Siirry sisältöön
Haku

Lasse Koskela

10.4.2013 18.45

Immateriaalisia innovaatioita

Jos kerran vihaisilla linnuilla voi Angry Birds -firman tapaan tehdä rahaa ja nostaa Suomen uuteen nousuun, voi kai rahaa tehdä myös tekemättä vihaisia lintuja. Kyllä, sen opettaa meille satiirin historia.

Luin Sari Kivistön ja H. K. Riikosen tutkimuksen Satiiri Suomessa (2012). Vaikka tutkimus nimensä mukaisesti keskittyy suomalaiseen satiiriin, on siinä laveasti tietoa satiirin varhaisvaiheistakin.

Mielenkiintoisin tieto tulee 1500-luvulta. Italiassa nimittäin eli noina aikoina satiiristen tekstien kirjoittaja nimeltä Pietro Aretino. Hän jalosti immateriaalisen hyödykkeen eli tekijänoikeuden sijoitusinstrumentiksi, joka saa nykyiset finanssianalyytikot kateellisiksi.

Aretino kirjoitti häväistyskirjoituksia, mutta hän kai ihan nykyisten kirjoittajien tapaan havaitsi ne kannattamattomiksi tuotteiksi. Niinpä hän jalosti tuotettaan: hän saattoi vaatia maksua siitä, että hän ei julkaissut tekstiään.

Aretinon rahoitusinstrumentti on hyvä, mutta se kaipaa jatkokehittelyä. Miksi pyytää täysin ansaittua hyvitystä vain siitä, että ei julkaise? Jos tuotteen eli julkaisematta jättämisen vuoksi pitää ensin kirjoittaa ja sitten jättää kirjoitus julkaisematta, ollaan aivan vanhentuneen designin vankeja. Nykyaikainen dynaaminen markkina vaatii tehokkaampaa toimintaa.

Nykyinen palveludesign tarjoaa helpon väylän tuottavuuskehityksen parantamiseksi. Finanssiosaaminen on nimittäin innovoinut innovaation, jolla Aretinon keksintö tulee päivitetyksi maamme kansainvälisen kilpailukyvyn parantamisen edellyttävälle astraalitasolle.

Tehokkuusvajeen poistamiseen sopiva instrumentti on tarjolla: optio. Nykyaikaisen Aretinon ei tarvitse kirjoittaa mitään. Hän vain aikoo kirjoittaa satiirin, mutta sopivaa hyvitystä vastaan hän jättää kirjoittamatta – tai siis aikomatta. Ei siinä tarvita niin hitaasti valmistettavaa tuotetta kuin kirjoitus. Kyllä pelkkä aikomus vallan riittää.

Tuskin maltan odottaa. Lähetän kohta laskuja vaikkapa vain tuhannelle kirjailijalle ja lupaan olla kirjoittamatta heidän teoksistaan, jos he maksavat laskun. Eikä muuten tule nykyisillä arvostelupalkkioilla kirjailijoille kovin kalliiksikaan.

Noh, tuhannesta kirjailijasta jokunen voi jättää maksamatta. Ikävä tapaus. Minun täytyy sitten kirjoittaa heidän teoksistaan. Uskon kumminkin markkinani jatkuvaan laajenemiseen.

Jaa, mutta miksi rajoittaa toimintaa vain kirjailijoihin? Maailma on avoin, ja kirjoittamatta jätettyjä satiireja on helppo tuottaa.

Jos Kotus-blogissa ei tämän jälkeen näy kirjoituksiani, on Kotus suostunut erinäisiin kustannusjärjestelyihin.

Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa

10.4.2013 19.39
Satyyri
Vaikeaa
Satiiri on vaikea taiteen laji, jonka yrittämisessä lähes aina epäonnistutaan.

Tämähän sai Juvenalin kirjoittamaan satiirisesti: ”Difficile est saturam non scribere”.
10.4.2013 20.20
Ripsa
Satiiria tarvitaan!
Oikein hyvä!

Ihmiset ovat olleet niin hirveän tuohtuneita, minäkin, että tämä oli kyllä kiva juttua.

Pitäisi aina laskea tuhanteen, sitten kirjoitella ihan mitä sattuu koneen uumeniin, nukkua yksi yö hyvin, käydä aamukävelyllä ja sitten alkaa varmaan hymyilyttää.

Eli tottumustaan voi muuttaa ihan vain päivän suunnittelulla ja aikataulutuksella.

Hyvä uni pitäisi kai jostain vielä saada. Ehkä sen saa lukemalla hyvää kirjaa!
11.4.2013 6.08
Eero Heino
Miksi ei suomeksi?
Lassde Koskela,

Kirjoitat mielipiteesi Kotimaisten kielten keskuksen sivulla, mutta käytät runsaasti vierasperäisiä lainasanoja. Miksi?
11.4.2013 8.51
Lasse Koskela
Eero Heinolle

On aina noloa, jos joutuu selittelemään tyylivalintojaan.

No, Heinolle kumminkin tiedoksi, että pyrin noilla vierasperäisillä sanoilla vinoilemaan vierasperäisten sanojen käytölle. Ei tullut aikeeni ymmärretyksi.
12.4.2013 7.48
Laura Kataja
Latinalaisperäistä?
Oliko siis Koskelan intentiona indikoida, että vieraiden lekseemien suosiminen ei sittenkään osoita kultivoituneisuutta vaan pikemminkin arroganttia ureakefaliaa?
12.4.2013 12.15
Lasse Koskela
Laura Katajalle

Siittä niin juur oli kysymys.
12.4.2013 19.04
Satyricon
Selittelystä
Oikeaan satiiriin kuuluu, että sitä ei tarvitse selitellä. Satiirikko on teoksensa luonut, muut sitten ymmärtävät tai ovat ymmärtämättä. Satiirin selitteleminen on kuin kertoisi vitsin ja sitten rupeaisi selittämään sitä.

Maailmassa tuntuu olevan paljon ”satiiria”, ”ironiaa” ja ”huumoria”, jolle on ominaista, että puhe tai kirjoitus jälkikäteen selitetään sellaiseksi. Se voi tuntua hyvältä tavalta vetää sanojaan takaisin tai peitellä ylilyöntejä, mutta tapa on yleisyyttään kovin tehoton.

Tässä tapauksessa mikään kirjoituksen satiiriyritelmässä ei liittynyt sivistyssanoihin. Tai jos tarkoitus oli satirisoida MYÖS sivistyssanojen käyttöä (jota moni nykyisin yrittää pilkata), niin silloin kirves kilahti kiveen varmasti. Kaksi eri satiiriteemaa samassa kirjoituksessa olisi varma tae satiirin epäonnistumisesta.