Lasse Koskela
Kun sanojen merkitykset horjuvat
Helsingin Sanomien Kuukausiliite (n:o 495) kirjoittaa ent. sotilasta käsittelevässä jutussa seuraavasti: ”Hän kaatui maahan, mutta Andrei onnistui keplottelemaan konekiväärin esiin ja ryhtyi tulittamaan sala-ampujia.”
Keplotteli konekiväärin esiin? Oliko se jäänyt johonkin taskun poimuun? Ei helkkarissa! Konekivääri on jalkaväen raskas ase. Tuntemattomasta sotilaasta suomalaisille tutuksi käynyt Maxim-konekivääri painaa jalusta ja varsinainen yhdistettynä 54 kiloa. Semmoista ei kanniskella kahden miehen partiossa, eikä se jää taskun ja vuorin väliin piiloon, josta se pitäisi keplotella esiin. Jutussa tarkoitettu ase lienee ollut konepistooli tai rynnäkkökivääri.
Agraarisanasto elää sekä lehtien että radion kielenkäytössä elinvoimaisena. Suunnitelma tai hanke saattaa poikia valituksia. Suunnitelma ja hanke ovat siis nautaeläimiä; ne kun poikivat. Monikollinen valituksia on hiukan outo. Nauta poikii yleensä vain yhden vasikan. Olisiko parempi käyttää verbiä porsia? Emakko kun porsii yleensä 5–7 porsasta.
Monia asioita pyritään suitsimaan, vaikka parempi olisi lopettaa ne - ja lopettaminen tarkoittaa tässä agraarisuomen hyvin tuntemaa lopullista ratkaisua.
Kuilukin voi kuulemma räjähtää. Esimerkiksi tuloerojen kuilu on räjähtänyt, sanoo uutinen. Jos kuilu räjähtää, tuleeko siitä entistä suurempi vai sortuuko kuilu umpeen?
Radiossa haastatellaan nuorukaista. Äänessä on tyttö. Ennenvanhaan nuorukainen oli nuori mies. En viitsi arvuutella, millainen henkilö on nuorikko.
Onko Meilahden sairaalassa keskellä yötä tehty leikkaus kiireellinen vain kiireinen? Voi olla molempia. Leikkaus voi ollaa kiireellinen (se on tehtävä äkkiä) ja kiireinen (leikkauksen aikana on kiire - nykyään kai kaikissa leikkauksissa on kiire).
Entistä usemmin käytetään ajasta puhuttaessa ilmaisua ”viimeisen viiden vuoden aikana”. Siihen saattaisi kielikorvainen äidinkielen opettaja (jos heitä vielä olisi) ynähtää: ”No toivottavasti ne sentään eivät olleet viimeisiä vuosia.” Että siis paremmin: ”Viiden viime vuoden aikana.”
Monille teineille saattaa tulla yllätyksenä se tieto, että hanuri on myös soitin.
Mene tiedä, mitä mainoshenkilö on ajatellut keksiessään mm. veret seisauttavan mainoslauseen kevytlevikkeelle: ”Keiju levittää hyvää.” Slogania kuvittaa nuori ja sutjakka naispuolinen keiju.
BLOGIMERKINTÄÄN TEHTY KORJAUS 18.6.2013: ”salamurhaajia” > ”sala-ampujia” (Vesa Heikkinen).
Palaa otsikoihin | 32 puheenvuoroa
Minulle tulee mieleen verenvuodon tyrehdyttäminen, erityisesti shamaanin tms. ihmeparantajan tekemänä. Mutta muissa kielissä puhutaan veren jäätymisestä, kun joku hirveästi pelästyy. Jäätynyt veri ei kierrä, sen mukaan verten seisauttaminen olisikin paha teko.
"Tuntemattomasta sotilaasta suomalaisille tutuksi käynyt Maxim-konekivääri painaa jalusta ja varsinainen yhdistettynä 54 kiloa"
kirjoituksessani mainittu konekivääri ei ollut museoissa tavattava 54-kiloinen Maxim, vaan Kalašnikov PKM, jota yleisesti nimitetään konekivääriksi tai kevytkonekivääriksi. Se painaa 7,8 kiloa ja on toki hankalasti kuljetettava ja liikuteltava laite, mutta juuri siksi valitsinkin sanan "keplotella" kuvaamaan aseen käsittelyä erittäin vaikeassa tilanteessa.
Ystävällisesti
Jouni K. Kemppainen
Toimittaja
Helsingin Sanomat/Kuukausiliite
Lisätäänpä tehtävälistaan pyyntö tutustua nykysodankäynnin välineisiin: konekivääri painaa nykyään jopa alle 7kg. Keplotella-verbin skaalasta en rupea väittelemään, enkä ole itse käyttänyt sellaista asetta, mutta sen käyttöönotto kantoasennosta saattaa hyvinkin vaatia hetken aikaa ja tuntua vaivaalloiselta - varsinkin jos on juuri joutunut yllätyshyökkäyksen kohteeksi.
Ei kannattaisi jäädä Maximin kanssa jatkosodan juoksuhautoihin. Nykyaikainen kevyt konekivääri painaa 5–8 kg. Toki sellaista olisi saatettu ennen vanhaan kutsua joissakin tapauksissa pikakivääriksi. Mutta Suomen puolustusvoimien vuosimallia 1962 oleva sarjatuliase 7,62 KvKK 62 on virallisesti kevyt konekivääri ja painaa 8,5 kg. Uudemmat kevyet kk:t ovat yleensä kevyempiä.
Mitä poikimiseen tulee, niin esmes Nykysuomen sanakirjan mukaan jänis ja kissa poikivat. Sananlaskun mukaan tiukan paikan tullen koiraskin poikii, mutta se lienee liioittelua.
Jostain syystä tämä lause särähtää korvaan. Toki nuorukainen yhä oikeaoppisesti kielenkäytössä tarkoittaa nuorta miestä - sen vastinpari ei kuitenkaan ole "tyttö" vaan nuori nainen. Riippuen tietysti minkä ikäinen ihminen radiossa oli äänessä, onko häntä sopivaa tytötellä vai ei.
Piti toki kirjoittamani "levite", ei "levike".
Sitten konekivääristä. Lienen tosiaan juuttunut muistelemaan vain niitä aseita, joita olen nähnyt ja käyttänyt. Minulle on nyt osoitettu, että nykyaikainen konekivääri voi painaa noin kahdeksan kiloa. Pahoittelen siis, että aseluokitteluni oli noin suoraviivaista ja vanhentunutta.
Väijyttäjä? Tarkka-ampuja? Vai kävelikö Andrei arkisesti kaupungin kadulla rauhan aikaan kun yllättäen sai salamurhaajat kimppuunsa, onneksi takintaskuun oli sattunut jäämään konekivääri esiin keploteltavaksi?
Journalistin ohjeiden mukaan virheet on viipymättä myönnettävä ja korjattava. Lasse Koskela kirjoituksessaan pilkkaa Kuukausiliitettä kielitaidon puutteesta mutta sortuukin itse tietämättömyyteen. Sinänsä on tietysti sympaattista, että nimenomaan Kotuksen blogisti hakee aseterminologiset tietonsa Tuntemattomasta sotilaasta. Koskelan kirjoitusta on jaettu sosiaalisessa mediassa ja näin aiheutettu Helsingin Sanomille vahinkoa. Ihmettelen, ettei tätä postausta ole vieläkään poistettu tai edes korjattu, vaikka Journalistin ohjeet siihen velvoittavat.
Lauri Malkavaara
toimituksen esimies
Helsingin Sanomat
Kuukausiliite
Lauri Malkavaaran mainitsemassa sitaatissa tosiaankin on virhe. Oikea sitaatti: "Hän kaatui maahan, mutta Andrei onnistui keplottelemaan konekiväärin esiin ja ryhtyi tulittamaan sala-ampujia."
Jo aiemmin Koskela pahoitteli puutteellisia tietojaan modernista aseteknologiasta.
Ystävällisesti
Vesa Heikkinen
Kotus-blogin vastaava toimittaja
Vesa Heikkinen
Mutta entä itse aihe, sanojen merkityksen muuttuminen? Sanojen merkitykset muuttuvat koko ajan, se on kielessä tavallinen prosessi. Merkityksenmuutokset ovat yleensä aika hitaita.
Merkitysten muuttuminen ei sinällään ole sen paremmin hyvä kuin huonokaan asia. Jossakin vaiheessa muutosta saattaa kuitenkin olla vaihe, jossa sanat merkitsevät eri ihmisille eria asioita. Normaalia sekin.
(vain->vai)
Henkilökohtaisesti suurimman hätkähdyksen olen kokenut lukiessani iltapäivälehdestä jonkun staran esiintyneen seksikkäissä bikineissä silloin, kun luulin sanan stara vielä tarkoittavan vanhaa äijää.
Eikä ole. Se on rynkky eli rynnäkkökivääri, Kalashnikovin pojalta kehitetty. Eikä paina 8,5 kg.
Tässä oikeat tiedot: paino ilman lipasta: 3,5 kg, paino täyden (30 patruunan) lippaan kanssa 4,3 kg.
Mutta pahin kaikista oli lyhytpiippuinen ja toimintahäiriöille altis Suomi-konepistooli. Kouluttajan hermot olivat tiukalla, kun koulutettava pystyammunnassa suuntasi aseensa kohti ja sanoi: ”Herra yljkersantti, tämä ei laakee!”
Emma oli myös parikymppisen Mauno Koiviston henkilökohtainen ase kaukopartioretkillä Lauri Törnin joukoissa jatkosodan loppuvaiheissa. Epävarman aselevon jälkeen Koivistonkin pikakivääri kätkettiin kaiken varalta, muiden aseiden muassa, ja kaivettiin esille vasta 1960-luvun lopulla. Nyt se on näytteillä Sotamuseossa.
Emma painoi tyhjänä 9,3 kg. Aseen pituuden (1 290 mm) ja lautasmallisen rumpulippaan vuoksi sitä olisi ollut vaikea keplotella esiin ja saada ampumakuntoon, jos ei ollut valmistautunut yllättäviin tilanteisiin. Koivisto pitikin aseestaan hyvää huolta: hän puhdisti sitä sotasaaliiksi saamillaan silkkisillä nenäliinoilla, joiden kulmassa oli punainen ruusu...
(http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/mauno_koivisto/nuoren_sotilaan_sota_mauno_koivi.htm)
http://alturl.com/uf7vx
Vaikka ei itse erottaisikaan rynnäkkökivääriä kevyestä konekivääristä, voisi ainakin yrittää tarkistaa asian, ennen kuin rupeaa väittämään vastaan. Mistähän tunnuksen osa ”KvKK” tulisi jos ei sanoista ”kevyt konekivääri”.
KvKK:ssa on tuet ja lippaan sijasta vyö. Rk 62:ssa ei ole etutukea, ja siinä käytetään yl. 30 patruunan käyrää lipasta.
Rk 62 on kehitelty Kalashnikovista, KvKK taas tsekkiläisestä pikakivääristä.
Olen sen verran kanniskellut Rk 62 -rynkkyä, että erotan sen kyllä KvKK 62 -aseesta.
Nimimerkki ”Koskela” on aika harhaanjohtava, kun alkuperäisen viestin kirjoittaja on Lasse Koskela. Jos kyseessä on yritys viitata Tuntemattoman Koskelaan, tekee mieli kommentoida: Suomi on täynnä lammioita, jotka luulevat olevansa koskeloita.