieliyhteisökelpoistavaan koulutukseen. Henkilö, joka osoittaa jatkettua piittaamattomuutta kielipoliisin kielloista ja käskyistä, lähetettäköön Inarin järven saareen uudelleenkasvatusleirille. Siellä saavat kielihuligaanit päivittäistä opetusta oikeasta suomen kielen käytöstä. Öisin he saavat kuunnella, kuinka heidän kotuslaisten vartijoidensa ryhdikkäät askeleet kajahtelevat Jäämeren yössä.
Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa
Olen nimittäin sensori, ja sanotun virkani nojalla tuomitsen siis kielirikokseen syyllistyneitä.
Tämän vartioinnin, joka kuuluu alempaan vaati-tasoon (ks. myös UPJ-luokitus), suorittakoot suoritusportaan alemmat tasot. Minä tapaan kielirikolliset vain kirjallisessa muodossa toimestani käsin.
Lasse Koskel
sensori (jolla tulevan Kielilain nojalla on suuret valtuudet, niin että kannattaa pysyä välilöissa...)
nimim.
Väärin teonsanaa taivuttanut, katuva
Ja minä kun olen taivuttanut isääni toisin: isät/isiä... Tiedän kyllä, että monikon partitiivilla voi olla rinnakkaismuotoja, mutta onko ISÄllä? Sanaa rääkkäsivät toimittajiksi itsensä nimenneet. Auttakaa ja antakaa oikeat muodot isälle!
Taivutuksesta huolestuneelle sanoisin, että huoleen on aihetta. Monenlainen huojunta on viime vuosina yleistynyt ylioppilasaineissa - ja muuallakin.
Erityisen hankala näyttää olevan mon. gen. - siis juuri tyyppiä isejen. Taivutuksen huojunnan ymmärtäisi paremmin, jos kyse olisi oudoista, ts. frekvenssiltään pienistä sanoista, esimerkiksi äes : äeksen (eikä äkeen).
Mutta isä ei ole sellainen harvoin käytetty sana, ei liioin kaupunki (jonka taivutus nykyään menee kaupunki : kaupunkejen). Hauskin näkemäni genetiivi on on susi : susen : susia (pro sutta - tässä meneekin jo yks. ja mon. sekaisin).
Osasyynä lienee se, että suomessa on usein tarjolla kaksi mahdollisuutta genetiivin muodostamiseen (vokaalivartaloinen ja konsonanttivartaloinen). Vokaalivartaloinen taivutus näytää yleistyvän: juuri kukaan abeista ei taivuta lapsen : lasten, vaan mon. gen. on aina vokaalivartaloinen lapsien.
Sallikaa siis lapsien tulla tyköni, sillä heidän on taivaiden valtakunta.
Ja vielä fanilleni: ylioppilastutkintolautakunnan nettisivuilta voi tarkistaa eritasoisten suoritusten tuntomerkit, jotta siis pysyisimme välilöissa (joka on itäinen monikkomuoto).
Lasse Koskela